16.3.2014

Linjaansa koventanut Venäjä on Suomellekin uhka

Venäjä jatkaa Krimillä kulkuaan vastavirtaan, toiseen suuntaan kuin mihin vapaa maailma matkaa. Presidentti Putinin johdolla maa kulkee kohti yhä tiukempaa diktatuuria ja harvainvaltaa. Venäjä luulee, että ihmisiä kahlehtimalla kyetään lujittamaan imperiumia, mutta se ei onnistu. Ihmisiä panssarein ja hirmutöin uhkaamalla ei enää kyetä ihmisiä hallitsemaan. Alistaminen voi onnistua lyhyen aikaa, mutta pitkässä juoksussa diktaattorien tie on tuhon tie. Mihail Gorbatshov ja Boris Jeltsin jo osoittivat Venäjälle uuden tien. Putin onnistui salaisen poliisin ja sotavoimin kääntämään kelloa taaksepäin, mutta jo nyt voi sanoa, että Putin on hävinnyt pelinsä Krimillä. Putin saattaa hyvinkin olla jo menneisyyden mies.

Arabikevät on kaatanut diktatuureja arabimaissa. Kehitys jatkuu. Turkissakin vapauden kumu kuuluu vahvana. Venäjä yrittää padota vapauden liikettä Ukrainassa, mutta ei siinä onnistu. Kansanäänestyksen järjestämisellä asevoimin ja vastoin kansainvälistä oikeutta Putin saa vastaansa sivistyneemmän maailman, jolle väkivalta on barbaarista. Voidaan sanoa, että Ukrainan itärajalla ovat vastakkain sivistynyt maailma ja punaisen barbarismin jäänne. Jälkimmäinen on ehdottomasti häviäjä, koska maailman kansat tarvitsevat toisiaan; talous ja sivistys kulkevat käsi kädessä.

Globaali maailma on lyönyt läpi ihmisten tietoisuuteen. Luonnonvarat tiedetään rajallisiksi. Kaikissa maanosissa on nähty, miten vallassa olijat ryöstävät yksityisten ihmisten ja kokonaisten kansojen työn hedelmät. Ehkä noin kolmannes maailman varallisuudesta on pienen vähemmistön käsissä, verotuksen ulottumattomissa. Tämä koskee niin Eurooppaa, Amerikkaa, Aasiaa kuin Venäjääkin. Laaja-alaista sotaa ei voi syttyä, koska oligarkkien rahat ja osakkeiden arvot ovat vaarassa. Tästä syystä Krimilläkin vain pullistellaan ja pöyhistellään.

Jos Putin pitää Krimin, mikään voitto se ei ole, koska voitto on vääryydellä saatu. Krimin niemimaan anastaminen johtaa kansanäänestysten vaatimusten ketjureaktioon, joka ei ole helppo hallittava. Kansan mieli on sosiaalisen median pyörteissä nopeasti muuttuva, ailahteleva ja epävakaa. Venäjä on Krimillä astunut kansanäänestyksen miinaan, joka teloo imperiumia.

On syystä varoiteltu, että Suomi on Venäjän kansanäänestyshuijauksessa jossakin vaiheessa vuorossa. Putin on tehnyt rajanaapureilleen suuren palveluksen Georgiassa ja Ukrainassa. Suomen presidentti Sauli Niinistö ja eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ovat tehneet mielestäni oikeat johtopäätökset sitoutuessaan Euroopan unionin linjaan, joka on tuominnut Krimin miehityksen ja kansainvälistä lakia vastaan sotivan Krimin kansanäänestyksen. Suomi on ilmoittanut seisovansa myös mahdollisten EU:n pakotteiden takana. Vapaudella ja vapauden rakastamisen ilmoituksellakin on hintansa. USA, EU, ETYJ sekä läntisen maailman turvakoneisto NATO ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Suomalaistenkin silmät on avattu, keskustelu turvallisuudesta on herätetty. Keskustelu on käytävä ja tarpeelliset johtopäätökset on rivakasti tehtävä.

Natoon liittymisen eri näkökohdista on jaettava asiallista tietoa. Poliitikkojen ja kansalaisten on Natosta keskusteltava. Puolustusta on lujitettava ja saatettava se rajaseutujenkin väestön turvallisuuden tunteen takaavalle tasolle. Pohjois-Suomen näkökulmasta tärkein asia on linjata suhteemme Koillisväylään.

On pidettävä esillä Vienantietä siltä varalta, että Venäjä antaisi siihen mahdollisuuden, mutta todellisempana vaihtoehtona on pidettävä läpi Lapin Kirkkoniemeen tai Petsamoon johtavaa rautatietä. Tärkeä linjaus on myös jatkaa Kontiomäen–Taivalkosken rataa Kuusamon kautta Jäämeren rataan.

Nämä ovat luonnollisesti pitkän aikavälin linjauksia, mutta kun ne on tehty, viestitetään omalle kansalle, että koko maata rakennetaan ja puolustetaan. Samalla viestitetään Venäjälle, että Suomessa ovat suomalaiset isäntinä itärajan joka kolkassa asti ja että suomalaiset ovat valmiit isänmaataan puolustamaan ja ettei tänne ole hyvä tulla vähemmistönkään nimissä ryppyilemään.

Suomi lähtee nousuun, kun turvallisuuspolitiikka on kunnossa. Ei kukaan vierasmaalainen tosissaan uskalla investoida maahan, joka ei itsekään tiedä kuuluuko itään vaiko länteen. Tällaiseksi on hämärtynyt linjamme, joka maailmansotien välillä ja toisessa maailmansodassa oli kristallinkirkas ja uhrivalmis.

Tuon uhrin ansiosta olemme menestyneet. Nyt on aika lunastaa tämän sukupolven osaksi langennut linjausvelvollisuus ja siitä lankeava vastuu.