Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


26.10.2012

Kansallisomaisuutemme on meidän eikä ulkomaalaisten

Tämän päivän suuri positiivinen uutinen mielestäni on Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen tekemä kyselytutkimus, jossa rankasti yli puolet vastaajista kannattaa kaivoksien saamista suomalaisiin käsiin. Vastaajat toivovat, että Suomeen perustettaisiin valtion omistama kaivosyhtiö.

Suomalaisomistusta kannattavien määrä kasvaa pohjoista kohden mentäessä niin, että kun suomalaisten omistusta kaivoksista kannattaa (“täysin samaa mieltä“) Uudellamaalla 52 %, kannatus on Pohjois-Karjalassa 59 %, Kainuussa 60 % ja Lapissa 69 %. Kun lukuihin lisätään “jokseenkin samaa mieltä” olevat, kannatus on Uudellamaalla 85 % ja Lapissa 93 %.

Kyselyn otos oli 3200 henkeä Uudeltamaalta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapista. (HS 26.10.2010). Kyselyyn olisi kannattanut ottaa vielä ainakin Pohjois-Pohjanmaa, jolloin Oulun noin 200.000 pohjoissuomalaisen väestökeskittymä olisi saatu mukaan.

Toinen mielenkiintoinen tulos kyselyssä oli se, että vastaajat epäilevät suuresti lupaviranomaisten luotattavuutta lupaehtoja käsiteltäessä ja valvottaessa. Talvivaaran kaivoksen tilanne antaa aihetta yhtyä epäilyihin.

Edelleen kansalaiset odottavat, että kaivoksia verotetaan, lupaehtoja kiristetään niin ettei merkittäviä ympäristöhaittoja esiintyisi. Mielipiteet jakautuvat jyrkimmin juuri tässä valvontakysymyksessä. Johtopäätös vastauksista on se, että lupaehtojen toivotaan tiukentuvan. Jyrkin vaatimus on ymmärrettävästi Kainuussa.

Odotettavissa 2800 kaivostyöpaikkaa pääasiassa Lappiin

Puheena olevan tutkimuksen mukaan kansainvälisillä kaivosyhtiöillä on 3-4 miljardin euron suunnitelmat uusista kaivoksista. Yhtiöt suunnittelevat avaavansa yli kymmenen uutta kaivosta ja laajentavansa nykyisiä kaivoksia vuosina 2014-2017. Näissä syntyisi noin 2800 uutta työpaikkaa, etupäässä Lappiin.

Iloitsen tästä suomalaisten terveestä kansallisesta ajattelusta. Tutkimustulosten toivoisi vaikuttavan eduskunnan, hallituksen ja kaikkien viranomaisten toimintaan niin, että kansalliset, maakunnalliset ja paikalliset edut pääsisivät näkymään paremmin valtakuntamme asioiden hoidossa kaikilla tasoilla. Kysymys on siten myös kunnallispoliittinen, kunnallisvaaleja koskeva. Tarvitsemme kunnallisiksi päättäjiksi ihmisiä, joilla on selkeä pitkäjänteinen näkemys kotipaikkakuntansa tarpeista ja - uskallusta tuoda näkemyksensä esiin. Ei ole häpeällistä vaan kunniakasta ja velvoittavaa ajaa kotiseutunsa asiaa isojenkin vastustajien edessä.

Pohjois-Suomi voi nousta kansalliseksi veturiksi Suomessa, jonka näkymät ovat nyt varsin synkeät. Saksalaisen energiayhtiön vetäydyttyä pohjoissuomalaisesta ydinvoimalahankkeesta on vahva viite siitä, että Suomi alkaa jäädä sivustakatsojaksi niin EU:ssa kuin kaikessa muussakin Euroopan ja Pohjoismaidenkin tulevaisuutta koskevassa. Kaiken hävittämisen into on ollut liian kauan ja liian vahvana esillä. Siihen on päällimmäinen syypää vihreä liike. Itämeren rikkidirektiivi, kaikenlaiset ilmastodirektiivit ja muut elinkeinoelämälle annetut rasitukset ovat virheliikkeitä, joiden seurauksia teollisuus ei jää katselemaan vaan menee pois. Maailman pelastajaksi Suomesta yksin ei ole.

Tällä menolla pohjoiseen ei tarvita omaa ydinvoimalaa. Pessimisteille ja tuottavan työn vastustajille E.ON:in vetäytyminen Pyhäjoen Fennovoiman voimalasta näyttää olevan ilon aihe. Kannattaisi vihreidenkin muistaa, ettei kaikille heikäläisillekään riitä julkisia virkoja suojatyöpaikoiksi, vaan aletaan vaatia tuottavaa työtä julkisissakin viroissa olevilta.

 

Tarvitaan rapsakkaa otetta omien luonnonvarojen hyödyntämiseksi

Nämä ikävät, pessimistiset näköalat on tuhottavat rapsakalla toiminnalla. Ilmastonmuutos ei ole yksin kielteinen, vaan nimenomaan Pohjois-Suomen suuri mahdollisuus. Se kääntää Suomen katseet Pohjoiselle Jäämerelle ja Koillisväylälle.

On mieluisia merkkejä siitä, että tasavallan presidentin Sauli Niinistön johdolla on alettu aktivoitua pohjoisessa ja hakeutua yhteistyöhön Norjan kanssa.

Pohjoisen Jäämeren luonnonvarat ovat avautumassa. Suorin ja nopein yhteys Kiinaan ja muihin idän markkinoihin on mahdollista avata juuri Suomesta Jäämeren rannan satamista. Pohjois-Suomi valmistautuu ottamaan osansa uuden talouden työ- ja rahavirroista.

Nyt tarvitaan valtiovallan, elinkeinoelämän ja tiedemaailman tiivistä yhteistyötä, jotta Pohjois-Suomi pääsee nousuun ja näyttämään tietä koko Suomelle. Pääkaupunkiseudun väestökeskittymää, jossa passiiviväestön määrä kasvaa rajusti, on päästävä purkamaan maakuntiin. Pohjois-Suomen kannalta on tärkeää estää oman nuorisomme valuminen etelään. Me tarvitsemme maan parhaan työvoimamme täällä. “Vintiltä” ei enää tule työvoimaa nostamaan Helsingin seutua.

Tarvitaan valtiojohtoinen kaivosyhtiö ja rata Jäämerelle

Kaivoskysymys yhtyneenä energiaomavaraisuuden kasvattamiseen on Pohjois-Suomen keskeisin tämän hetken kysymys. Valtiojohtoisen kaivosyhtiön perustaminen sekayhtiön pohjalta on kannatettava hanke, johon valtion ohella yritykset ja yksityisetkin voisivat sijoittaa. Malmeja ei saa päästää jalostamattomina maasta pois, vaan ne tulee jalostaa jo kaivupaikalla mahdollisimman pitkälle, jolloin ne työllistävät paikallisväestöä ja tuovat kaivattuja verotuloja kuntiin.

Myös kaivosten verotus on järjestettävä niin, että sekä kaivospaikkakunta että valtio saavat siivunsa. Kaivosten ympäristövalvonta on saatava nykyistä paremmalle tolalle siten kuin nyt tehty kysely edellyttää. Tiukat kaivamisen reunaehdot saattavat lykätäkin kaivamisen aloitusta, mutta sielläpähän tallessa malmi on niin kauan että reunaehdot täyttyvät.

On katsottava rohkeasti tulevaisuuteen. Hengen tulisi olla se mikä oli äskeisessä pohjoisen tulevaisuutta koskevassa seminaarissa Oulun yliopistolla. Päätös Rovaniemeltä Jäämerelle Kirkkoniemeen rakennettavasta rautatiestä merkitsisi lähtölaukausta koko Lapin nousulle. Toinen tärkeä ratahanke on Koillismaan radan jatkaminen Taivalkoskelta Kuusamoon ja edelleen Sallan radalle, jolloin saadaan yhteys Lapin radan kautta Jäämerelle - tai/ja Alakurtin kautta Muurmannin radalle, mikäli Venäjä avaa radan.

Suomen on osattava kilpailuttaa Venäjää ja Norjaa ja miksei Kiinaakin niiden saamiseksi yhteistyöhön kanssamme. Kiinalla ja Norjalla on pääomia sijoitettavaksi Jäämeren rataamme.

Mitä aktiivisempia olemme pohjoisen suunnalla, sitä kiinnostuneempi on Saksa Suomen kaveruudesta. Ei unionissakaan tarvitse olla pelkkänä etelään tuijottavana joo -miehenä, jolla vain harvoin jos koskaan on pantavaksi pelipöytään muuta kuin suomalaiset köyhäinapurahat ilman vakuuksia.