15.11.2012

Sijoittakaamme suomalaiseen työhön ja työmoraaliin

Harharetkillään “Euroopan unionin ytimissä” olleen Suomen kotimaan asioiden hoidon jäljet alkavat näkyä Pohjois- ja Itä-Suomen suurina ongelmina. Miljardeja euroja on syydetty Etelä-Eurooppaan suurvaltojen saatavien turvaamiseksi ja suomalaisten elämää on säästöin kurjistettu. Syrjäseuduilta ei löydy enää kouluja, ei terveyspalveluja, ei poliisia, ei työvoimatoimistoa - eikä juuri kotimaista ruokaa, koska suurvaltoja palvelevat ruoan valmistus- ja syöntiohjeet ovat tyhjentäneet kahden monopoliketjun hyllyiltä suomalaisen ruoan.

Jo usean hallituskauden käytössä ollut “valtion tuottavuusohjelma” on vienyt perin välttämättömiä virkamiehiä syrjäseuduilta, mutta yksityistämisen kautta tuonut vain lisää kuluja julkisen vallan ylläpitäjille, veronmaksajille, joiden etua “tuottavuusohjelman” oli tarkoitus ajaa.

Surullisin esimerkki ympäristöpalkkojen säästöistä ovat Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat. Vaikka kyse oli kokonaan uudesta malminerottelutekniikasta, sen onnistuneesta ja turvallisesta läpiviennistä, ei sen ohjeistamiseen ja valvontaan ole annettu riittäviä resursseja. Ne, joiden olisi pitänyt ohjaus- ja valvontatyö hoitaa, ovat nyt pikemminkin nostattamassa kaivosten vastaista hysteriaa, kun kaivoksen ongelmien ratkaisun tulisi olla koko valtiovallan ja kansankin asia. Rivikansalaista tämä tympäisee.

Talvivaaran kaivoksen perustajaa ja pääomistajaa Pekka Perää kyllä kiiteltiin ja selkään taputeltiin, kun hän perusti kaivoksen. Häntä pidettiin Kainuun pelastajana. Myös valtio tuli mukaan omistajaksi. Olisi odottanut, että valtio koko asiantuntemuksellaan ja voimallaan olisi edistänyt uuden tekniikan onnistunutta läpivientiä. Nyt näkyy, että irtopisteiden keruu oli jopa ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) päätyönä onnettomuuden alkuvaiheessa. Onneksi nyt on hieman paremmin.

Pekka Perä on osoittanut hyvää vastuunkantoa. Palattuaan toimitusjohtajan paikalle hän on miehuullisesti pyytänyt anteeksi aiheuttamiaan vahinkoja ja luvannut vastata vahingoista. Häntä ja koko yhtiötä on autettava, jotta Kainuulle ja koko Suomelle merkittävä kaivos saadaan pian palautetuksi toimintaan.

Talvivaara on uranuurtajayhtiö koko Pohjois-Suomen kannalta. Kun Talvivaara tulee kuntoon, voidaan ulkomaisetkin kaivosyhtiöt Pohjois-Suomessa panna ojennukseen. Kaivosasioissa maallikkokin ymmärtää, että hyväksyttävä ympäristötulos saadaan vain suljetulla vedenpuhdistusjärjestelmällä, jota käyttämällä voidaan kaivoksia rakentaa ja pitää yllä matkailunkaan etuja vaarantamatta.

Vain lakeja noudattava ja ympäristöarvoja kunnioittava yritys voi pitkässä juoksussa menestyä. Mallikkaana esimerkkinä tahdon mainita Pölkky Oy:n Kuusamossa. Yhtiön perustaja halusi ratkaista jäteongelmat purkamalla sahausjätteet Syvälampeen. Tarmokkaat ympäristöviranomaiset estivät sen tanakalla uhkasakolla. Yhtiö palasi ruotuun. Nyt Pölkky Oy on satoja ihmisiä työllistävä Kuusamosta Kainuuseen ulottuva maailmanlaajuinen vientiyritys, jonka toiminnassa ei ole ollut huomauttamista. Ja Syvälampi väikkyy edelleen kirkkaana Viitostien varressa Pölkyn tehtaan kupeessa.

Lakia noudattavat, työmoraaliltaan vahvat ja tehtävänsä hyvin hoitavat viranomaiset ovat yritysten menestymisen tae. Sijoittakaamme suomalaisiin kaivoksiin, suomalaiseen ruokaan ja kaikkeen suomalaiseen työhön ja työmoraaliin. Se on parasta mitä jälkeemme tulevien hyväksi voimme tehdä.