Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


17.3.2012

Globaalit ja kansalliset kiusaajat

Kuluneella viikolla ovat julkisuudessa olleet vahvasti esillä kielipuolue RKP, Finnair, VR ja AKT. Kaikille niille on ollut yhteistä pienen ryhmän etuoikeuksien ajaminen melko kyseenalaisin keinoin, voimapolitiikalla ja hädänalaisen asemaa hyväksi käyttäen, tavallisen kansan etuja polkien, yhteisestä hyvästä, jopa yhteisestä turvallisuudesta ja hyvinvoinnista piittaamatta. Näistä asioista haluaisin nyt jonkun sanasen sanoa.

Puolustusministeri S. Wallin on luottamuksen mittauksensa ansainnut

Ensiksi armeija, Dragsvik ja puolustusministeri Stefan Wallin. Hänen nimeään kantaa Puolustusvoimain “uudistus”, jonka myötä ilman parlamentaarista valmistelua toteutettiin joukko varuskuntien lakkauttamisia ja laaja reservin mieslukumäärän vähennys siten, että Itä-Suomi, erityisesti Pohjois-Karjala jätetään vaille suojaa, kun sen ainoa joukko-osasto Pohjois-Karjalan Prikaati lakkautetaan. Sen sijaan Suomenlahden rannalla sijaitseva ruotsinkielinen Dragsvikin varuskunta säilytetään. Perussuomalaiset tekivät asiasta välikysymyksen epäillen Wallinia kotiinpäin vedosta. Hallitus sai luottamuslauseen. Wallin sai myös oikeuskanslerilta hyväksynnän toimilleen.

Oikeuskanslerin vastaukseen sisältyi puolustusvoimain komentajan Puheloisen vastaus, jossa hän totesi varuskuntien lakkauttamispäätöksen tehdyn puolustusministeri Wallinin poliittisen ohjauksen tuloksena. Tämän Wallin oli aikaisemmin kiistänyt ja sanonut ratkaisun syntyneen puolustusvoimain sotilaallisten näkökohtien pohjalta. Wallin joutui eilen - rysän päältä kiinni jäätyään - tunnustamaan poliittisen ohjauksensa.

Tämä merkitsee, että puolustusministeri ohjasi koko maan turvallisuuden kannalta tärkeän ratkaisun syntymistä yksin kielipoliittisin syin. Puoluejohtaja Timo Soinin tänään esittämään arvioon yhtyen on sanottava, että ministeri Wallin on menettänyt uskottavuutensa ministerinä ja hänen luottamuksensa tulee asettaa eduskunnan arvioitavaksi. On myös väläytetty ministerin vetämistä valtakunnanoikeuteen.

Viime sotien valossa ruotsinkielisten isänmaallisuuden arvostukseni on jollakin tavalla kantanut tänne asti, mutta maailmansodankaan soturien - kenraali Adolf Ehrnroothin ym. - ansiot eivät enää riitä hyvittämään kohtuuttomalla kielipolitiikalla ratsastavien ruotsinsuomalaisten itsekkyyttä.

Rivikansalaisen mielipiteeni ilmaistakseni olen sillä kannalla, että puolustusministeri Stefan Wallin on hyvin ansainnut luottamuksensa mittauttamisen eduskunnassa. Kaksikielisen maan ministerin, etenkin puolustusministerin, on tehtävä ratkaisunsa koko kansan puolustus- ja turvallisuusedun huomioon ottaen ja niin, että myös kansa kokee uskottavaksi sen puolustuspoliittisen opin, että armeija kaikissa olosuhteissa puolustaa koko maata ja kansaa.

Kun Wallin on väittänyt nyt tehtyjen puolustusratkaisujen jälkeenkin näin tapahtuvan, hänen puheensa nykytietämyksen valossa ovat osoittautuneet vain variksen valoiksi ja kaiken lisäksi akkamaisiksi, kun hän yritti raukkamaisesti piiloutua puolustusvoimien komentajan selän taakse, jotta hänen kieliryhmäkantaiset todelliset tarkoitusperänsä eivät olisi paljastuneet.

Totuus kuitenkin aina ennen pitkään puskeutuu tiheimmänkin rantaryteikön läpi. Niin on nytkin käynyt.

Finnair, VR ja AKT - menneisyyden mammutteja ja kiristyksen välineitä

Finnair, Valtionrautatiet ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT) ovat menneisyyden mammutteja, joille nykymuodossaan ei ole sijaa tässä maailmassa. Tämä yrityksissä ja liitoissa tiedetään, ja koska pelastuksen tietä ei ole näköpiirissä, kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät rahastamaan itselleen niin paljon kuin ehtivät. Johdon ja suoritusportaan keskinäisistä suhteista ei enää välitetä, kun suhteet ovat poikki.

Toimitaan kuin natsivallan tai Neuvostoliiton loppumetreillä. Muuten tämä ei selity. Ei niin tyhmiä johtajia voi olla, että he noin - Finnairin johtajien tavoin - käyttäytyisivät, jos he uskoisivat yhtiön korjaantumiskykyyn. Tämän täytyy olla myös omistajien edustajien - veronmaksajien edun valvojien, “ohjaajien”- näkemys. “Ollaan, rahastetaan, otetaan mitä saadaan ja häivytään!”

Miten tähän on tultu? Kansalliset lentoyhtiöt ja rautatiet ovat eri puolilla maailmaa joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin energian kallistumisen ja organisaation kankeuden vuoksi, mutta keskeisesti myös siksi, etteivät ne ole kyenneet mukautumaan kilpailuun, koska ammattiyhdistysliike on saavutettujen etujen puolustamisella halunnut ja myös kyennyt parantamaankin etujaan avainryhmien lakkoilua hyväksi käyttäen. Finnair on rämpinyt tässä hetteikössä ainakin kymmenen vuotta kykenemättä pääsemään kilpailukykyiseen kustannustasoon.

Kyllästynyt pääjohtaja löi hanskat tiskiin ja lähti. Yhtiön hallitus “sitoutti” parikymmentä johtotason johtajaa korkeilla “stay -bonuksilla” ja samaan aikaan pakotti työntekijät suostumaan säästöihin. Siitä tämä poru nyt. Eriarvoisuudesta.

Kokonaan keskustelun ulkopuolelle on jäänyt se, kuinka sikamaisesti Finnairin johtajat käyttäytyivät ottaessaan vastaan hirmuiset lahjarahat siitä, että pysyvät paikallaan ja riistävät palkkiorahansa alaisiltaan. Jokaisen pitäisi käsittää, että ei sellaisella politiikalla firmaa pelasteta.

Pitäisi kysyä, syyllistyivätkö johtajat hädänalaisen yhtiön hyväksikäyttöön tai jopa kiristykseen. Kysymys on sitäkin aiheellisempi kun kyse on veronmaksajain omaisuudesta. Kun liikaa ja perusteettomasti on palkkaa maksettu, tulee se periä pois. Näinhän työsuhteessa normaalisti tapahtuu. Eivät herrat ja rouvat - eliitti - voi olla tästä poikkeus.

Globaalin pääoman kansallinen “toimihenkilöstö” roikkuu vallassa ja riistää loppuun asti

Kaiken meillä nyt käytävän kähinän taustalla on globalisaatio ja pääoman vallan kasvu siinä. Raha on vapautettu, samoin työvoima liikkumaan työn perässä - tai jäämään vaille työtä. Vain raaka-ainelähteet eivät liiku. Öljynrippeet pysyvät paikoillaan ja kyse on siitä kuka ne ottaa ja jalostaa hyödykseen. Siitä poliittinen kansallinen liike arabimaailmassa. Sama vallankumous on menossa myös Euroopassa, mutta toistaiseksi arabimaita siistimpänä siksi, ettei meillä säästöjä ole uskallettu toteuttaa vaan eletään tulevaisuuden lasten velan päähän. Mutta: AAA, lienee kohta unelmaa!

Suomessa metsät, malmit ja vesivarat ovat tappelun esineinä. Suomi on pelattu metsäpelistä ulos suojelun, ay-liikkeen joustamattomuuden ja EU:n sääntöjen avulla. Malmivarat ja kansallisesti tärkeät tehtaat on annettu tai nimellisellä summalla myyty ulkomaisiin käsiin. Poliittinen ja taloudellinen valta on annettu EU:lle ja sitä kautta kansainväliselle pääomalle, joka peluuttaa euroaluetta mielin määrin niin kauan kuin pääomat on imetty nykykansoilta pois ja “puhallettu” verotuksen ulkopuolella oleviin verosaariin, missä useat johtajamme jo ovat.

Tässä puuhassa Suomesta on valta ollut kadoksissa toistakymmentä vuotta. Olemme olleet “pelastavinamme” Eurooppaa suomalaisten rahoilla ja velalla. Valtaa käyttää “pääoman toimihenkilöstö“, jota myös nykyinen Jyrki Kataisen hallitus tyypillisesti edustaa. Se elää velalla ja koettaa pitää hallituksen pystyssä syöttämällä kansaa velaksi “hyvinvointivaltion pelastamisesta“ puhuen, vaikka kyse on enää “toimihenkilöstön“ hyvinvoinnin pelastamisesta, ei kansan.

AKT:n sisäisen kiusaamisongelman pääsyy on unelmaksi jäänyt mammutti -AKT, jota ei synny, koska sitä ei tarvita, koska kuljetettavaakaan ei ole, kuten kauppatilasto kertoo. Sama koskee raiteita, VR:ää.

Pääoman “toimihenkilöstö” kaikilla tasoilla näkee, miten tässä käy. Itsekkyys, riisto ja ulosmittaus ovat seurausta tästä.