Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


20.7.2012

Kohti liittovaltiota - mitä se merkitsee Suomelle?

Suomen eduskunta otti tänään merkittävän askeleen kohti Euroopan liittovaltiota, jossa nykyiset kansallisvaltiot ovat osavaltioita, vailla täyttä itsemääräämisoikeutta, vailla omaa valtiojärjestystä ja vailla omaa kansallislippua.

Suomi -nimisellä osavaltiolla ei siinä ole edes autonomian asemaa siten kuin Suomella oli 1809-1917, jolloin Suomea hallittiin Suomen lakien mukaan omien säätyvaltiopäivien ja sittemmin eduskunnan säätäessä lait. Suomella oli myös oma oikeuslaitos, oma koululaitos, omat luterilainen ja kreikkalaiskatolinen kirkko. Suomi verotti omien verolakiensa mukaan ja sai käyttää kaikki verotulonsa Suomen maan ja kansalaisten hyväksi.

Kauden loppupuolella Suomella oli armeijansa, jota vain ani harvoissa tapauksissa vietiin sotaan emämaan Venäjän puolesta maamme rajojen ulkopuolelle.

Tämä hyvä kausi, onnellisin ajanjakso Suomen kansan historiassa, uhkasi päättyä 1899 alkaneeseen venäläiseen sortokauteen. Suomalaiset nousivat vastustamaan ensin demokraattisin keinoin, lähetystöin, vastalausein, lakeihin vetoamalla, ja kun se ei riittänyt, noustiin aseelliseen vastarintaan 1918. Valitettavasti tämä johti myös sisällissotaan, joka maksoi lähes 30.000 ihmisen hengen ja jätti vuosikymmeniä kestäneen trauman kansan sieluun ja kansanluokkien sopuihin.

Mitä itsenäisyydestämme on jäljellä nyt?

Tänään havaitsemme, ettei meillä ole itsenäisyydestämme jäljellä enää sitäkään mitä meillä oli autonomian aikana. Maksamme 7 miljardin euron jäsenmaksua vuosittain EU:lle. Maksusta vain osa saadaan “takaisin” huonosti valvottujen “projektien” kautta, joiden ulkopuolella tavallinen kansa on. Hyödyt menevät kansainvälisille ja omille suuryrityksille. Juuri nämä tukirahat ovat tappaneet omia kansallisia yrityksiämme ostamalla, paketoimalla ne ja myymällä ne kansainvälisille kasvottomille teurastusyhtiöille, jotka alas ajavat ja lopettavat ne.

Sukupolvien työ ja sen hyöty riistetään pilkkahinnalla Suomesta pois. Ensin kuolivat kylät, sitten kokonaiset kirkonkylät ja kunnat. Tämäkään ei riitä, nyt tapetaan jo kokonaisia maakuntia viemällä ihmiset ja palvelut pois. Liikeyritykset, kodit ja yhteiskunnalliset palvelut katoavat. Niissä olevat omaisuusmassat menettävät arvonsa. Valtavat tulonsiirrot tapahtuvat, kun siirtyvä väestö joutuu ostamaan uuden olinpaikat isommasta keskuksesta. Kuntien ja valtion menot kasvavat, kun ihmiset työttöminä tai huonompipalkkaisina joutuvat ostamaan kalliimmat kodit uudelta paikkakunnalta. Asunto- ja toimeentulotuet kasvavat. Mitä valtavaa tuhlausta!

Mitä on tämän myötä tapahtunut ihmisille, ihmisten luonnolle ja sielulle? Ihmisistä on tehty saalistajia, ruumiin ja sielun alistajia, susia, jotka raatelevat toisiaan hengiltä tai hulluuden rajoille, jolloin silmittömän vihan vallassa tapetaan niitä, joilla on mennyt paremmin - tai summittaisesti ketä vain tielle sattuu.

Näiden surullisten tapausten syiltä yhteiskunnat sulkevat silmänsä. Pääuutinen surmatöiden jälkeen sen julistaminen, että tämä oli yksittäistapaus - tällä ei ole yleisempää merkitystä. Järjestetään kynttilänpolttajaisia ja kokoonnutaan kirkkoon pitämään muistotilaisuus ja luvataan että papit ja psykologit ovat käytettävissä. Muulloinhan sen paremmin pappia kuin psykologiakaan ei tarvita.

Tämä on kovien arvojen ja ryövärien hallitsema yhteiskunta, koko Eurooppa. Kaikki on hajalla, koska kaikki on niin äärimmilleen kiristettyä, että kaikki melu ja tuska soi ja sekoittaa ihmisten päät.

Unioni ei ole enää se, johon liityimme - uskollisuudenvala ei enää velvoita

Euroopan unioni ei nyt ole enää se, jonka puolesta aikanaan puhuin ja kirjoitin. Unelma hyvästä yhteisestä Euroopasta on ajat sitten sielussani kärsinyt haaksirikon. Lähdin politiikkaan 2009 ja liityin Perussuomalaisiin siksi, että voisin jotakin tehdä tämän kehityksen kääntämiseksi. Tarkoitukseni oli osaltani hitusenkaan pyrkiä vaikuttamaan siihen, että Suomen valtiolaiva kääntyisi. Eduskuntavaalitaisteluni sanoman pelkistin kolmeen EI-hin: EI hulttiovaltioiden väliaikaisille tukipaketeille, EI pysyvälle vakautusmekanismille ja EI liittovaltiokehitykselle.

Kaksi ensimmäistä ovat nykyisen hallituksen ohjelmassa ja käytännön työssä jo toteutuneet. Tänään toteutettiin kolmannen EI:n ensimmäinen vaihe, kun aletaan tukea suurvalta Espanjan pankkeja.

Suomen lamasta 1990-luvulla muistamme, miten pankkituesta kärsi raskaimmin juuri tavallinen kansa ja sen yrittävin ja säästävin, omaisuuttaan kartuttanein osa. Raskaimmin pantiin kärsimään syyttömät, ne jotka eniten olivat itsensä, omaistensa, lähimmäistensä ja kansakunnan hyväksi elämässään uhranneet.

Historian saatossa, kaikissa kulttuureissa, on kansakunnan selkärankana pidetty ns. kolmatta säätyä, keskiluokkaa, tavallista ahkeraa ja mallikelpoista kansanosaa, joka näkee oman elämäntyönsä kansakunnan tärkeänä osana. Heitä ovat työntekijät ja yrittäjät, ihmisten hoitajat, virkamiehet, opettajat, kasvattajat, papit, armeija ja poliisi.

Kataisen - Urpilaisen hallituksen toimeksiantaja on ulkomailla, ei Suomessa!

Keskiluokka, suurin veronmaksajaryhmä, on kansakunnan selkäranka, jonka yhdenkään nikaman - ja moraalin - ei saa antaa särkyä missään vaiheessa. Heissä on kansakunnan sielu, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Heidän vastuullaan on niiden ihmisten hoidon ja turvan järjestäminen, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tulemaan omin avuin toimeen. Nyt tämä taakka on käymässä kohtuuttomaksi - loputtomaksi, päättymättömäksi. Se uuvuttaa.

Tätä taakkaa voisi verrata Saksan kansan taakkaan 1920-luvulla. Se koettiin lohduttomaksi, loputtomaksi ja kohtuuttomaksi. Odotettiin pelastajaa ja se tuli: Hitler tuli ja sanoi, että emme maksa!

Tätä demokratian häviämisen riskiä EU on nyt ottamassa ja Suomen hallitus Suomen kansan päälle asettamassa. Näkymä on hirvittävä. Siksi tämä tie on katkaistava. Suomen kansa ja hallitus on saatava katsomaan oman kansan puoleen. On saatava hallitus, jonka päätavoite on Suomen kansan onni - ei vieraan kansan kuten nyt. Kataisen - Urpilaisen hallituksen toimeksiantaja on ulkomailla, ei Suomessa!

Ihmisten juuret katkotaan ja kunnat hävitetään - sairautta lisätään

Kun tänään katsomme, miten tälle kansakunnan selkärangalle on käynyt, huoli on suunnaton. Valtiota on tietoisesti ajettu alas. Pienille ja keskisuurille kunnille ollaan antamassa lopullinen kuolinisku. Se merkitsee ihmisten sukupolvien, vuosisatojenkin työn lokaan polkemista ja juurien katkomista.

Rattaille nostetut ihmiset eivät ole enää entisensä. Kun heidät vielä kärrätään paikkaan, missä he tuntevat täyttä vierautta, he masentuvat, sairastuvat ja menettävät uskonsa elämään, yhteiskuntaan ja ennen kaikkea poliittiseen järjestelmään.

Kun katsoin televisiosta eilistä näytelmää eduskunnassa, tunsin suurta tuskaa, kun korkeimmin koulutetut, parhaiten elämässään menestyneet ja aineellisesti eniten vaurastuneet ovat pisimmällä oman valtion ja oman kansan hävittämisen tiellä. He kuuluvat kokoomuspuolueeseen, ruotsalaisiin ja demarien vauraimpaan ja perinteisesti vastuullisimpaan siipeen.

Se on todella surullista ja niin väärin. Koti, uskonto, isänmaa -arvot on poljettu lokaan. Rankaisematta sellainen ei koskaan voi jäädä. Hän, joka antanut kansoille asuinsijat ja piirtänyt heidän asuinsijansa rajat, ei jätä tällaista sanktioimatta.

Suomi ajelehtii ajopuuna - ohjataan Suomi turvallisesti kotisatamaan

Mitä me tavalliset ihmiset voimme tehdä? Meidän on, tuskastamme huolimatta, koetettava jaksaa uskoa demokratiaan. Emme saa tarttua väkivaltaan emmekä lähteä koston tielle, vaan on koetettava vaikuttaa muutokseen kansanvallan keinoin. Se merkitsee vaikuttamista puolueissa, omassa ympäristössämme, työssä ja kodissa, siihen suuntaan, että saisimme käännetyksi laivamme suunnan vahvemmin kansallista kotiamme kohden.

Näyttää pahasti siltä että valtiolaivamme johto hallituksessa ja hallituspuolueissa on menettänyt asioidensa hallinnan. Varastamisen vauhti Euroopassa ja maailmassa on niin suuri, että kansakunnista vastaamaan asettuneet eivät ehdi eivätkä kykene näkemään kokonaisuutta.

Suomi ajelehtii pörssiherrojen puhaltamilla laineilla ilman ohjausta. Jos Suomi oli jatkosodassa ajopuu, se on ainakin yhtä paljon sitä nyt.

Saksa johtaa, palkitsee palvelijansa ja - maksattaa

Saksa johtaa Eurooppaa. Se toimii kuten se nyt toimii niin kauan kuin sen omat saatavat hulttio-Euroopasta saatu pois. Kun rahat on saatu, loppuu tuki ja Eurooppaan palaa kuri ja järjestys - ja saatavat otetaan.

Saksa ei itse ole maksanut kummankaan maailmansodan korvauksia rahalla. Mutta muuten se on kärsinyt ja maksanut. Uudet polvet eivät enää yli neljännen polven isäinsä pahoja tekoja maksa. Mutta me maksamme - koska olemme ennenkin kiltisti maksaneet.

Kataisen ei olisi pitänyt ottaa vastaan Merkelin merkkiä. Nyt hän on Merkelin vanki. Hänen otsassaan on tuskaisan orjan merkki.

Kaikki maansa ja kansansa pettäjät joutuvat aina lopulta vastuuseen. Lohtunamme on, että sekin aika vielä tulee, jolloin kansakunta panee heidät katsomaan kansaa silmiin.