Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


25.3.2012

Missä on isänmaamme?

“Ubi bene, ibi patria - missä hyvä, siellä isänmaa”. “Ubi patria, ibi bene - missä isänmaa, siellä hyvä”.

Tätä, isänmaamme sijaintia, kysyn itseltäni nyt, kun niin monen - ehkä siis minunkin? - isänmaa on hukassa. Onko isänmaamme Suomi vai onko se Eurooppa? Vaiko Kreikka, jonka velkoja Saksan ja Ranskan pankeille viime rahoillamme maksamme? Vaiko Kiina, jonne työpaikat, tehtaat ja työnantajammekin pakenevat? Onko meidän mentävä sinne heidän perässään?

Vai onko isänmaamme peräti koko globaali maailma, joka on niin iso, ettei ymmärryksemme enää riitä sitä tajuamaan - ja siksi kai olemme kaikki niin sekaisin, ettemme pysty muuhun kuin viimeisillä rahoillamme kuluttamaan, jotta Kiinassa ei pääsisi lama yllättämään? Tämäkö on tehtävämme ja elämämme tarkoitus?

Isänmaa - sydämessä vaiko lompakossa?

Tule kanssani tätä pohtimaan ja kysymykseen vastaamaan. Sillä jokaisen isänmaa on joko sydämessä tai lompakossa. Vaiko molemmissa? Jos se on molemmissa, eikö se silloin ole hajonnut, eikä sitä siis enää ole.

Jos ihmisellä ei ole sydäntä, ei hän enää elä, vaan on rahalla pystyssä pidetty robotti, joka jo kauan sitten olisi ansainnut armokuoleman. Siksikö nyt juuri rikkaat - sydäntään lompakossa pitävät - puhuvat eutanasiasta, saadakseen syyllistetyksi ne, joilla sydän vielä on paikallaan. Juuri nämä sydämensä säilyttäneet - sotaveteraanit ja lotat, jotka taistelivat vapaan isänmaan ja rakensivat sen uudelleen - tulevat pääomapiireille liian kalliiksi ja siksi he ovat tarpeettomia, epäihmisiä, hyödyttömiä ei-ihmisiä, elukoita, “siivouksen ansaitsevia“.

Olemmeko siis “totaalisen siivouksen kynnyksellä“, totalitarismissa, natsismissa, kommunismissa - järjestelmässä jossa vain yli-ihmisille on tilaa?

Missä hyvä, siellä isänmaa - ihmisellä on oikeus asua siellä missä on hyvä

Ihmiskunnan koko tähänastinen kehitys mahtuu noihin kahteen isänmaan määritelmään. Alkuperäinen, ensin mainittu, sijoittui antiikin Kreikan aatemaailmaan ja tiivistyi ajatukseen: missä hyvä, siellä isänmaa.

Ihmisellä katsottiin olevan oikeus elää missä hyvänsä, missä hän voi toteuttaa itseään ja sen kautta saavuttaa onnen. Samoin ajattelevat liittyivät yhteen, muodostivat yhteisön, säätivät lait, puolustivat yhteisöään, joka oli kaupunkivaltio.

Kaupunkivaltioista, joita oli maantieteellisesti hajanaisessa Kreikassa satoja, kaksi valtiota ja hallitusmuotoa nousi lajissaan ylitse toisten: demokraattinen Ateena ja sotilasvaltio Sparta.

Spartalaiset niin rakastivat sotilasvaltiotaan, että koko kasvatus ja ihmisten elämä määritettiin ja laeilla säädettiin niin, että valtio pystyi puolustautumaan ympäröiviä - todellisia tai oletettuja - vihollisiaan vastaan. Spartan tavoin tänään diktatuurit varustautuvat enemmän kuin oma turvallisuus edellyttää.

Ateenassa taas kukoistivat koulutus, talous, tieteet ja taiteet ja ihmisten voima oli siinä, että he kykenivät milloin oveluudella, milloin minkin keinoin, moniin jumaliinsa turvautuen, karkottamaan vihollisensa. Tämä nosti Ateenan arvostusta naapureiden silmissä.

Helleenien ja kristittyjen isänmaan määritelmä: missä isänmaa, siellä hyvä (ja hyve!)

Helleenisyys, tietoisuus yhteisestä alkuperästä ja yhteisistä perusarvoista, sai nämä eurooppalaiset kaupunkivaltiot rakentamaan kaupunkivaltioitaan, eurooppalaista yleisvaltiotaan Rooman valtakuntaa ja sitten kansallisvaltioitaan tämän mallin mukaisti, jotta “hyvyys” toteutuisi ja heikoimmista pidettäisiin huolta.

Näin muotoutui antiikin määritelmä uudelleen, jatkeeksi edelliselle: “Ubi patria, ibi bene”, missä isänmaa, siellä hyvä. On rakennettava isänmaata koko ajan niin, että se on sen asukkaiden mielestä hyvä. Että kansalaisten tahto toteutuisi. Tätä on kansanvalta. Se on kansan tahdon, ei pääministerin utopioiden, toteuttamista.

Kun isänmaa koetaan hyväksi, siltä perustalta kumpuaa isänmaanrakkaus ja tahto puolustaa maataan, jopa hengellä ja verellä. Näin yksilön ja yhteisen kansan isänmaa oli siellä, heidän keskuudessaan, omassa kaupunkivaltiossaan ja kunnassaan. Tästä on seurannut, että Suomen paikallishallinnon juuret ovat syvällä ja että ne edelleen halutaan säilyttää - jopa pienimmissä kunnissamme.

“Hyvä” ja “onni” olivat ja edelleen ovat ihmisten sydämissä. Sydämestä nouseva tunne ja tahto hallitsevat sielua, josta tunne ja voima nousevat lihaksiin, jänteisiin ja tarvittaessa aseisiin. Henki ja sielu toimivat vaaran uhatessa yhdessä ja karkottivat ne, joiden tahto oli heille vieras ja väärä, kuten esimerkiksi persialaisilla diktatuuriin alistuneilla oli.

Suomi on isänmaamme - Eurooppa on isänmaamme vain jos sen arvot ovat linjassa omien arvojemme ja onnenkäsitystemme kanssa

Näin hahmottui aikanaan 2500 vuotta sitten Euroopan ja Aasian kulttuurien raja, ja tuon rajan äärellä seisoi urhollisena pidetty Kreikan kansa. Vihamielinen idän maailma alkoi Hellespontoksen takana. Persialaiset torjuttiin persialaissodissa (499-479 eKr.). Noissa sodissa luotiin Kreikka. Kreikka antoi yhdessä kristinuskon kanssa, helleenien perinnön Roomalle ja Rooma koko Euroopalle.

Tätäkö “kreikkalaisroomalaista ja kristillistä Eurooppaa” me olemme puolustavinamme nyt, kun maksamme etelävaltioiden velkoja ottamalla velkaa kyetäksemme maksamaan heidän velkansa.

Miksi tämä maksu tökkii? Miksi me emme sitä mielellämme tee? Vastaus on yksinkertainen: emme koe sitä oikeaksi.

Velvollisuus jota meille Euroopan hallituksen, parlamentin ja siellä olevien omien edustajiemme toimesta meille tyrkytetään, ei ole meidän sydämiimme eikä meidän isänmaamme määritelmäämme kuuluva asia.

Suurin “rakastamisen este” on, että maksu on epäoikeudenmukainen. Se ei ole kansallisvaltion periaatteisiin kuuluva asia, eikä siten suomalaisten velvollisuus. Esivaltamme on vain sellainen laillinen esivalta, jonka olemme vapaissa vaaleissa vapaasta tahdosta valinneet.

Tästä johtuen Euroopan unioni ei voi olla sydämissämme, koska koemme sen epäoikeudenmukaiseksi. EU ei noudata edes omia säätämiään lakeja. EU on valtioiden liitto, jossa nimenomaan on kielletty maksamasta toisten jäsenmaiden velkoja. Nimenomaan Saksa ja Ranska ovat polkeneet yhdessä sovittuja sääntöjä. Siksi ne ovat silmissämme rosvovaltioita.

Pakottaessaan Suomen kansan maksamaan toisten maiden velkoja Suomen valtion hallitus ja parlamentti rikkovat paitsi Suomen peruslakeja, myös Suomen kansalaisten perusoikeuksia, joista keskeisin on suojan ja turvan antaminen kansalaisilleen. Armeijaamme ajetaan alas. Poliittisena johtajana armeijallamme on mies, jonka sanaan, haluun ja tahtoon puolustaa koko maata, ei voida luottaa.

Kataisen hallitus on tyrannin lailla polkenut liian monen suomalaisen isänmaarakkauden

Se “huseeraus“, joka Suomessa nyt on menossa, rikkoo kaikkia näitä eurooppalaisia perusperiaatteita vastaan, jotka alkuperäisissä perusoikeuksien määritelmissä on: oikeus valita asuinpaikkansa ja muodostaa hallintomallinsa kaupunkivaltiossaan, siis omassa kunnassa.

Tähän käsitykseen isänmaasta liittyy myös oikeus olla vastaanottamatta sellaisia vieraista maista tulevia ihmisiä, jotka eivät hyväksy isänmaamme käsityksiä, vaan tahtovat muuttaa niitä ja elää kansalaistemme “siivellä”. Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa heidät karkotettiin pois: menkööt etsimään isänmaata sieltä mikä sopii heille paremmin! Samoin karkotettiin oman valtion kansalainen, joka rikkoi omia käsityksiämme hyveestä ja onnesta.

“Suurkuntiin” pakottaminen muka sillä perusteella, että se on kokoomukseen kuuluvien rikkaiden etu ja heidän mielestään Suomen ja suomalaisten onni, on terveeseen kansanvaltaan kuulumaton asia. Sellainen hallitus edustaa tyrannivaltaa, ei demokratiaa.

Kun hallitus on esim. “sopinut” rakentavansa seuraavien neljän vuoden aikana yli miljardilla eurolla maanteitä ja onkaloita pääkaupunkiseudulle, mutta ei juuri mitään teitä koko laajaan Pohjois-Suomeen, voin katsoa Kataisen hallituksen polkeneen liian monen suomalaisen onnen- ja hyveen ihanteet ja pakottaneen köyhempien alueiden ihmiset arvoihin, jotka eivät suomalaisten hyveisiin ja onnenkäsityksiin kuulu.

Siksi en katso voivani kunnioittaa sellaista hallitusta. Mutta rakastan tätä maata ja kansaa ja teen viimeiseen asti työtä täällä sen hyväksi, että tämä isänmaa, Suomi, olisi meille kaikille suomalaisille edelleen hyvä paikka asua - siinä kunnassa, minkä kukin katsoo itselleen sopivimmaksi ja parhaaksi.