Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


3.12.2012

Tiernapojat vanhemmassa ja tässä ajassa

Tiernapojat aloittavat Pohjois-Pohjanmaan adventtiajan. Adventtisunnuntai oli varsinainen tiernakauden alkajaispäivä. Adventtina saimme Ouluunkin vihdoin lumen.

Kaunista, lempeää, turvallista. Musta märkä kaamos on nyt ohi, vaikka päivä vielä hetken pimeneekin. Mutta kun on lumi maassa ja joulunalustapahtumissa soi tiernapoikien laulu, tuntuu pimeys jo voitetulta.

Tiernapojilla on pitkä perinne maakunnassamme, mutta virallisemman luonteen tiernapoikaperinne on saanut “Ynnin” eli NMKY:n toimesta. Se on vaalinut tiernaperinnettä lähes neljä vuosikymmentä etsimällä laulajia sekä kouluttamalla ja kilpailuttamalla heitä.

Hieno näyttö kilpailuista saatiin noin viikko sitten Rotuaarilla kaksipäiväisissä kilpailuissa. Ensimmäisenä päivänä karsittiin ja toisena päivänä olivat loppukilpailut monissa sarjoissa. Jopa tytöillä oli oma sarjansa. Mainio oli vapaamuotoinen sarja, jossa sanoja saattoi mukailla ja soveltaa omaankin aikaamme.

Miksi tiernapojat viehättävät edelleen, vaikka laulunäytelmä sijoittuu autonomian aikaan 1800-luvun jälkipuolelle? Siksi että näytelmässä on kaikki turvallista, tuttua, vanhaa - sanalla sanoen perisuomalaista, niin valtiollisten aatteiden kuin uskonnon ja elämänarvojenkin näkökulmasta.

Lisäksi siinä ollaan tiukasti eurooppalaisella ja suomalaiskansallisella perustalla: uskollisia järjestelmälle ja hallitsijalle - mutta ei tyrannille! Ja ollaan isäntiä omassa talossa ja maassa!

Perustelujako? Tässä muutamia:

Tähti kulkee itäisillä mailla. Kaikki polvistuvat sen kirkkauden edessä, tietäen että jotain suurta on tapahtunut. Tähden edessä polvistuu myös suuren ja mahtavan Rooman edustaja kuningas Herodes ja myös toisen ihonvärin omaava Murjaanien kuningas, joka hetkeä aikaisemmin oli isotellut Herodekselle eikä ollut suostunut kumartamaan häntä, mutta voiman edessä kumarsi eikä enää “ryppyillyt“.

Rooman edustaja Herodes näyttää voimaansa, kun pelkää ennustusta juutalaisten kuninkaan syntymisestä. Tähti ilmoittaa, että kuningas on syntynyt. Herodes lähettää knihtinsä tappamaan ja virtaan heittämään kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset, jotta tuleva kuningas saisi surmansa.

Knihti palaa terroriretkiltään, kehua retostelee hoitaneensa homman, mutta tunnustaa että juutalaisten kuningasta hän ei löytänyt. Vallastaan sokaistunut Herodes ei halua huomata, että knihtin työhön jäi aukko. Kultaista kruunuaan sivellen hän kiittää knihtiään ja lyö Turkkia ja Tattariakin vastaan taistelleen asemiehensä ritariksi: “Risti sinun rintaasi, miekka minun tuppeeni!”

Enteellistä, risti knihdin rintaan, miekka tuppeen. Rauha on turvattu raa`alla voimapolitiikalla. Mutta ei ole. Poikalasten surmista ja pienen Israelin kansan vainoista nousee uusi voima: ristin voima ja ristin valta Eurooppaan. Rooma kukistuu, mutta Ristin valta jatkaa voittokulkuaan, siirtyy tunnuksena Pohjolan valtioiden valtiolippuihin ja sen puolesta taistellaan suurvaltasortoa ja tyranniaa vastaan.

Kaksi vuosituhatta tämä valta on kestänyt ja kestää yhä, vaikka nykyinen Euroopan valtiaaksi pyrkivä EU on kristinuskosta luopunut ja suosii murjaaneja sekä ummistaa silmänsä heidän terrorismiltaan.

Sitten hypätäänkin lauluissa jo suuriruhtinas Aleksanteri II: aikaan. Hänen patsaansa seisoo suomalaisten kiitollisuuden osoituksena Senaatintorilla. Laulussa ylistetään keisaria, Suomen suuriruhtinasta, joka poisti tyrannian ja orjuuden ja antoi suuriruhtinaanmaan pitää suomalaiset lakinsa, uskontonsa, yksilöllisen vapautensa ja kaikki muutkin arvonsa sekä antoi suomalaisen sivistyksen kasvaa, versoa ja nousta. Hänen nimeään kiitettiin ja kiitetään yhä läpi Suomen.

Mutta sitten tulivat sortokaudet, keisarien valapattoisuus ja tuho, vuoden 1918 sota, talvisota ja jatkosota, kommunismin uhka ja Suomen taistelu vapautensa puolesta rauhan oloissa. Teksti puri jokaisessa polvessa. Itämaan tähti johdatti pimeydessä aina, kun sisäinen tai ulkoinen uhka ahdisti.

Tiernaperinne - Valkoisen Pohjolan vapaustahdon tulkki

Lapsuuteni joulujen vaikuttavimpia tapahtumia itäisellä rajaseudulla 1940-luvun jälkipuoliskolla jouluaattoiltana oli se, kun radiosta klo 18 jälkeen kuului Oulun Tiernapoikien esitys. Vaikka vanhoillislestadiolainen kotini oli tarkka siitä mitä radiosta kuunneltiin, kaikki sukupolvet hiljenivät Tiernapoikien laulun aikana. Lapsikin aisti, että siinä oli syvintä joulun sanomaa Raamatun tekstien jälkeen. Ja samalla valtiollista, isänmaallista, kansallista ja kristillisen valtion antamaa turvallisuuden tunnetta ja sanomaa. Radion välityksellä Oulun Tiernapojat siirsivät perinteen syrjäisimpiinkin pitäjiin, kyliin ja koteihin. Eikä siinä kauan mennyt, kun tiernapojat lauloivat kotipitäjäni koulujen ja seurakuntien joulujuhlissa.

On kulttuurihistoriallisesti arvokasta, että Oulu on luonut tästä yhä laajemmalle kulttuuriimme ulottuvan, alati merkitykseltään laajenevan juhlatavan. Tälle ajallemme, nyt kun olemme EU:n jäseniä ja painimme yleiseurooppalaisessa rahapulassa ja veloissa, Tiernapoikien sanoma minulle on tämä: seisokaamme suomalaiset tässä omalla pohjallamme älkäämme luottako vieraaseen apuun älkäämme vääriin valtiaihin. Tähtilippujen varjossa vaanii pakanallinen rahan valta, joka vie työmme, omaisuutemme, murtaa moraalimme ja uskontomme, riistää nuoriltamme työn ja elämän mahdollisuudet - aivan kuin heidät tuhon virtaan heittäen - sekä suistaa meidät kansana lopulta velkaorjuuteen.

Ihanteenamme ei voi olla - se mitä Helsingistäkin pohjoiseen päin syötetään - uskonnottomuus, joka muka antaisi ihmiselle täyden vapauden. Ei se anna vapautta, vaan vie sen. Kristinusko ja humanismi ovat antaneet meille yksilöllisen vapauden, kulttuurimme perusteet, uskontomme ja kansallisen itsenäisyytemme. Ne ovat luovuttamattomia oikeuksiamme, joita emme anna pois.

Tähti kulkee tänäkin jouluna itäisillä mailla ja valaisee koko maailmaa. Annamme lanttimme rakkaille lapsillemme ja nuorillemme Tiernapoikien kautta ja vastalahjaksi saamme kartuttaa lapsuudessamme sydämiimme juurrutettuja kauniita muistojamme. Sillä juuri hyvät ja rakkaat muistot - sekä pala kynttilää! - antavat turvaa itsellemme ja läheisillemme - paljon enemmän kuin raha, melu ja krääsä antavat.

Laulakaa sydämenne pohjasta kaikelle kansalle, Pohjolan ja Valkoisen Oulun tiernapojat ja -tytöt!