Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


28.6.2012

Perussuomalaisten osoitettava jälleen Suomen suunta

Perussuomalaiset muuttivat 2011 eduskuntavaaleissa Suomen suunnan painamalla jarrua Suomen “eurottumiselle”. Jättäytymällä pois Jyrki Kataisen (kok) johdolla muodostetusta hallituksesta puolue osoitti linjakkuutensa ja kyvyn pitää vaalilupauksensa. Jos puolue olisi mennyt Kataisen hallitukseen, se olisi hallituksen vanki ja roikkuisi moraalisen vaalipetoksen vitjassa ja joutuisi valtiovarainministeri Jutta Urpelaisen (sd) tavoin puhumaan euron vastustamisesta lähes yhtä jämerästi kuin Timo Soini (ps) mutta toimimaan kuin etelävaltioiden panttivanki Jyrki Katainen.

Suomen “eurottumisella” tarkoitan kaikkea sitä pahaa mitä Suomelle on euroaikana tapahtunut: taloudellista ja moraalista rappiota, jonka valtaan Suomi on asteittain joutunut. Lakien kunnioitus on heikentynyt, veronkierto ja valkokaulusrikollisuus on kasvanut. Vapaasta pääoman, työn ja ihmisten liikkuvuudesta, jota pidettiin suurena etuna ja ihanteena Euroopalle, on tullut kunniallisille ja lainkuuliaisille ihmisille kirous, joka imee voimat ja kuolettaa kaiken sen hyvän mihin Suomessa ja Pohjoismaissa on totuttu ja haluttu se säilyttää.

Olemme Suomessa joutuneet pahuuden valtaan - hyvyys ja kaikki pyhä uhkaa kadota. Kristilliseltä pohjalta kumpuava kulttuurimme uhkaa kuolettua ja hautautua väärin ymmärretyn “monikulttuurisuuden” alle. Monikulttuurisuus lähtee siitä, että oma vallitseva kulttuuri on arvostettu perustus, jolle sallimme rakentaa vähemmistökulttuureja. Nyt omista kansalaisistamme ja heidän arvoistaan on tullut sylkykuppeja, ja kunniaan on yritetty nostaa maahan päästetty rikollisuus ja yhteiskuntamme sallivuutta hyväksi käyttävät vieraat tuhovoimat.

Euroopan Unionista, sen parlamentista ja komissiosta ei ole löytynyt voimaa ohjata Eurooppaa niin, että maanosamme olisi kulttuuri- ja talousperustaltaan vahvistunut ja vaurastunut, vaan unionin omat hallintoelimet ovat itse näyttäneet tietä väärinkäytöksille, rikollisuudelle omissa laitoksissaan, rahan käytössään ja lakien noudattamisen laiminlyömisessä.

Kun EU:n budjetista vuosittain varastetaan kymmenes osa, ei sellaisella “valtiolla” ole alkeellisintakaan uskottavuutta vaatia säästöjä ja lainkuuliaisuutta kansalaisiltaan, kun johtajat itse eivät ensinkään kelpaa kansalaisille esikuvaksi saati esimerkiksi. Varkaiden johtaessa taloa ei voida rakentaa vaurasta ja moraaliltaan tervettä huonekuntaa.

Pahinta on, että unioni ja rahaliitto ovat tappaneet terveet kansallisvaltiot, etenkin pienet, ne jotka Suomen tavoin kuvittelivat saavansa turvaa unionista. Kun kansallisvaltiot ajetaan alas ja niiden talous saatetaan isoja valtioita rahallisesti tukemalla tuhoon, ei unionikaan kestä. Ei ainakaan demokratian oloissa, vaan seurauksena on, jos näin jatketaan, vahvimpien johtama pakkovalta, pahimmassa tapauksessa diktatuuri ja uudet sodat.

Olen jo hyvän aikaa odottanut, onko perussuomalaisesta puolueesta ottamaan askelta, jolla lähdettäisiin rohkeasti näyttämään tietä ulos eurosta. Iloitsin suuresti, kun suuren valiokunnan kokouksessa eilen tämä askel otettiin. Mieltäni lämmitti myös keskustan ilmaisema kanta, joka tähtää loppujen lopuksi samaan perussuomalaisten kannan kanssa. Kun Suomi uskaltaa näyttää suuntaa, toiset pienet euromaat ja ehkä Saksakin rohkenee tulla mukaan. Saksa ei voi päästää pieniä samanmielisiä maita lähtemään pois.

Niin paljon kuin eurooppalaista kristinuskoa eri muodoissaan koetetaan polkea ja painaa maan rakoon, se ei suostu kuolemaan, vaan nousee jälleen esiin ja näyttämään tietä. Katoliset maat ovat luku erikseen, niitä ei voi rinnastaan luterilaisiin ja muihin reformoituihin kristillisiin maihin. Wycliff, Hus, Savonarola, Luther, Calvin, Agricolamme ja monet muut ovat näyttäneet Euroopan kansoille uskonvapauden ja Kristuksen seuraamisen tien, jossa tienviittana on Raamattu. Tälle perustella on pohjoismaisia ja monia Keski-Euroopankin kansoja kasvatettu. Omatunto on voittopuolisesti ihmisillä kunnossa ja luterilainen ahkeruus ja työmoraali on terve.

Näillä ominaisuuksilla, veren ja geenien perinnöllä, on pohjoismainen ja valtaosin saksalainenkin vauraus luotu. Tätä luterilaista kulttuurialuettamme emme voi päästää tuhoutumaan. Siksi on aika irrottaa köydet uppoavasta katolisesta laivasta, eurosta ja sen mädästä velkakirjojen lastista. Suomen hyvinvoinnilla ei voida tämän enempää pelata. On tultu viimeiselle rannalle.

Näen tilanteen nyt sellaisena kuin se oli kesällä 1944. Taistelut riehuivat Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Suomen johtajat käsittivät, että urhollinenkaan taistelu ei voi jatkua loputtomiin. On osoitettava rohkeutta ja käytettävä kaikki keinot sen tavoitteen hyväksi, että rintama saadaan vakautetuksi ja rauha aikaan. Presidentti Risto Ryti uhrasi itsensä isänmaan hyväksi. Saksan apua saatiin, ja voittamattomana pidetty puna-armeija pysäytettiin. Ja kun se oli tehty, voitiin solmia erillisrauha marsalkka Mannerheimin johdolla.

Suomen johdon viesti Saksalle oli tuolloin se, että suomalaiset ovat pieni kansa ja se voi kokonaan tuhoutua, ellemme ymmärrä irrota sodasta. Mutta Saksan kansa on niin suuri, että se jää olemaan, vaikka se sodan häviäisikin.

Tämä kaikki on toteutunut. Suomi roikkuu Saksassa nytkin, mutta on aika tehdä sille selväksi, että on aika Suomen irrota tästä eurooppalaisesta taloussodasta, olemme maksaneet ja ottaneet vastuuta voimiimme nähden kylliksi.

Kun tämän teemme, kansamme voimat vapautuvat ja räjähtävät aktiiviseen toimintaan, kun näemme että työskentelemme taas Suomen hyväksi. Katolisiin maihin annetut almut ja sitoumuksemme maksamme viimeistä senttiä myöten, mutta nyt on aika väärä sota lopettaa ja alkaa jälleen rauhan töin rakentaa omaa sinivalkoista kansallista Suomea.