Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


29.12.2012

Suomen valtiolta on viety kansallinen itsemääräämisoikeus ja kansaltamme työ

Suomen hallitus pääministeri Jyrki Kataisen (kok), valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuoden (kok) johdolla vapautti Suomen loistoristeilijän rakentamisesta. Miljardin euron tilaus ja yli 20.000 miestyövuoden työ - ja saman tien samansuuruinen jatkotyö - pelattiin ulos Suomesta.

Perusteluna se, että Suomi noudattaa lakeja, siis EU:n lakeja, ja haluaa siten olla edelleenkin nöyrin pokkuroija saksalais-ranskalaisen suurvaltaunionin komissaarien edessä. “Komisaari käskee, me tottelemme!”

“Me puolustamme suomalaisella rahalla ja työllä Kreikassa ja muissa vaikeuksissa olevissa Etelä-Euroopan maissa suomalaista työtä ja suomalaista hyvinvointivaltiolta.” Tätä on pääministeri Jyrki Kataisen (kok) johdolla julistettu joka mutkassa, kun on perusteltu suomalaisten veronmaksajien rahojen syytämistä unionin tuhlarimaille.

Tässäkö oli taas kiltteyden ja lojaalisuuden palkka? Miten Kataisen julistus tässä nimenomaisessa tapauksessa pätee? Onko suomalaisen työmiehen puolustamista se, että heiltä viedään työ ja hävitetään koko meriteollisuus Suomesta ja vain siksi, että olisimme kuuliaisia Ranskalle, suomalaisten työn anastajalle? Ei mene minun järkeeni. Kataisen-Urpilaisen-Vapaavuoden ideologia tökkii pahasti. Mieleeni pukkaa ajatuksia maanpetturuudesta.

“Lainkuuliaisuutta pukkaa” vaikka suomalainen valta ja työ on viety Suomen lakeja polkemalla

Muutamia huomioita Suomen hallituksen lähinnä Vapaavuoren suulla esitetyistä perusteluista.

“Ei voitu mennä tämän pidemmälle, koska silloin olisi rikottu lakia.” MTV3:n kommentaattori tiesi, että yksikään suomalainen virkamies ei rohjennut mennä pidemmälle eli myöntämään telakkayhtiön vaatimaa 50 miljoonan euron lainaa. Ministeriä ja ministereitä sitoi ministerivastuulaki, kommentoija sanoi.

“Voi hellallettan sentään“, miten lainkuuliaisia virkamiehiä ministereitä meillä nyt yhtäkkiä onkaan! Moniko virkamies ja ministeri on pannut virkansa vaakalaudalle valmistellessaan ja hyväksyessään lakeja, joilla on riistetty Suomen kansalta lainsäädäntöön, eduskunnan itsenäiseen budjetti- ja lainsäädäntövaltaan, oikeuslaitokseen, elinkeinoelämään, kansalaisvapauksiin, Suomen Pankin itsenäisyyteen ym. liittyvän itsenäisen valtion tunnusmerkit?

En ole yhtäkään “vastustamistapausta” vielä havainnut. Syrjäisimmänkin tuppukylän elintarviketarkastaja julistaa noudattavansa unionin säädöksiä eikä Suomen perustellessaan miksi se tai tämä työ on mennyt “laittomana” pois.

Moniko ministeri tai virkamies, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on joutunut tutkinnan alle puhumattakaan syytteeseen tapahtuneesta kehityksestä? Onko yksikään tasavaltamme lainsäädännön alainen vallan riisto tapahtunut perustuslain säätämisjärjestyksessä? Ei ole. Kaikki vallan riistotapaukset on hoidettu tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, eikä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Oikeuskansleria ei ole yksikään vallan poisottamisen tapaus saanut nostamaan sormeaan saati ryhtymään toimiin. Nyt sen sijaan Suomen hallitus vatvoo kuukausien ajan sitä voidaanko Suomen lakien puitteissa myöntää ulkomaiselle Suomessa toimivalle telakkayhtiölle 50 miljoonan euron pääomalaina, jonka riski on siinä, että vararikkotilanteessa se ei omaan pääomaan luettavana pääomana ole ensisijainen saatava.

Varmaankin oikeuskansleri oli tarkkaan valvonut, ettei tällaista riskilainaa myönnetä. Kiva olisi tietää, kuinka tarkkaan ovat hallitus ja oikeuskansleri syynänneet Kreikkaan ja muihin EU-maihin ja Euroopan Keskuspankkiin kärrättyjen velkasitoutusten laillisuuden ja riskittömyyden. Paljonko on Suomesta viety EKP:hen kultaa pantiksi setelirahoituksen katteeksi? Suomen kansalla, kullan omistajana, on oikeus tämäkin asia tietää. Ei vain tietoa tule, vaikka Suomen Pankki on Eduskunnan Pankki - jos enää on, jos kirjaimellisen tarkkoja ollaan. Erkki Liikanen on kuin pitäjänosuuspankin sivukylän haarakonttorin “pääjohtaja”.

“Loistoristeilijäin roistoristeily” EU:n jäsenmaiden veronmaksajien kukkarolla

Joku sana “loistoristeilijöistä”. Alusten rakentaminen ja niiden toiminta ei ole tämän ajan maailmasta eikä se tee oikeutta tavalliselle kansalle. Laivoja teetetään veronkiertäjien toimin kilpailuttamalla eurooppalaisia valtioita, jotka veronmaksajien tuilla painavat hinnat alakanttiin. Rakentajat saavat laivat halvalla. Laivoissa lomailevat maailman raharikkaat veroparatiisimaihin “veronsa maksavat”. He tapaavat vierailla miljoonakaupungeissa niissä köyhille kunniaa tehden ja ostamalla jotakin kuin armonosoituksena. Näihin kaupunkeihin Helsinkikin pyrkii kuulumaan.

Mitä näistä “vierailuista” jää käteen? Veronmaksajille tuskin mitään, sillä heidän kustannettavakseen jäävät satamiin jätetyt tai meriin lasketut jätökset. Ylimystöähän ei saa ärsyttää kohtuullisillakaan maksuilla, koska suututettuina he voivat jäädä uudelleen tulematta. Toisin on suomalaisen syrjäkylän mummon ja papan osa. Heitä Suomen hallitus on kyykyttänyt jokaisen lirauksen verottamisella.

Lyhyesti sanoen, koko loistoristeilijämaailma ei ole enää tästä maailmasta. Mutta koska Suomi yksin ei voi käytänteitä muuttaa, Suomen tulisi pyrkiä säilyttämään tämä osaamisensa ja taitonsa ja työnsä ja toimia sen mukaan miten kurja maailma yleisesti toimii.

“Likaisessa pelissä” on pelattava pelin säännöin, tai sitten on kokonaan hypättävä pelistä - EU:sta - pois ja sanottava, ettei tämä sovi meille. Se tässä oksettaa, että koko ajan on Suomi unionissa ollessaan telonut, lyönyt ja syönyt itseään, ja nyt kun olisi kerrankin ollut mahdollisuus vetää omalla rahalla reilusti kotiin päin, sitä ei tehty vaan alettiin näytellä katolista pyhimystä.

Perutuslakituomioistuin selvittämään onko rikottu Suomen lakeja EU:hun liityttäessä ja siinä jäsenenä oltaessa

Loistoristeilyalusten valmistus tapahtuu siis sairaassa liikemaailmassa. Korealainen omistaja kilpailuttaa eurooppalaiset maat veronmaksajien rahoilla verille ja saa laivansa alihintaan. Jos Suomen hallituksen nyt tekemä päätös on “kirkasotsaisen laillinen” ja “hyvällä omallatunnolla tehty”, kuten Vapaavuori on vakuuttanut, nyt on johtopäätösten aika kaikesta siitä, mitä Suomen hallitus ja eduskunta ovat unionin historian saatossa tehneet ja mikä on tekojen “kirkasotsaisuuden aste“.

Asia josta iloitsen on se, että Suomen hallitus vetosi lainkuuliaisuuteen. Ministerit ja virkamiehet eivät halunneet rikkoa lakia. Tarkentava kysymys kuuluu: pelättiinkö rikottavan Suomen vaiko unionin lakia? Jos tarkoitetaan Unionin lakeja, niin silloin on kysyttävä, miten on päässyt käymään niin, että virkamiehet ja ministerit ovat menettäneet velvollisuutensa noudattaa Suomen lakeja. Jos siis unionin lait ovat Suomen lakien yläpuolella, miten siihen tilaan on tultu rikkomatta Suomen lakeja? Toinen kummallisuus on se, miksi Ranska voi unionin ja omien lakiensa puitteissa tehdä sellaisia päätöksiä, joita Suomen hallitus ei voi tehdä?

Asian selvittämiseksi ja kansan luottamuksen palauttamiseksi Suomen hallintokoneistoon ja virkamiehistöön, olisi perustettava valtioelimistä riippumaton perustuslakituomioistuin selvittämään mahdolliset Suomen lakien loukkaukset ja saattamaan lakeja rikkoneet lailliseen edusvastuuseen.

Näin ei voida enää jatkaa. Meiltä on viety kansallinen itsemääräämisoikeus ja työ. Suurvallat Saksa ja Ranska ovat EU:n lakien vastaisilla mahtikäskyillään nämä vieneet ja Brysselin virkoihin tähtäävät pokkuroijamme ovat näitä totellen vieneet maamme ja kansamme tähän alisteiseen tilaan.

Missä olivat “kirkasotsaiset”, lakia rikkomattomat Suomen virkamiehet, hallitus, eduskunta ja oikeuskansleri ja heidän omatuntonsa silloin, kun rötösmaiden velat vastoin unionin ja Suomen lakeja kaadettiin myös Suomen valtion ja veronmaksajien päälle?