Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


7.1.2012

Myöntyväisyys- ja kvartaalipolitiikalle sulku

Brysselistä johdetulle sortopolitiikalle ja kvartaalikapitalismille on saatava sulku tulevien presidentinvaalien kautta. Kun onnistumme valitsemaan presidentin, jonka arvomaailma ja valta nousee suoraan kansasta, presidentti on vahva vastapaino epäonnistuneelle hallituspolitiikalle, jonka myötä Suomi on unionin ja rahaliiton aikana luovuttanut Suomen kansalle ja eduskunnalle kuuluvaa valtaa Brysseliin. Tämän myöntyväisyyslinjan seurauksena Suomi ei ole enää suvereeni tasavalta, vaan samantapainen sortovallan alainen autonominen alue, jollainen Suomi oli Venäjänvallan aikana. 

Meidän on palattava riippumattomuuteen ja heitettävä vanhojen puolueiden harjoittama nöyristelypolitiikka pois.

Miksi isoja asioita ei yritetä saada unionin voimin kuntoon
On surullista, ettei Pohjois-Suomen keskeisiäkään liikennekysymyksiä kuten kaksoisraidetta Ouluun, Oulun-Kuusamon rautatietä eikä kauppaväylää Kuusamosta Vienaan tai Lapista Murmanskiin ole saatu unionin aikana hommatuksi, vaikka koko unionin arvovalta ja Suomen unioniin sijoittamat vuotuiset 7 miljardin euron jäsenmaksut ovat olleet käytettävissä.
Tarvitsee vain avata kauppa- ja matkailureitti Kuusamosta tai Sallasta Venäjälle, niin kauppa Koillisväylällä alkaa käydä ja Pohjois-Suomi pääsee hengittämään koko pituudeltaan. On Kekkosen ajoista lähtien kerskattu hyvillä Venäjän suhteilla, mutta miten niitä voi sanoa hyviksi, kun rautaesirippu vallitsee Pohjois-Suomen itärajalla edelleen, eikä Kuusamon Paljakasta eikä Kitka- ja Oulankajoelta pääse suoraan Paanajärvelle saati siitä eteenpäin?
Ei tämä ole venäläisten vaan suomalaisten oma vika, kun asioista ei neuvotella. Tarmokas presidentti voisi hoitaa tällaiset kuntoon. Tulevalta presidentiltä on pyydettävä neuvottelua siitä, että suomalaiset saisivat ostaa ainakin luovutetuilta alueilta maata ja rakentaa sinne kiinteistöjä, kun kerran venäläisilläkin on tämä mahdollisuus Suomessa.

Unionimaiden velkasotkuista päästävä irti
On syytä vakavasti huolestua EU:n ja rahaliiton asioista. Suomen edustajat eivät ole valvoneet kansallisia etujamme, vaan antaneet eurooppalaisen tuhlari- ja optiopolitiikan levitä Suomeen. Johtajien kohtuuttomat optiopalkkiot ja niiden alhainen verotus ovat heikentäneet suomalaisten luottamusta niin poliitikkoihin kuin talousjohtajiinkin. Niiden myötä on annettu esimerkki, ettei rehellinen työ kannata vaan että pettäminen ja toisten ihmisten työn tulosten varastaminen kannattaa. Sellainen kansakunta on tuhon tiellä. Velaksi eläminen ja kauppataseen rankka vaje kertovat tästä.

Kotoista tuotantoa syrjäseuduilla ryhdyttävä elvyttämään
Erityisesti Suomen syrjäseutujen, kuten Koillismaan ja Lapin kannalta unionin aikainen politiikka on ollut seurauksiltaan kielteistä. Matkailu on siitä ehkä hyötynyt, mutta senkin piirissä tapahtunut keskittyminen on pikemminkin vähentänyt työpaikkoja kuin lisännyt niitä.
Vähittäiskaupan rajun keskittymisen vuoksi paikkakuntien omat tuotteet pääsevät harvoin myyntiin, koska markkinavaltaa käyttävät kaksi ketjua ratkaisevat sen, mitä ihmisille tarjotaan. Edes matkailukeskuksissa ei juuri myydä paikallisia ruoka- ja käsityötuotteita, vaikka ihmisillä olisi aikaa niitä valmistaa.
Koti- ja käsiteollisuutemme on pahasti taantunut. Vielä maailmansotien välillä Kuusamossa kannatti valmistaa neljännesmiljoona liippaa eli kovasinta vuosittain ja ilman kuljetustukeakin kuljettaa ne muualle maahan, Ruotsiin ja Saksaan. Ala työllisti Jyrkänkosken ja Saunakosken tehtaissa 70-80 ihmistä. Malmeista ja puusta odotettiin rautatien saamisen myötä talouden vetureita, mutta sota ja isojaon viivästyminen estivät sen.
Huonon poliittisen kulttuurin osoitusta on, ettei Kuusamossa ole saatu liikenneverkkoa ajanmukaiseksi. Jo 1800-luvun puolivälistä lähtien Kuusamo on ollut työvoiman nettoviejä. Tuhansia nuoria ihmisiä on toimitettu tarpeettomina pois.
 
Niinistö ja Soini toiselle vaalikierrokselle
Presidentinvaalin toisella kierroksella toivoisin olevan Sauli Niinistön (Kok) ja Timo Soinin (PS). Kumpikin ovat isänmaallisia, kansallisia tarpeitamme ymmärtäviä rohkeita ja työhön kannustavia kansanjohtajia. Sosialististen presidenttien jälkeen olisi virkistävää saada maahamme kansan enemmistön arvojen mukainen porvarillinen presidentti. Jo se kannustaisi ihmisiä mieluummin itse yrittämään kuin nokkimaan yhteiskunnan apuja sosiaaliluukulta.

(Lyhenne puheenvuorostani 7.1.2012 Kuusamossa Perussuomalaisten kokouksessa)