Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


1.1.2012

Kansalaisarvioni kansakunnan tilasta

Vuoden vaihduttua on tapana esittää arvioita kansakunnan, valtion ja maailmankin tilasta. Kansalaisillakin on tähän oikeus ja sosiaalisen median ansiosta varsin vaivaton mahdollisuus. Käytän tilaisuutta hyväksi ja esitän tässä omani.

Suomen asema Euroopassa
Suomi on kuulunut puolitoista vuosikymmentä Euroopan Unioniin ja ollut kymmenen vuotta yhteisen rahan, euron, maana. Sen sijaan puolustusliitto Natoon Suomi ei kuulu, vaikka olemmekin Nato-kumppanuusmaana liitossa korviamme myöten kiinni. Tämä tosiasia on syvässä ristiriidassa sen kanssa, että vanhat puolueet vaativat Suomelta kuulumista Euroopan “ytimiin“. Jopa Venäjä Naton Venäjä-neuvoston maana on Suomea tiiviimmin Naton ytimessä. Mistähän apu Suomelle tulee, jos joudumme konfliktiin Venäjän kanssa? Johtajamme pakenevat tosiasioiden edessä Natolla pelotellun kansan selän taakse. Vastuuttomia johtajia. On uskallettava ottaa kansakunnasta vastuu. Jos johtajat perustelevat kantansa, kansa hyväksyy.
 
Katsotaan historiaa. Kysyttiinkö Suomen kansalta, kun 1932 solmittiin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa? Ei kysytty. Kysyttiinkö kansalta kantaa, kun lähdimme Jatkosotaan Saksan kumppanina 1941 sen jälkeen Stalin oli meidät pettänyt ja hyökännyt “sopimuskumppaninsa” kimppuun Talvisosassa? Ei kysytty. Kysyttiinkö kansalta, kun katkaistiin suhteet Saksaan 1944 ja tehtiin pakkorauha syksyllä 1944 ja 1947? Ei kysytty. Kysyttiinkö kansan mielipidettä YYA-sopimukselle 1948? Ei siihenkään. Eikä kansa napissut. Johtajiimme luotettiin.
Kieltolain kumoamisesta kysyttiin kansan kanta joulukuussa 1931. Samoin kysyttiin kansanäänestyksessä kanta Euroopan unioniin liittymisestä, mutta euroon menosta ei. Tässä sitä nyt ollaan. Kansa vastaa koko Euroopassa johtajiensa vastuuttomuudesta - ja maksaa kulut. Nekin maksavat, jotka eivät Euroopan ongelmia ole aiheuttaneet. Etenkin Suomi.
On tosin sanottava, että pienen maan liikkumavara on pieni. Niin on ollut ja on oleva.
 
Eurooppa on menneisyytensä - Saksan, Ranskan ja Italian - vanki
Kansakuntamme johtajia kalvaa vastuun ottamisen ja kantamisen pelko, kuten jokseenkin kaikkia nykyisiä Euroopankin valtiaita. Koko Euroopan unioni on kriisissä tästä samasta syystä, koska kansallisvaltioista ja niiden johtajista vain harvat ovat kyenneet edes suurin piirtein noudattamaan itse säätämiään unionin sopimuksia ja lakeja.
Lepsut kansat ja huonot johtajat saavat aikaan diktaattorien nousun. Eurooppa on tältäkin kannalta katsoen nyt veitsenterällä. Demokratia ei kestä vain puhein. Pitää olla oikeudenmukainen hallinto ja tulonjako. Kansat ja koko Eurooppa on vaarassa revetä palasiksi.
 
Suurvallat Saksa ja Ranska etunenässä ovat rikkoneet kansallisia vakaussopimuksia ja unionin lähestymiskriteerejä. Kun nyt asiat on korvaamattomalla tavalla sotkettu, vaaditaan asiansa hoitaneitakin maita kuten Suomea maksamaan “yhteiset viulut“. Velat ovat muka yhteisiä, mutta voitot kansallisia. Euroopan unionin suurimpienkin maiden johtajille voidaan antaa sama huono arvosana kuin se, jonka Suomi saattoi antaa sopimuskumppanilleen Neuvostoliitolle Stalinin aikana.

Kansallisten johtajien, kansaneduskunnan, hallituksen ja Euroopan parlamentissa toimivien suomalaisten toimijoiden olisi lyhennettävä liian pitkälle Eurooppaan venytettyä kaulaansa ja ryhdyttävä katsomaan kotimaansa tilaa. Puolitoista vuotta Suomen hallitus ja parlamentti ovat “hoitaneet” pääosin unionin asioita, ei niinkään Suomen. Mediasta saa kuvan, että Suomi on jopa määrääjänä Euroopan unionissa.
Pahinta, että johtavat poliitikkomme Suomessa näyttävät vakavissaan uskovan johtavansa Eurooppaa. Voi sitä viisauden ja vallantäyteyden määrää, joka uhkuu mm. presidenttiehdokas Paavo Lipposestakin yhä, vaikka valtaa ei enää ole, eikä menneisyyttä voida enää palauttaa - kansakunnallemme onneksi. Puhumattakaan, mihin sekasortoon joudumme, jos Paavo Väyrynen pääsee sähläämään presidenttinä.

Saksan, Ranskan ja Italian Euroopan pienille valtioille aiheuttamien laskujen maksamisen tuskaa saattaisi helpottaa, jos Suomen johtajat uskaltaisivat sanoa, että jälleen ovat isot meitä vieneet. Isottelu sen sijaan ärsyttää ja saattaa päättäjämme näyttämään hoopommilta kuin ovat.
Viiden miljoonan asukkaan painoarvo 500 miljoonan ihmisen joukossa on pieni, ja sitäkin mitättömämpi, kun maa sijaitsee kovin syrjässä ja paikassa, jonne harva haluaa ja uskaltaa rahojaan sijoittaa.
Tältä tosiasiain pohjalta pitäisi nytkin katsoa tilaamme.
 
Olemme myyneet ja pois antaneet omaisuuttamme - alkakaamme palauttaa sitä takaisin
Euroopan vakaus on 2. maailmansodan tuloksen pohjalle rakentunut. USA on ollut Euroopan turva ja demokratioiden järjestäjä. Saksan, Ranskan, Italian ja Benelux-maiden hiili- ja teräsyhteisön solmimisella on haluttu estää kolmas maailmansota Euroopassa.
Siinä on onnistuttu. Euroopan unioni rakentuu sen ja Naton perustalle. Tulos on ollut upea: Neuvostoliitto ja Varsovan liitto ovat lakanneet ja venäläiset on rahalla työnnetty pois Länsi-Euroopasta. Eurooppa on saanut lähes ne itärajat, jotka sillä oli ennen toista maailmansotaa - kuitenkin sillä poikkeuksella, että Saksa, Puola, Unkari ja Suomi on työnnetty kauemmaksi länteen ja Suur-Saksan ydin Itä-Preussi on edelleen venäläisten hallussa.

Miten Saksa, Puola ja Unkari - Suomesta ei tässä yhteydessä kannattane puhua - tähän tilanteeseen suhtautuvat? Saksa on käyttänyt EU:n pääomien ja väestön sekä omistusten siirtomahdollisuutta hyväkseen ostelemalla maita ja mantuja entisiltä hallitsemiltaan alueilta. Unkarissa on voimakas poliittiskansallinen liike vaatimassa jopa 1. maailmansodan rauhassa menetettyjen unkarilaisalueiden palauttamista.
Suomessahan tällaisesta todellisuudesta ei mitään puhuta. Karjalaisten asia on painettu alas, ei edes luovutettujen alueiden ostosta paloittain sallita puhua, ei edes sen vastapinona, että Venäjä ostaa taas uusia paloja Suomea rajaseudulta. Venäjä työntyy yhä länteen, vaikka historian heiluri on muualla maailmassa kääntynyt jälleen kohti itää. Suomi nukkuu.

Joutuukin kysymään, missä määrin tietoisesti Saksa on harkinnut kaikki ne toimet, jotka EU:ssa ja rahaliitossa on tehty. Kansleri Angela Merkel pakotti Ranskan ja Italian ruotuun euron pelastamiseksi. Jos euro kaatuu, uusi raha-alue syntyy taas Saksan johdolla ja Suomen on viisasta olla siinä mukana. Miksi siis kaataa euro, joka ei ole nykytilaan syyllinen, vaan seuraus rahan huonosta kohtelusta.

Saksan johdolla nyt mennään. Kieltää sen voi joka tahtoo, mutta mitään vaikutusta sillä ei ole.
Venäjä ja Saksa ovat edelleen kohtalomme. Olisi tasapainoilun aika taasen. Venäjä ja Saksa ovat molemmat edelleen mahdollisuus ja uhka. Presidenttiehdokkaiden ja puolueiden olisi vakavasti keskusteltava näistä asioista ennen vaaleja. Muuten voi tulla yllätyksiä. Kansa näkee yleensä johtajiaan selvemmin ja äänestää sen mukaan.

Tästä on Perussuomalaisten valtavassa nousussa kysymys. Asiaa ei paineta unhoon vain “vihapuheista“ puhumalla ja marginaaleja paapomalla. Olisi kuunneltava, mitä kansan syvät rivit tahtovat sanoa.
Se sanoma on: “Ajakaa kansallista, suomalaista ja Suomen etua niin kuin muutkin kansat puolustavat omia etujaan!”
 
Uusi maailmanjärjestys tulossa - rauhan vai konfliktin kautta?
Maailmansodan tuloksena syntynyt YK:n johtama maailmanjärjestys tuskin säilyy enää kauan - niin vanhentunut järjestelmä se on. YK on ollut jo kauan heikko ja varsinkin sen turvallisuusjärjestelmä on jälkeen jäänyt, koska sen pysyvän jäsenistön ulkopuolella ovat Saksan lisäksi monet Euroopan ulkopuoliset suurvallat.
Yhdysvaltoja on arvosteltu YK:n ohittamisesta, mutta syyt siihen ovat selkeät. USA on suurin yksittäinen maksaja, mutta poliittinen voima yleiskokouksessa on Afrikan valtioilla, jotka taas eivät juuri mitään kuluista maksa. Kiina tekee vahvaa laajentumistyötä Afrikassa, juuri näiden köyhien maiden keskuudessa.
Lisäksi YK:lta puuttuu armeija. Sen “likaisiksi” sanotut työt on tehnyt Nato ja aikaansaanut mm. Balkanilla rauhan sekä vetänyt alueen Euroopan unioniin. Kauanko alue on vakaa, on ajan kysymys, ja alueen ja koko Euroopan vakauteen vaikuttaa myös Turkki. Emme voi työntää islamin valtaa pois Balkanilta, mutta islamin laajenemista muualle Eurooppaan voimme rajoittaa. Vain vastuuttomat luovuttavat maansa ja valtakuntansa ilman vastatoimia ja vastarintaa.

Valta vaihtuu Suomessa kohta. Valtionjohto on valittava erityisellä huolella, jotta saamme presidentin, jolla on arvovaltaa, tietoa ja näkemystä maailman realiteeteista ja rohkeutta tuoda julki kansan enemmistön tahto niin maassa kuin suhteissa ulkovaltoihinkin. Isotella ei pidä, mutta kansaa on voitava puolustaa ja siihen on kansainvälisen oikeuden takaama oikeus ja velvoite. On myös tarkkaan valvottava, keitä arvostelee ja keihin voi hädän tullen luottaa.
USA on saatava pysymään Euroopassa ja Lähi-Idässä. Sillä Lähi-Itä ja Israel-Palestiina ovat Euroopan kohtalon kysymys. Sillat Israeliin ja USA:aan pitää rakentaa kuntoon viimeaikaisten tuhotöiden jäljiltä.
Kohtalomme ovat edelleen Saksa ja Venäjä, kolmas viitesuunta on Pohjoismaat ja neljäs Baltia ja Puola, siis reunavaltiot. Taloudessa ja puolustuksessa on etsittävä yhteistyötä näistä. Puolustusta pitää lujittaa ja luoda yhteistä niiltä osin, mikä taloudellisesti ja sotilaallisesti on perusteltua. Maakuntajoukkoja on vahvistettava kaikenlaisten kriisien varalle, joita varmaankin tulee riittämään, kuten nyt jo on nähtävissä. Huoltovarmuus on turvattava kaikilla aloilla ja rakennettava se omavaraisuuden pohjalle ruoan, energian ja terveydenhuollon ja sosiaalityön alueilla. Ruoka on voitava ostaa läheltä, naapurissa olevalta tuottajalta.

Työ palautettava kotiin - onnellisuus tulee omin käsin ansaitun leivän nauttimisesta
Työ on palautettava Suomeen. Valtion omistamat laitokset, rautatiet, kaivokset, energiayhtiöt ja ruokahuolto on palautettava kansalle. Kansallisvaroja on käytettävä oman kansan hyväksi, jolloin turha energian tuhlaus ja saastutus vähenee.
Maahan muuttanutta nuorta rivakkaa väkeä on asutettava alkutuotantoon niin että koko Suomi pysyy asuttuna. Heissä on myös vahvuutta maanpuolustukselle. Valtavasta velkataakasta ei selviydytä ilman kovaa työtä ja ns. elintason laskua. Mehän emme ole enää aikoihin eläneet “hyvinvointivaltiossa”.
Onkin parempi puhua “onnellisuudesta” kuin “hyvinvoinnista”, koska onnea ei voi rahalla ostaa. Onni tulee siitä, että ansaitsee itse tekemällään työllä leipänsä ja jos siihen ei kykene, voi turvata naapurien ja yhteiskunnan apuun. Nykyisin tätä onnen tunnetta eivät läheskään kaikki tavoita.

Kiireellisimpiä tehtäviä on panna valtionyhtiöt kansalliseen valvontaan niin, etteivät ne pysty viemään voittoja ulos ja etteivät ne pysty ottamaan sellaisia voittoja kuin nyt ottavat. Suomalaisten omistuksessa olevien yhtiöiden varojen sijoittamista epävarmoihin maihin kuten Venäjälle ja USA: aan on rajoitettava, koska on nähty, että suomalaiset ovat aivan liian hyväuskoisia pystyäkseen huolehtimaan saati kasvattamaan heille uskotun leiviskän arvoa.
Ja lopuksi tärkein: on lakattava maksamasta bonuksia niille, jotka tuhlaavat ja hävittävät yhteistä omaisuutta. Heidät päinvastoin on pantava maksamaan taustayhteisölleen ja valtiolle aiheuttamansa vahingon.