Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


17.2.2012

Kuusamolaiset ansaitsevat kultakaivoksensa

Joukko Kuusamon ulkopuolisia henkilöitä (Kaleva/Lukijan sivu 15.2.2012) katsoi asiakseen neuvoa kuusamolaisia suojelemaan Kuusamoa kaivoksilta. Saanen kuusamolaissyntyisenä, siellä toimineena ja edelleen Kuusamon kunnan jäsenenä sanoa koskien ym. suojelusta ja “ison rahan” voimasta seuraavaa.

Reino Rinne kannatti Koillissanomien perustamisesta 1950 aina vuoden 1959 loppuun asti Kuusamon koskien rakentamista. Hän noudatti siinä Kuusamon väestön ja kunnan kantaa: voimaloita rakentamalla saadaan työtä, energiaa ja hyvinvointia. Karjalan metsien, peltojen ja koskien menetys pyrittiin korvaamaan Koillismaan ja Lapin luonnonvaroilla. Oli isänmaallista olla edistyksellinen.

Koskisota käytiin Imatran Voima Oy:n ja Pohjolan Voima Oy:n kesken pääasiassa 1955-56. Kun kumpikaan ei saanut enemmistöä koskiosuuksista, jäivät kosket valjastamatta lukuun ottamatta Imatran Voiman Myllykosken voimalaa Kuusinkijoessa. Oulangan kansallispuisto muodostettiin Oulankajokeen 1923 luonnonsuojeluvaraukseen ym. nojautuen. Isojaossa jätettiin jokilaakso valtiolle ja kansallispuisto voitiin toteuttaa. Koskisota rajoittui Kitkajokeen, joka tuli isojaossa yhteismetsälle. Mahdollisten säännöstelytoimien vuoksi koskisota koski suurinta osaa pitäjästä. Siksi asia oli kunnankin asia.  

Kirjoittajat nostavat Reino Rinteen koskien suojelijaksi. Koska asiassa esiintyy jatkuvasti virheellistä tietoa, kerron asiasta seuraavaa. Reino Rinne kannatti koskien valjastamista koko koskisodan ajan 1959 loppuun, jolloin hän “käänsi kelkkansa“. Välitön syy oli Kitkaan suunniteltu säännöstely, joka olisi koskenut myös Rinteen omia maita Kitkalla.

Koillissanomat sai ankarasti kokea idealismin ja realismin välisen ristiriidan. Maalaisliiton johtama Kuusamon kunta rankaisi jättämällä lehdestä pois kunnalliset ilmoitukset vuonna 1962. Päätoimittajalla tuli lähtö kirjailijalomalle, jota jatkui 1963 alkuun, jolloin hän sai palata samaan aikaan, kun Niilo Ryhdästä tuli Kuusamon historian ensimmäinen ministeri. Rinne onnitteli pakinassaan Ryhtää, kehui maalaisliittoa ja tunnusti epäsuorasti itsekin olevansa maalaisliittolainen. Koskiensuojelusta ei enää paljon puhuttu.

Sitten tuli uusia ongelmia: Iijokisuunnitelma 1964. Alkoi uusi sota. Kunta kannatti vastahakoisesti – koska työ meni muualle, säännöstely jäi – suunnitelmaa. Rinne ei hyväksynyt mitään säännöstelyä. Sana ja valta olivat taas sukset ristissä. Kunta ajoi massatehdasta Koillismaalle, se meni Kemijärvelle. Kaikessa tuli takapakkia. 1960-luvun puolivälissä alkoi demarivoiton jälkeen maatalouden alasajo. Kuusamon kunta koetti pelastautua minkki- ja vihannesosuuskunnan avulla. Osuuskunta meni konkurssiin. Seudun talous huononi, myös Koillissanomien. Rinne jäi eläkkeelle 1968 ja pääsi lehden paineista vapaana suojelemaan Kuusamoa yhdessä etelän herrojen kanssa. Ei hakkuita, ei säännöstelyä.  

Kuusamon oljenkorreksi jäi matkailu, johon keskustakin lopulta tukeutui. Koskien suojelussa merkittävä oli Kuusamon yhteiskoulun teinien keräämä 7.500 nimen kansalaisadressi, joka luovutettiin presidentti Urho Kekkoselle ja valtioneuvostolle helmikuussa 1969. Se oli näyttö kansalaisten mielipiteestä. Lopulta kosket suojeltiin lailla. Kansalaismielipiteen takana oli se, että ydinvoima pelastaa kosket ja energiaa riittää Kuusamoonkin. Nyt tämä haave toteutuu, olkaamme iloiset.

Malmit ovat kuusamolaisille Luojan lahja siinä kuin kauniit maisematkin. Pelkkä maisema ei elätä, ei yksin laskettelukaan. Tarvitaan perustyöpaikkoja. Ne voidaan rakentaa maisemaa hävittämättä ja vesiä pilaamatta. Kuusamolaiset ansaitsevat kultakaivoksensa.

Nykyajan suuri ongelma on se, ettei paikallisväestön ääni kuulu, koska paikallislehdet on joko tapettu tai jouduttu ostovoiman puutteessa myymään muukalaisille, jotka ne, “riittävästi kansainvälistyttyään“, lopettavat, jotta Eurooppa yhdentyisi eikä kaikenlaista turhaa ja sivistymätöntä kitinää enää maakunnista kuuluisi.

Matti Kyllönen

FT, Koillissanomien kesätoimittaja kesillä 1962 ja 1963, päätoimittaja ja toimitusjohtaja 1968-1976.

Oulu