4.8.2012
Kyllöset Lounais-Suomea, Savo-Karjalaa, Kainuuta ja Koillismaata rakentamassa
Kyllösten suvun toinen sukukirja on valmistunut. Kirjassa on noin 2460 sukutaulua ja noin 13.000 nimeä Kuhmon kantaisän Matti Kyllösen jälkeen noin vuodesta 1600 lähtien. Kainuun kantajoukosta, joka on luonnollisesti laajin, on lähtenyt kolme päähaaraa: Kuusamon, Kärsämäen ja Piippolan haarat. Jokainen näistä on saanut kirjassa omat taulut ja tekstiosan, jossa on valotettu sukuhaaran vaiheita.
Mitä yleistä suvustamme on sanottavissa? Keitä olemme, mistä tulemme ja mihin menemme?
Ihmiset ovat aina liikkeessä. Niin myös muinaissuomalaiset. Kasvava yhteisö työnsi “liikaväestöä” pois. Uudet asuinsijat houkuttelivat lähtemään. Muuttoliikkeen työntö ja veto toimivat.
Kantasuomalaisten alkukodissa Volgan mutkan tienoilla slaavien paine työnsi pois. Volga oli tärkeä kauppatie Baltian ja Kaspianmeren välillä. Se veti. Väki kulki molempiin suuntiin. Turkikset virtasivat etelään, Välimeren ja idän tuotteet pohjoiseen.
Suomensukuiset kansat olivat kaupassa mukana. Viikinkiajoista lähtien on todisteet siitä, että suomalaiset olivat kysyttyjä oppaita ja tulkkeja näillä retkillä. Päämuutto Suomeen tapahtui ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana. Suvut vaelsivat. Ensin menivät rohkeimmat, toiset tulivat perässä. Vasta Suomessa sukuyhteisöt liittyivät heimoiksi.
Kyllö(se)t olivat kauppiaita ja yhteisön uskonnollisia johtajia jo marien mailla Volgan mutkassa. Viimeistään viikinkiajoista 800-1000 jKr. lähtien Kyllöt esiintyvät henkilö- ja paikannimissä Virossa, Lounais-Suomessa ja Karjalan Kannaksella. Suomeen tultiin meren yli ja Karjalan Kannaksen kautta. Kuhmosta Amerikkaan muuttaneen Henrik Kyllösen runossa “Satu kuljeksivasta heimosta” vuodelta 1943 on säilynyt perimätieto meren yli kulkeneesta suvustamme. Täällä Kuusamossa tai Kuhmon Lehmivaarassa sukumme asuu äärimmäisellä idän rajalla rakentaen esi-isillemme luvattua kotimaata. Siellä luontouskonnolle oli huikeat puitteet. Vienan Karjalassa ja Kainuussa syntyi Suomen kansa, laulava, soittava ja tietäjäkansa löysi sieltä uuden kodin. Kuhmo soitti ja lauloi. Elias Lönnrot tallensi tietotaidon jälkipolville. Kyllösiä asuu Vienassa ja Itä-Karjalassa edelleen.
Historiallisiin lähteisiin Kyllöt tulivat Paimiossa, josta Paimionjokea pitkin meni kauppatie pohjoiseen. Kun maa nousi, joki muuttui vaikeakulkuiseksi ja Paimio jäi sivuun. Meritie ja maatie johtivat itään ja vetivät Kyllöjä puoleensa. Suvun Lounais-Suomen - Viipurin akseli syntyi. Viipurin Talin maista tuli Kyllösten perintömaita. Näihin maihinsa sai Pietari Kylliäinen rälssivapauden Ruotsin valtionhoitajalta Sten Sturelta 1491.
Kyllöt nousivat historiaan Paimiossa Kyllelän kylässä 1385. Kyllelän kylä oli olemassa jo ennen kristinuskon tuloa, siis varmuudella ennen vuotta 1000. Kylässä on kauppapaikka ja luontouskonnon aikainen uhrilähde ja sen nimistössä on Kalevalan aineistoa. Kauppamiehiä sanottiin Kalevanpojiksi. Kristinuskon tultua uhrilähde otettiin kristilliseen käyttöön. Luontouskonnon papit Kyllöt joutuivat valinnan eteen: mukautuako ja menestyä vaiko vastustaa ja menettää asemansa. Pienyhteisöjen “kuninkaat” menettivät valtansa.
Kyllöt mukautuivat uuteen oppiin ja uuteen valtaan ja alkoivat pyrkiä yhteistyöhön kirkon ja valtion kanssa. Lounais-Suomi mukautui. Ensimmäinen ristiretki oli rauhanomainen, tosin muuan talonpoikaispäällikkö Lalli riehui kirveensä kanssa ja tappoi piispa Henrikin noin 1155. Hämeessä vastustettiin. Toinen ristiretki 1240-luvulla toi sinne Ruotsin vallan. Karjala vallattiin kolmannella ristiretkellä ja Viipurin linna perustettiin 1293. Savoon rakennettiin Olavinlinna 1475. Tämän päälliköksi ja voudiksi tuli Pietari Kylliäinen. Savon asuttaminen mm. Kyllösillä alkoi. Kainuu saavutettiin 1500-luvun lopulla. Kuhmon Kyllöset asettuivat sinne 1600-luvun alussa.
Nimihistorian mukaan Kyllöt, Kyllit, Kylliäiset ym. ovat samaa juurta. Kylliäiset sukkuloivat Varsinais-Suomen ja Viipurin väliä. Pietari Kylliäisen suku jatkui perijöiden kautta. Karjalassa ja Savossa nen -loppuinen sukunimi Kyllönen voitti. Länsi-Suomessa peltoalueella Kylli, Kyllinen jäivät vallalle. Kalevala -runous ja luontouskonto säilyivät idässä, lännen peltoviljelyalueelta se katosi. Lönnrot löysi runouden Vienasta ja Kainuusta ja tallensi sen jälkipolville.
Varsinais-Suomessa Kyllöset - Kylliäiset nousivat kauppaporvaristoon 1440-luvulla. He loivat tiiviit suhteet kirkon ja valtion johtoon. Pietari Kylliäinen nousi ainoana suomenkielisenä ja suomalaisena johtajana linnanpäälliköksi, voudiksi ja sotapäälliköksi. Ennen venäläisvihaa ja Viipurin pamausta hänet nostettiin 1491 rälssimieheksi, alempaan ratsuaateliin kuuluvaksi. Hän oli Knut Possen lähin mies ja Olavinlinnan päällikkö. Hänen asemiehensä, ammattisotilaat sekä talonpoikaisjoukot, toivat voiton 1495-97 sodassa. Viipuri pelastui kuulun Knut Possen järjestämän Viipurin pamauksen turvin. Vihollinen karkotettiin Käkisalmeen asti. Pietari Kylliäinen johti joukkoja edestä. Sellaista johtajaa miehet riemuiten seurasivat.
Kun Venäjän ja Tanskan uhka 1490-luvun lopussa oli Suomessa voitettu, ruotsalaiset ottivat vallan Suomessa. Suomenkieliset ja suomenmaalaiset johtajat työnnettiin sivuun. Linnanherroiksi nousi vain ruotsalaisia. Kustaa Vasan aloittama asutuspolitiikka tarjosi savolaisille ja karjalaisille mahdollisuuden jatkaa idän ja pohjoisen valloitusta. Kyllösistä pysyivät talonpoikina. Sosiaalisen nousun mahdollisuudet tarjoutuivat pääasiassa sodissa kunnostautumisen kautta, mutta silloinkin suomalainen muuttui aateloituna ruotsalaiseksi. Yhtään aateliin noussutta Kyllöstä Ruotsin vallan ajalta ei ole tiedossani. Nykyajan armeijassamme upseereita toki on, kuten mainio kirjatoimikuntamme ja sukuseuran hallituksemme jäsen eversti Olavi Kyllönen.
Itsenäisyyteemme ajan sodissa Kyllöset ovat kunnostautuneet. Muistamme kunnioituksella Kuhmon Kyllösten jälkeläisten 48 sankarivainajaa.
Juhlintamme kohteena ovat nyt erityisesti Kuhmon-Kainuun Kyllöset. Tietäjiä, taitajia ja kaikkien kunniallisten ammattien harjoittajia löytyy. Kansansivistyksen kasvun myötä sukumme on toisten sukujen tavoin laajentanut vaikutuspiiriään ja noussut valtiollisessa ja poliittisessakin mielessä yhteiskunnan ylimmän päätöksenteon alueelle. Nykyinen liikenneministeri Merja Kyllönen, sukukirjamme runoilija, kuuluu sukuumme ja esiintyi meille viime kokouksessamme. Nyt hän ei työesteiden vuoksi päässyt juhlaamme.
Kainuu, Koillismaa ja Oulun eteläinen ponnistavat Pohjois-Suomen pääkaupungin Oulun kautta mutta myös pääkaupunkiseudun alueelle keskittyen. Olemme vahvasti olleet ja edelleen olemme myös itäistä rajaseutua rakentamassa ja puolustamassa.
Nyt olemme uudessa, monella tapaa Kalmarin unionin aikaa vastaavassa tilanteessa. Eurooppa houkuttaa ja vetää suomalaista eliittiä ja nousukkaita. Suomen laitaosia imetään kuiviin. Löytyykö Pietari Kylliäisen kaltaisia suuria suomalaisia puolustamaan suomalaista asutusta, kun ja jos sellainen tilanne tulee eteen.
Me kaikki olemme osaltamme vastuussa siitä, mihin suuntaan Suomea viedään. Kyllösten kantana on aina selkeästi ollut Suomen maan ja kansan puolustaminen. Me olemme suurten metsien, vaarojen ja järvien kaskitalonpoikien ja tervanpolttajien jälkeläisiä. Runosuonemme sykkii parhaiten kaskisauhujen vapailla mailla. Me luotamme vahvasti kansalliseen Suomeen ja haluamme edistämme sen hyvinvointia. Suomalainen rajaseudun ihminen on Suomen kansan paras rakentaja ja puolustaja. Näitä arvoja me näilläkin juhlillamme kunnioitamme ja huomenna pystytämme Määttälänvaaraan sukumme muistokiven, Kyllön kiven.
Tervetuloa juhlaamme! Ja käykäämme julkistamaan kirjamme.
Nyt on kiitosten ja huomionosoitusten aika.
(Puhe Kyllösten sukukirja II:n julkistamistilaisuudessa Kuusamossa 4.8.2012).
--------------------
Sukukirjatoimikunta: Matti Kyllönen (pj), Lea Paso (s), Reijo Kyllönen (sukututkimussihteeri), Tapani Kyllönen (ATK-tallentaja), Olavi Kyllönen (hallituksen jäsen)
Taittaja: Pentti Kyllönen (hallituksen sihteeri)
Kannet: Ilkka Kyllönen
Muu hallitus: Hannu Kyllönen (sukuseuran puheenjohtaja), Aarne J. Kyllönen (kunniapuheenjohtaja, Pekka Kyllönen (Kärsämäen sukuhaaran ja hallituksen jäsen).