Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


17.9.2012

Moniarvoisempaan tiedotukseen Euroopan Unionin asioissa

Tavallisen tallaajan lomamatkoilta ei yleensä ole paljonkaan kerrottavaa, mutta katsottuani syyskuun alkupuoliskon maailmaa Kreetan saaren vinkkelistä, tunnen tarvetta kertoa muutamia asioita. Jouduin ihmettelemään, miten erilainen on tämä maailma paikan päältä katsottuna verrattuna siihen kuvaan mikä meille median kautta on syntynyt. Perussuomalaiset eivät ole niin väärässä kuin hallituksen mediat usein väittävät.

Barroson pankkiunioni ja Euroopan liittovaltio

Suurin järkytys minulle oli EU:n komission puheenjohtajan Josè Manuel Barroson hurmoksellinen esiintyminen “Euroopan 17 maan pankkiunionin” puolesta, ihan kuin se jo olisi toteutunut hanke. Suomen televisiossa mies esitellään aina hillittynä, harkitsevana, suomalaisten tarpeita kunnioittavana miehenä, mutta “kotimaisemissaan” Brysselissä esiintyi hurmoksellisessa tilassa oleva mies, jota katsellessa ja kuunnellessa tuli mieleen Suomen pääministeri Jyrki Katainen. Vakuutuin, että Kataisen saama “tartunta” on komissiosta peräisin; hyvin on nuorukainen läksynsä oppinut ja on niin oikeassa, ettei tarvitse lainkaan vastata siihen mitä toimittaja kysyy.

Huikeimmillaan Barroson hurmos oli niinä päivinä, jolloin “profeetalliset videomellakat” Egyptissä ja muissa arabimaissa olivat kuumimmillaan. Barroso julisti: “Euroopan unioni antaa Egyptille apua. Egyptin ja Lähi-Idän vakaus on turvattava!”

Mikä mies hän on lupaamaan mitään! Vaaleilla valitsematon mies. Millä valtuuksilla hän syytää suomalaisten rahoja pohjattomaan islamistiseen kaivoon? Voiko unionin “pääministeriys” olla näin lapsellisissa käsissä? Kyllä näköjään voi.

Barroso puhui myös uudesta unionista, “demokraattisten kansallisvaltioiden liittovaltiosta”, “yhtyneistä valtioista” yms. Tämä kaikki on hämmentävää. Toisaalta syntyi kuva, että puhuja tarkoitti “Euroopan yhdysvaltojen” kaltaista liittovaltiota, jossa yhdistävänä tekijänä on sentään yhteinen kieli. Mutta puhe kansallisvaltioiden muodostamasta “Euroopan liittovaltiosta“ viittaa NL:n ja Jugoslavian kaltaisiin yrityksiin, jotka kumpikin päätyivät fiaskoon.

Rooma sentään taottiin yhteen kovalla armeijalla, yhteisillä laeilla, yhteisellä verotuksella jne. Mutta mitään näistä ei unionilla ole. On vain vaaleilla valitsemattoman komission ukaaseja, joita kohtaan osoitetaan kunnioitusta tuskin missään muualla kuin Suomessa.

Velkaa ottamalla ja Lähi-Itään rahaa syytämällä “Euroopan vakauteen”

Barroson puheet osoittavat, että komission tavoitteet ovat aivan muuta kuin mitä meille suomalaisille Suomessa puhutaan ja mitä hallituksen tiedotustoimisto YLE ja Suomen hallitus meille puhuvat. Tämä on hyvä muistaa kunnallisvaaleissa. Jos Kataisen hurmio hetkeksi hiljeneekin tai peräti laantuu vaalien alla, hallituspolitiikkamme on sidottu Barroson, komissioin ja suuren pääoman tavoitteisiin.

Isopalkkaiset velkarengit siellä puhuvat pääoman suulla, ja heihin kuuluvat Suomenkin keskeiset ministerit.

Kansallisvaltiot ovat unionistien pahimmat esteet ja viholliset. Siksi valtion ja lujien kuntien rakenteet pitää Suomesta hävittää. Se on kyllin usein sanottu. Hallitus vie meitä sinne, mihin puheenjohtaja Barroson alati tyhjä koura viittaa. Siksi on Suomen lasten lapsilisätkin jäädytettävä, jotta Barrosolla olisi mitä antaa Lähi-Idän mellakoijille. Jos näet ei anneta, jossakin voi räjähtää pommi! lammasmaiset unionisedät varoittavat.

Tavoitteisiinsa komissio uskoo pääsevänsä rankan velanoton kautta. Nämä herrat puhuvat vailla mitään vastuuta. Mitä pahemmin he epäonnistuvat, sitä varmemmin he saavat jatkaa, kaudesta toiseen. Mitä demokratiaa tämä on? EU-vaalien 40 prosentin äänestysinnolla ei kansojen mandaattia voi saada missään todella demokraattisessa valtiossa.

Ei ole viisasta politiikkaa se, että aina kun muslimit jossakin päin Välimerta ja Lähi-Itää rettelöivät, EU rientää lupaamaan rahaa. Sama toteutuu Suomen kuntien sosiaali- ja maahanmuuttopolitiikassa. Vätyksistä ja ilmaisen ruuan saajista ei koskaan tule itsensä elättäjiä. Tämä pitäisi Suomessakin myöntää.

Mistä tiedämme milloin mielenosoitukset ovat aidot? Palkkasoturit siellä mieltään osoittavat, ja kun saavat rahaa, siirtyvät mellakoimaan toiseen paikkaan. Tällaista väkeä me kasvatamme Eurooppaan - “työvoimapulaa” paikkaamaan. Sanokaa, milloin Suomessa on ollut työvoimapula? Se aina vain siirtyy eteenpäin, mutta sosiaaliväen määrä kasvaa. Se on jatkuvasti fakta.

Mielestäni unioni ja sitä kautta Suomi on ajautunut aivan liian syvälle Lähi-Idän ja Välimeren kriisiin. Nämä siteet etelävaltioiden ongelmiin on katkaistava. Etelä ja pohjoinen eivät olla samaa valtiota, jo luonnonolojen vuoksi.

Miksi Suomessa ja Kreikassa täysin erilaiset direktiivit?

Muutamia huomioita EU:n direktiiveistä. Itä-Euroopan kommunistimaissa aikanaan käydessä mieli ilahtui siitä kuinka paljon onkaan täällä rakennettavaa ja korjattavaa myös suomalaisille, kunhan markkinatalous palautuu.

Kun nyt katselin Kreetan rähjäistä maisemaa, alhaalla riippuvia korkeajännitejohtoja, naruin ja muin sidoksin tukipuihin kytkettyjä vesi- ja sähköjohtoja, joutuu kysymään, ovatko Kreikka ja Suomi sanojen direktiivien alaisia.

Eivät näytä olevan. Liikenteessä ajavat mopoilijat ja skootteristit ilman kypärää. Skootterissa kulkevat sementtisäkit niin kuin lapsetkin ilman mitään turvasiteitä. Maanteillä ajavat pienviljelijät avoimilla pikkuautoillaan rahdaten avolaatikoissa rypäleitä, perunoita ja muita tuotteitaan lähikaupungin markkinoille. Suomessa elinkeinoelämää sitovat niin monet direktiivit, ettei enää kukaan uskalla toimintaa aloittaa, pääsuunta on ammatin lopetus.

Onko Kreikassa vihreää puoluetta, sitä en tiedä. Toivoisi, että Suomen vihreät europarlamentaarikot valistaisivat kollegojaan, jotta saataisiin edes jonkinlainen yhdenvertaisuus yrittäjien kesken.

Kreikan tuki on mennyt kankkulan kaivoon

Tämän hetken yrityskuva on: pienyrittäjät kuolevat pois. Aurinkorannoilla on kato käynyt. Aivan kuin vuosirenkaina näkyvät lopettaneet paikat. Pienemmillä rannoilla puhtaus on pahoin laiminlyöty; rantavahdin mielenkiinto riittää makuupaikan ja varjon vuokran perintään, ei enää siisteyden ylläpitoon. Sivummalla näki vanhuksia, jotka kepein urkkivat puista käpyjä ja karistivat siemenet suihinsa. Heidän katseistaan kuvastui häpeä ja syytös; rikkaan Euroopan syytähän tämä on. Niin heille on opetettu.

Eivät suomalaisten velaksi otetut miljardit pääse lähellekään tavallista ihmistä. Miljardit vilahtavat kreikkalaisen pankkien läpi ja päätyvät veroparatiiseihin.

En hetkeäkään usko, että Kreikasta saadaan koskaan mitään. Vakuuksilla ei mitään merkitystä. Kun yritys kaatuu, sillä on ottajansa. Kauppa käy ja välistä vetäjät pärjäävät. Uutena “auttavana” kansallisuutena esiintyvät venäläiset. Heidän käytöksensä on itsevarmaa ja äänekästä. Uima-altailla näyttäytyvien herrojen kaulassa riippuu iso kullattu risti. Venäjä on palaamassa Balkanin ja Kreikan ortodoksien suojelijaksi.

Hotellimme pääkanavista neljä oli venäläistä. Kaikissa niissä esiintyi kaikkia kärsiviä suojeleva Vladimir Putin hymyilevänä ja turvallisena, valmiina tulemaan apuun kun kutsu käy.

YLE:n ja sanomalehtien toimituspolitiikkaa moniarvoistettava

Tiivistetysti sanon, että olen äärimmäisen pettynyt Suomen julkisen median YLE:n ja suurimpien vapaiden sanomalehtien antamaan kuvaan Euroopasta ja EU:sta. Ne välittävät hallitusohjelmissa määriteltyä Eurooppa-politiikkaa. Sekä julkinen että yksityinen media ovat keskittyneet ajamaan liittovaltion tavoitteita.

Kansalaisten mielissä on vuodesta toiseen vahvistunut kuva, ettei Suomen kansan onni ja menestys ole se, mikä jo monen vaalikauden ajan on Suomessa vallinnut. Tämä epäilys on ilmennyt perussuomalaisten vahvassa kannatuksessa. Nämä “väärin äänestäneet” on koetettu leimata jotenkin hoopoiksi ja junteiksi. Leimakirves ei ole kannatusta heikentänyt, päin vastoin.

Suomalaiset on vastoin unionisopimusta pakotettu maksamaan muiden jäsenvaltioiden velkoja. Tätä valtaosa Suomen kansasta vastustaa. Oma kansamme joutuu yhä ahtaamme, vaikka meillä ei ole osaa eikä arpaa toisten velkoihin. Kansallisvaramme - malmit, puut ja tehtaat - menetetään “avoimien ovien politiikalla” pois ja oman kansan sairaat, köyhät ja kärsivät joutuvat “säästöjemme vuoksi” yhä ahtaammalle.

Erityisen raskaan vastuun tiedon pimittämisestä kantaa valtionyhtiö YLE. Ei valtionyhtiö voi olla vain hallituksen äänitorvi, sen tulee olla myös opposition ja kriittisten ihmistenkantojen ja tiedontarpeiden tyydyttäjä. Ei kaikilla ihmisillä ole varaa kansainvälisiin kanaviin, joista voi saada monipuolisempaa tietoa. Verotusoikeuden omaava YLE on pahasti laiminlyönyt tehtävänsä. Kannattaako YLE -veroa maksaa?

Myös printtimedian toivoisi parantavan tarjontaansa. Lehtien suosio ja tilauskanta paranee vain paremmalla palvelulla. Onhan toimituksissa jo sellaistakin nuorempaa väkeä, joita ei sido taannoin Brysseliin tehdyn lahjusmatkan myötä annettu “uskollisuudenvala” EU:lle.