Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


21.1.2012

Äänestä kotisi puolustajaa

“Äänestä kotisi puolustajaa”. Tämä mielestäni osuva otsikko on Timo Soinin vaali-ilmoituksessa tänään Kalevassa. Ajan tajun aina hyvin hallitseva Soini on jälleen onnistunut iskemään suomalaisen elämäntilanteen ytimeen. Kodin, minun, sinun, meidän kaikkien suomalaisten kotien, puolustamisesta nyt on kysymys. Sillä mitä kansainvälisempi maailma, sitä rakkaampi on oma koti, oma maa ja kansa. Mitä paremmassa kunnossa oma maa ja kansa, sitä paremmin voimme tasavertaisina, hyvän itsekunnioituksen omaavina, kohdata vierasmaalaisen ja tehdä hänen kanssaan työtä maailman parantamiseksi.
Huonokuntoinen kansa ja maa eivät voi toisia auttaa, vaan ennen pitkää ne itsekin sortuvat ulkopuolisen avun tarpeeseen. Emme kai tätä tahdo, kun rehvakkaina haluamme ylivelkaantua holtittomien kansantalouksien avustamisessa ja takaamisessa. Edesvastuuton on se poliitikkojen polvi, joka näin myy jälkipolviemme onnen ja tulevaisuuden.

Lastensuojelun määrä ja kustannukset rajussa kasvussa
Kotiemme tila on huolestuttavasti huonontunut. Kaikki kodit eivät omien ongelmiensa vuoksi pysty huolehtimaan lapsistaan. Lasten turvaksi tarvitaan sijaishuoltoa ja lastensuojelua, siis yhteiskunnan apua. Lasten ja nuorten hoito kodin ulkopuolella maksaa kunnille paljon. Lastensuojelun laitos- ja perhehoito maksoi v. 2010 kunnillemme (HS 13.12.2011) jo 606 miljoonaa euroa, joka on lähes yhtä paljon kuin lukio-opetus (617 miljoonaa euroa). Kasvu vuodesta 2006 oli lähes 50 %.
Vertailun vuoksi saman lähteen mukaan todettakoon, että tämä menoerä on suurempi kuin palo- ja pelastustoimen menot (538 milj. euroa) ja kaksi kertaa suurempi kuin kuntien kirjastotoimen vuosimenot (313 milj. euroa). Hälytyskellojen pitäisi soida kotien ja Suomen tulevaisuuden puolesta.
Vanhemmuutta olisi vahvistettava turvaamalla vanhempien työllisyys, ohjaamalla nuoret ammattiin ja työhön, hoitamalla koteja pysymään ehyenä ennemmin kuin yllyttämällä vanhempia eroon ja antamaan lapset yhteiskunnan niskoille.

Parisuhde- ja henkinen huolto kadoksissa
Koti on ollut ja sen edelleen tulisi olla yhteiskunnan perusyksikkö. Avioliitto on lainkin mukaan meillä miehen ja naisen välinen liitto. Tätä perusasetelmaa on pyritty viime aikoina määrätietoisesti horjuttamaan. Ns. vapaa-ajattelijat ovat netti- ja muin kampanjoin pyrkineet horjuttamaan kirkon asemaa kristillisen opin ja kristillisen avioliiton puolustajana.
Vapaamielisyys ja moniarvoisuus ovat kaukana, jos ei kykene hyväksymään toisin ajattelevien omaksumaa elämäntapaa ja arvopohjaa, vaan pitää koettaa “pakkokäännyttää” ihmisten valtavirrat omien ajatustensa taakse.
Kirkko ja valtio ovat mielestäni liian herkästi lähteneet myötäilemään näitä vähemmistöjä. Kirkon ja valtion johtajien olisi rohjettava nykyistä tanakammin seisoa enemmistön arvojen takana ja puolustaa kansansa enemmistöä. Kirkko sahaa omaa taloudellista oksaa päättämättömyydellään. Jos johtajat eivät usko aatteeseensa, kenen voi odottaa uskovan.

Avioliittojen ja parisuhteiden kestävyys on suurin yhteiskunnallinen kysymys. Näin se on ollut ja näin se on oleva. Jos perhe ja koti järkkyvät, kustannukset kaatuvat yhteiskunnan päälle. Tämä ongelma koskee koko länsimaista kulttuuria. Kapitalismi ja markkinatalous ovat kaivaneet omaa hautaansa unohtamalla kodin merkityksen jälkipolvien kasvu- ja kasvattamispaikkana.
Suorastaan irvokasta on, että Suomen omat kodit ja perheet halutaan hajottaa, mutta ulkomailta tulleiden jopa 20 hengen “suurperheet” halutaan muka yhdistää - sellaisetkin suurperheet, joiden jäsenyyden todentaminen on usein vain vakuuttelun varassa.
Näin tehdessään suomalainen yhteiskunta unohtaa omat syrjäytyneet lapset ja nuoret, joita arvioidaan olevan jo 60.000 ihmistä, yhden vuosi-ikäluokan verran.
Minulle henkilökohtaisesti kriittinen asenne maahanmuuton nousee tämän tosiasian pohjalta: maahanmuuttajien huolto, kasvatus ja kotoutus eivät saa kustannustensa vuoksi vaarantaa oman kansan ja etenkään nuortemme oikeutta saada kasvaa yhteiskuntamme täysivaltaisiksi jäseniksi ja kokea olevansa suomalaisia. Maahanmuuttajiin sitoutunut raha ei saa olla pois kenenkään suomalaisen lain edellyttämästä hyvinvoinnista. Perusteluksi ei riitä, että heitä hoidetaan velalla. Sekin velka on suomalaisten maksettava.  

Sosialismi hiipinyt yhteiskuntamme kaikille lohkoille
Tavataan sanoa, että sosialismi on kokenut länsimaissa ja Suomessakin häviön. Ei ole. Päinvastoin. Sosialismi on laajentanut asemiaan kaikkialla länsimaissa ja koko maailmassa. Silloin kuin järjestelmät vielä kamppailivat toisiaan vastaan maailmanlaajuisesti, markkinatalous edellytti jäseniltään omavastuuta. Haluttiin kasvattaa lapset itse, joko kotona tai perhehoidossa, jolloin voitiin valinnalla vaikuttaa siihen millaisen kasvatuksen lapsi saa.
Yhteiskunta on päiväkotien kautta ottanut yhä suuremman osuuden kasvatuksesta. Samalla on kasvatuksesta pyritty riisumaan pois kaikki aatteellisuus ja arvot, joista keskeisen on toisen kunnioitus. Se on kristillisen ja humanistisen näkemyksen keskeisin arvo. Sen tilalle on tuotu normittomuus, abnormia, joka on siemen anarkialle.

Tämä normittomuuden tie lienee nyt viety huippuunsa ja seuraukset ovat näkyvissä. Arvot ovat kadoksissa ja kustannukset taivaissa. Yksinhuoltajuus on ollut iskusana, samoin “sinkkuus” ja vanhemman oman onnen tavoittelu. Onni kuitenkin herkästi pakenee edellä ja kustannukset jäävät yhteiskunnalle. Yhteiskuntamme on pantu vastaamaan kaikista mahdollisista kustannuksista, joka on merkinnyt sosialismin kasvua. Kommunistinen Kiina tahdittaa maailmaa ja kapitalismin alla huokaavat kansat maksavat pörssimiesten tappiot. Vieraidenkin valtioiden velat on Suomelle sosialisoitu.

Tasa-arvovaatimukset ja kaikenlaisten perversioiden ihannointi on viety niin rutikuivalle tasolle, että vallitsee naisten ja miesten kesken pikemminkin sota kuin rauha ja rakkaus. Markkinoiden myymiä ihanneihmisiä ei löydy. Lapsettomuus ja rakkaudettomuus vaivaa yhteiskuntaa. Kuitenkin vanhemmuutta vailla olevia lapsia on runsaasti. Miksi he eivät lapsiksi kelpaa, vaan ulkomaista lasta tyrkytetään?

Taivastellaan sitä, ettei yhteiskunta panosta riittävästi lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveysongelmiin. On varaa jakaa vain mielenterveyslääkkeitä. Pilleri on korvannut ihmisen läheisyyden ja avun.
Vain runsas puolet ikäluokkien miehistä kykenee suorittamaan armeijan, naisten maanpuolustusvelvollisuudesta ei tasa-arvoisessa maassa saa edes puhua. Tasa-arvovaltuutettukin jo puheista hermostuu.

Maanpuolustus ja kansallinen ajattelu kaipaavat parannusta
Itsenäisessä maassa tulee olla armeija. Jos se ei ole oma, sinne tulee vieras armeija. Suomi ei kyennyt riittävästi puolustamaan itseään viime sodissa. Luotimme vieraaseen apuun, kun olimme hyökkäämättömyysliitossa Neuvostoliiton kanssa. Se oli väärä liitto ja saimme maksaa siitä. Karjala ja Sallan-Kuusamon alue menetettiin.
Jatkosotaan jouduimme Saksan ja Neuvostoliiton odotettavissa olevan yhteenoton seurauksena. Armeijaamme ei riittänyt Pohjois-Suomen turvaksi. Jouduimme yhteistyöhön Saksan kanssa ja antamaan Pohjois-Suomen puolustuksen pääosin Saksan kontolle. Sota päättyi Kuusamon ja Lapin tuhoon ja vielä Petsamonkin menettämiseen. Tie Jäämerelle katkesi. Pohjois-Suomen alasajo alkoi. Nyt on Lappi ja Koillismaa pahasti tyhjät ihmisistä. Armeijaa on ankaralla kädellä supistettu ja varuskuntia ajettu alas. Miinat on hävitetty ja reservien kertausharjoitukset supistuvat.

Suomella on ollut onni saada kuhunkin aikaan sopivia presidenttejä. Ståhlberg, Svinhufvud, Kallio, Mannerheim, Ryti, Kekkonen. Nämä nousevat mieleen kärkipään päämiehinä. Heillä on ollut näkemys koko maan tarpeista ja he ovat niistä huolehtineet. Pientalonpoika ja työmies perheineen ovat saaneet työtä ja suojaa.
Viimeiset kolme presidenttiä ovat olleet sosialidemokraatteja. On menty länteen ja tyhjennetty Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutu. Länsi on ollut hyvä suunta, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana on unohdettu pohjoinen Suomi ja sen tarpeet ja avoin puhe Venäjän kanssa.
Ihmettelen, miksi kyyristellään edelleen kuin naapurinamme olisi Neuvostoliitto ja Keski-Euroopan ainoana ystävänä DDR.

Elävä rajaseutu on Suomen ja Venäjän etu ja turva
Elämme avoimessa maailmassa, jossa presidentin tulee uskaltaa Venäjän johtajien kanssa tavatessaan ottaa esiin ne kysymykset, jotka keskeisesti vaikuttavat suomalaisten arkeen. Kauppa käy kyllä Etelä-Karjalassa ja ihmiset liikkuvat yli rajan molemmin puolin, mutta Pohjois-Suomen rajoilla on hiljaista. Mitä merkitystä Venäjälle on Sallan-Kuusamon alueella, joka on tyhjä ihmisistä. Suomelle ja etenkin Koillis-Suomelle on ratkaisevan tärkeää se, että raja on auki ja ihmiset voivat ostaa maita ainakin entisiltä mailtaan ja harjoittaa elinkeinoa rajan takana.
Mitä elävämmäksi rajaseutu molemmin puolin rajaa tulee, sitä suurempi on kotien ja ihmisten turva. Ihmisistä tyhjentyneet alueet ovat suurin uhka rauhalle, koska tyhjän täyttää aina joku. Ei ole hyväksi, jos Suomen rajaseudulle tulee asumaan vain venäläisiä. Baltian venäläisväestöön viitaten voi sanoa, että vastaava väestönosa meilläkin saattaa joskus olla uhka rauhalle.

Kaipaan jämäkkää suomalaista, kotien turvaa, presidentiksi. Minun valintani on Timo Soini, ja uskallan sen sanoa.