Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


3.2.2012

Vapaamielisyys on vain velttoa liturgiaa – tarvitsemme presidentiksi kansallisen uudistajan Sauli Niinistön

Presidentinvaalimme toisella kierroksella äänestäjien valittavina olevat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat profiloituneet konservatiiviksi eli säilyttäjäksi ja liberaaliksi eli vapaamieliseksi. Mitä nämä tänään tarkoittavat, vai tarkoittavatko ne mitään? Keskustelut ovat olleet sisällöltään perin vähän antavia. Vika ei ole yksin ehdokkaiden, vaan ja ennen kaikkea kyselijöiden, siis toimittajien, jotka eivät ole osanneet kysyä oleellisia, esim. Haaviston vihreydestä. Haavistohan on enimmäkseen vain hokenut “liberalismia” “kestävää kehitystä” ja “luonnon monimuotoisuutta”. Eikö monimuotoisuutta ole ennen kaikkea se, että suomalainen ihminen asuu ja hallitsee koko Suomea, eivät pedot. Vihreille vapaus on vain vaalihokema; todellisuudessa he ajavat sitä samaa sitä vihersosialismia, joka oli jo DDR:n ja taistolaiskommunistiemme “vihreä” (=puolustuksellisesti kuollut Suomi) tavoite 1970-luvulla.
 
Konservatismi, mitä se oli ja nyt on?
Tarkastelen ensin konservatismia, siis kokoomuksen ja Niinistön edustamaa aatemaailmaa. Konservatismi on vanhan ja olemassa olevan säilyttämistä. Suomessa se ilmeni sanoissa koti-uskonto-isänmaa. Vanhasuomalainen puolue 1880-luvulta lähtien, sitten kokoomus vuodesta 1918 edustivat näitä arvoja jonnekin 1960-luvulle. Sitten ne on hiljaa häivytetty pois.
Kansallisvaltio on kokoomuksen aatemaailmasta kadonnut viimeistään EU:n ja yhteisen rahan euron myötä. Jyrki Kataisen mukaan isänmaallisuutta on eurooppalaisuuden ja EU:n velkamaiden rahallinen tukeminen ja oman sekä kansallisen omaisuuden antamista EU:n velkamaiden velkojen vakuudeksi. On ennen kuulumatonta ja kokematonta, että valtionjohtaja puolustaa ennemmin vieraan valtion etua kuin omansa.
Kova kapitalismi on nyt konservatismin korkein ihanne. Puhtaimmillaan tämä on maailman suurimpien pankkien käskyvaltaan alistumista. Se on niiden kumartamista luottaen siihen että kun on rikkaalle kiltti, saa syödä murusia jotka rikkaan pöydästä putoavat.
Suomen nykykonservatismi on Kiinan, Venäjän, Saksan ja USA:n edessä nöyristelemistä. Reaalipolitiikaksikin sitä voi sanoa. Kataisen kokoomus on tätä. Se on yhtä kuin vanhasuomalaisuus, joka hiipui hiljaa hautaan sortovuosien ja vapaussodan välisenä aikana 1899-1918. Onneksi Sauli Niinistön linja on kansallisempi, joskin myös Eurooppaan nivoutumistamme ymmärtävä. Niinistön jalat ovat kuitenkin lujasti isänmaan kamaralla. Hän katsoo Suomesta käsin Eurooppaa ja maailmaa ja koettaa ajaa Suomen asiaa.
Johtopäätökseni Niinistön vaalitaistelusta on se, että hän on paljon lähempänä Suomea ja Suomen etua Pekka Haavisto. Perussuomalaisena katson voivani äänestää Niinistöä, nykyloissakin isänmaallista ja selkärankaista Suomen miestä.

Liberalismi on kadottanut sielunsa ja jäänyt velttojen hokemaksi
Sitten Haaviston “liberalismi”. Ensin kuitenkin tämän aatteen taustaa. Liberalismi on yksilön vapautta ja taloudellista vapautta. Sen eurooppalaiset aatteelliset juuret ovat englantilaisessa ja ranskalaisessa valistusfilosofiassa ja käytännön juuret Pohjois-Amerikan siirtokuntien Englannin vastaisessa vapaustaistelussa ja Ranskan suuressa vallankumouksessa, josta niitä Napoleonin sodissa koetettiin levittää Eurooppaan, ei suinkaan vapautta edistämään, vaan alistamaan kansat Ranskan alle.
Sorto tekikin päinvastaista jälkeä: kansat nousivat Napoleonia vastaan ja kukistivat hänet. Alkoi kansallisvaltioiden aika, joka yhä jatkuu. Euroopan liittovaliota ei haluta. Se ei onnistu.
Kansallisuusaate ja kansallisvaltiot alkoivat nousta tältä vapausaatteen pohjalta. Suomi kasvoi kansallisvaltioksi Venäjän imperialismin suojissa ja pääsi käytännössä toteuttamaan unelmaansa 1. maailmansodan aikana Venäjän nousevan vallankumouksen suojissa.
Venäjä sorti Suomea, rikkoi hallitsijanvakuutuksissa antamansa lupaukset kunnioittaa Suomen lakeja, uskontoa ja kieltä. Tsaarit olivat 1800-luvun lopulla valapattoja. - Nyt ollaan samoin, kun rikotaan Suomen perustuslakia antamalla valta Suomesta pois unionille ja sen komissaareille. Tsaari antoi ukaaseja, mutta ei Suomelle, komissio antaa Suomellekin.
Venäjän sortovalta koetti saada Venäjän lait Suomessakin yleisvaltakunnallisiksi laeiksi, mutta ei onnistunut. Nyt EU antaa yleisvaltakunnallisia “liittovaltiolakeja” vastoin perustuslakiamme. Lainsäädäntövaltamme on menetetty - ilman suurten puolueiden vastustusta!

Liberaalit hankkivat vapaan ja itsenäisen Suomen - nykyliberaalit sen myyvät ja kadottavat!
Ketkä tämän Suomen ryhdikkään kansallisvaltion toteuttivat? Konservatiivitko, siis vanhasuomalaiset ja ruotsinsuomalainen pääoma? Ei, vaan juuri silloisen järjestelmän vastaiset voimat, liberaalit, nuorsuomalaiset, kansalliset sosialistit, maattomat ja pientilalliset siis pienmaalaisliittolaiset. He kaikki yhdessä janosivat maata ja henkilökohtaista vapautta, koulutusta, mahdollisuutta säätykiertoon, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja kansallista itsenäisyyttä. Se pääsi toteutumaan, kun tsaari oli kukistettu. Suomi osasi hyödyntää sitä historiallista tilannetta, joka maaliskuun vallankumouksen jälkeen tuli, kun tsaari Suomen korkeimman vallan haltijana kukistui.
Mutta Suomessa ymmärrettiin ettei vapaus ja itsenäisyys tullut ilmaiseksi. Nämä liberaalit ymmärsivät, että kestävä vapaus on ansaittava ja tarvittaessa se on verellä lunastettava. Sekin asia varmistettiin reaalimaailmassa: hankkimalla oma armeija, kouluttamalla sille johtajat, jotka puolestaan kouluttivat alipäällystön ja miehistön. Tämä armeija kunnon komentajan, Mannerheimin, johdolla hoiti homman 1918 ja uudelleen 1939-40, 1941-44 ja 1944-45.
Nytkin Suomi tarvitsee armeijaa ja sille niin rauhan kuin mahdollisen kriisin aikana uskottavaa ylipäällikköä. Niinistö on luja ja uskottava johtaja armeijallekin.

Väärä liberalismi – alistuminen – on hämärryttänyt Suomen linjan: vastuullisia maksajia liian vähän
Nämä liberaaliradikaalit, talonpojat ja työläiset, hoitivat Suomea 1960-luvulle. Sitten alkoi keskinäinen valtataistelu, jossa vuosikymmenten kuluessa heikkeni ja lopulta katosi yhteinen visio Suomesta. Tämä “sokaistuksen” kausi kulkee nimellä suomettuminen ja sen jälkeen jatkui eurooppalaistumisena, unionismina, jonka aikana Suomen suunta on hämärtynyt.
Mielestäni meillä ei ole enää oikeaa liberalismia eikä oikeaa konservatismiakaan. Ei ole selkeää maksajien porukkaa, joka tuntisi vastuuta “työn aateluudestaan”, yhteisen jaettavan kokoamisesta. On vain ottajia, kopolla kourin vaatijoita, pyytäjiä ja sitten anastajia ja huijareita, jotka ottavat vielä senkin päälle itselleen, mitä laillisesti ovat jo saaneet.
Sosiaaliedut, jotka historiallisesti ja liberalismin mukaan ovat tarkoitetut köyhille ja sellaisille, jotka omin voimin eivät kykene niitä hankkimaan, ovat nyt tulleet kaikkien, rikkaidenkin hyväksi. Siksi sosiaalivaltio ei kestä. Siksi se joutuu elämään velaksi, velkaantuu ja kuolee pois, kun velkojen pantiksi on jouduttu antamaan luonnonvarat, paras työvoima ja pääoma.
Suomi kulkee Kreikan ja Afrikan valtioiden tietä. On harhaista väittää, ettei Kreikasta voi saada vakuuksia takuille. Se maa joka ilman vakuita takaa toisen maan velkaa, tulee itse alistetuksi pankkien valtaan - jotka taatusti ottavat omansa pois.

Niinistö huolehtii Suomesta ja ajaa sen etua
Kumpi siis paremmin vastaa ajan huutoon? Kumpi hoitaa paremmin Suomen edut: liberaali vai konservatiivi?
Kun olen katsellut Niinistön ja Haaviston “kaksintaisteluja”, niin suru on täyttänyt mieleni keskustelun tason suhteen. Selviä vastauksia on tullut kovin vähän. Nämäkö, parhaat, jäivät jäljelle? Varmaankin jäivät, koska kansahan ei voi olla väärässä.
“Ajan henki” vaikuttaa lopputaistelun sisältöön. Ja tämä henki on jokseenkin sairas ja pahoin vinksahtanut ja mennyt harhapolulle. Se johtuu Euroopan ja koko maailman tilanteesta, joka sekin on harhainen, sivujuonteisiin hojeltunut.
Ihmiskunnan julkikuva on irreaalinen, epätodellinen, rahan ja rikastumisen utopian hallitsema. Aikamme panee ihmisen tavoittelemaan harhakuvia ja palvomaan himoja ja luonnottomuutta. Ihminen lajina näyttää saavuttaneen asteen, jossa fyysisesti vahvimmat kulttuurit leikkaavat “sairaat” oksat pois. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, mikä kulttuuri se on. Veltto ja sairas, väärin ymmärretty ja harhaan johdettu “liberalismi” valmistaa sille tietä. Ja tyhmät, veltoimmat, levittävät palmunoksia sen kuninkaiden tielle.
Suomessa on alkava Sauli Niinistön aika. Hän on fyysisesti ja henkisesti vahva ja hän johtaa kansaansa edestä. Siksi häneen voidaan luottaa sekä kansanjohtajana, ulkopolitiikan johtajana että armeijamme ylipäällikkönä.