Oulun–Kuusamon -suunnan kehitys turvattava kunnallisvaaleissa

Tästä on kysymys. Edessä olevat kunnallisvaalit eivät ole vain kuntavaalit, vaan niissä osoitetaan Suomen suunta. Jos verovaramme ja paisuva velanotto edelleen valuu ulkovaltojen hyväksi, ei kunnissamme ole rahaa käytettävissä, vaan kunnat ja kuntalaiset köyhtyvät edelleen. Mutta kun valitaan oman kunnan ja Suomen etua ajavat kunnallisvaltuutetut, Suomen suunta kääntyy hyväksi, ja sitähän me toki kaikki toivomme ja haluamme.

EU:n nettomaksajan ja joomiehen osasta pois aktiiviseksi Suomen edun ajajaksi
Pohjoispohjalaisena suomalaisena tahdon ajaa Suomen ja suomalaisten, erityisesti Pohjois-Pohjanmaan etua. Haluan olla niiden ihmisten joukossa, jotka haluavat palauttaa Suomen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden. Olin kannattamassa unioniin liittymistä kansanäänestuksessä 1994, mutta pian havaitsin tulleeni harhautetuksi. Olen kokenut, että mitä kauemmin unionin jäsenenä olemme olleet, sitä kurjemmaksi ovat Suomen olot huonontuneet. Tämän näkemykseni uskoakseni jakavat kanssani monet kansalaiset.
Erityisesti syrjäseudut on imetty lähes kuiviin väestön vähenemisenä, työpaikkojen ja omaisuusarvojen menetyksinä. Sukupolvien työn tuloksia on haaskattu jonnekin muualle. On syntynyt kuva, ettei Suomella ole omien asioidensa päättämisessä juuri mitään valtaa. Linjat on päätetty jo ennen unioniin liittymistämme. Valtiomme ottaa vuosittain miljardeja velkaa, joka annetaan Suomesta pois muille ihmisille Suomessa ja maailmalla. Koronasairauden varjolla velanotto kiihtyy ja sitoutumisemme muukalaisille jaettavaan rahaan lisääntyy vauhdilla, jota lukumäärältään vähenevä kansamme ei jaksa kantaa. Valtioiden omaisuuksia tasataan tavoitteena velkaunioni, verounioni ja liittovaltio, jossa Suomella on syrjäisen maakunnan asema.
Suomi ajelehtii ”ajopuuna” Euroopassa. Koronataudin hoidossa näyttää pidettävän ministeritasollakin suurempaa huolta Afrikan kuin Suomen kansan rokotuksista. Nyt eletään maailmanlaajuista koronasotaa. Suuret ja vahvat pitävät puolensa asehankinnoissa ja sairauden torjunnassa. Suomen ei pidä leikkiä isompaa kuin on, vaan on toimittava varojen mukaan ja kohdistettava toimet ensin omaan maahan ja kansaan. Suomen on EU:n pöydissä kyettävä sanomaan muiden auttamiselle ei. On rohjettava sanoa: jo riittää. Alamme ajaa Suomen etua.

Oulun on edelleen huolehdittava koko maakunnastaan
Nykyään paljon pohditaan maakuntapääkaupungin Oulun vetovoimaisuutta ja kaupungin ydinkeskustan hiljaisuutta. Syystäkin ihmetellään, miten näin suuren alueen, Pohjois-Suomen pääkaupunki, ei kykene hoitamaan velkaista talouttaan kuntoon ilman veronkorotusta (0,5 % vuodelle 2021)? Väestö on kasvanut kuntaliitosten ja muuttoliikkeen ansiosta valtavasti. Kaupungissa on yli 200 000 asukasta. Kaupungissa on ollut yliopisto 1960-luvulta lähtien. Luonnonvaroja on maakunnassa runsaasti, mutta kasvava osa niistä jätetään käyttämättä ”maailman ilmaston vuoksi”. Tietotaitoa elinkeinoelämän ja kulttuurin kehittämiseksi uskoisi olevan.

Mistä kiikastaa? Miksi Oulun-Kuusamon-Paanajärven ja jopa Valkeallemerelle aikanaan suuntautunut politiikka ei enää Oulua eikä maakuntaakaan kiinnosta? Kyseistä tie- ja rautatiehanketta ajettiin 1800-luvun loppuvuosista alkaen koko alueen voimin, kunnes 1934 eduskunta Metsähallituksen painostuksesta päätti rakentaa radan Kajaanista Taivalkoskelle ja siitä suoraan Kemijärvelle tai Kuusamon kautta Kemijärvelle. Jälkikäteen arvioiden radan suunta edisti Suur-Saksan tarpeita, mutta Oulun-Kuusamon taloudelle tällä radalla ei ollut toivottua merkitystä. Kuusamon näivetys alkoi ja kuusamolaiset ovat ajaneet Oulun-Kuusamon rataa nykyaikaan asti.

Miksi kaupungista kuten koko maakunnastakin puuttuu elämän ote?
Onko Oulu liiaksi sisäänpäin kääntynyt? Oulujoen suistoon jo keskiajalla syntynyt Oulu on saanut voimansa maaseudulta, Oulujien varrelta ja Kainuusta. Iijoki, Kiiminkijoki ja Lapin joet ovat ulottaneet vaurautta Ouluun. Ruotsin näkökulmaa palvelevaksi kauppakaupungiksi 1605 perustettu Oulu nousi erityisesti tervakaupan ja puutavarakaupan ansiosta oloissamme suureksi kaupungiksi, Oulun läänin pääkaupungiksi.
Historian valossa maailmansotien välillä Oulun lääni hoiti läänin asioita hyvin. Valtion huolenpito valtionapuineen ja monine yksityisine apujärjestöineen huolehti rajaseutujenkin kehittymisestä. Harjoitettu aluepolitiikka oli puolue- ja turvallisuuspoliittisesti merkittävää. Vuoden 1918 sisällissodan opetuksena ymmärrettiin, että kumouksellisia voimia, ennen muita kommunismia vastaan kyettiin taistelemaan taloudellisella edistyksellä, onnistuneella sosiaalipolitiikalla ja valistuksella. Talvi- ja jatkosodassa ja vielä Lapin sodassakin tämä politiikka tuotti kauniin tuloksen. Taistelijoille luvattiin omaa maata. Torjuntavoitto saavutettiin, mutta rauhanteossa hävittiin. Kuusamon elinkyky heikkeni. Nykyään asutus on keskittynyt Kirkonkylä–Ruka -akselille. Historiallinen kirkonkylä on näivettynyt. Ruka lonksuttaa hissiurheilun ja laskettelun varassa.
Vaikka Kuusamo on ollut vahva liippapitäjä, jonka jalostetuilla kivillä on eduskuntataloakin kaunistettu, ei nykyään kiviäkään uskalleta käyttää, vaan Ouluntie–Kitkantie pääväylän Neljäntienristeys on päällystetty kiinalaisilla kivillä ja pääväylä niin ahtaaksi kutistettu, ettei Kirkonkylään pysähdyttäisi asioimaan, vaan painettaisiin suoraan Rukalle.
Aikanaan yli 60 koulua ja kylää ylläpitämässä pitäjässä elämä on kutistunut olemattomiin. Ruka, muinainen lappalaisten Alakitka, koetetaan pitää hengissä. Pääkylä, Maanselkä on menetetty.Kuihtunut Pohjois-Pohjanmaan maaseutu ei ole enää vastavoima Oulun kaupungille. Siksi Oulukin näivettyy. Lääninhallinnon lopettaminen oli virhe. Alvi ja Ely lähes näkymättömine johtajineen ja elimineen eivät näy juuri mitenkään ihmisten elämässä. Läänin oloista ei julkisesti enää edes puhuta. Mediat ja politiitikot tuijottavat Brysseliin ja odottavat käskyjä sieltä. Kansanvalta on henkitoreissaan.

Koti, uskonto, isänmaa – perinteiset arvot kantavat edelleen
Länsimainen kulttuuri Suomessa on tuhannen vuoden ikäinen. Ristiretkien myötä tuli Ruotsista uskonto, hallinto ja kirjalliset lait. Evankelisluterilainen uskonto tuli Saksasta. Suomen vetäminen mukaan Ruotsin suurvaltasotiin tuotti suomalaisille paljon kärsimystä mutta sotien myötä saatiin sotakokemusta. Ruotsin valtio ei kyennyt suojelemaan talonpoikaisväestöä, vaan sen oli itse puolustauduttava venäläisvainoojia vastaan. 1500-luvun lopulla käyty 25-vuotinen sota käytiin Pohjois-Pohjanmaan ja Venäjän hallitseman Vienanrannan välillä. Sota tuotti rajanvedon Kuusamon korkeudelle Iivaaraan ja siitä Varangin vuonoon Jäämerelle. Suomen vapaussodassa/sisällissodassa Pohjoispohjalaiset joukot taistelivat koillisrintamalla. Raja vedettiin Tartossa 1920 Paanajärven itäpäähän, johon se oli 1849 venäläisten kanssa sovittu ja vedetty. Toisessa maailmansodassa Stalin yritti valloittaa Suomen, mutta ei siinä onnistunut. Pohjoispohjalaiset joukot taistelivat Kiestingin-Uhtuan suunnalla. Rauhanteossa hävittiin taas. Kuusamo jäi rikotuksi ja silvotuksi. EU ei ole tuonut rajoille elinvoimaa, vaan se on imenyt voimat pois.Kunnallisvaaleissa on kysymys siitä, alammeko vihdoinkin puolustaa etujamme EU:ssa ja hoitaa asioita kotiinpäin. Nykymenolla hävitämme kansamme ja annamme muukalaisten ottaa maat ja mannut. Tätäkö varten Suomen kansa on tuhansia vuosia ponnistellut? Ei. On käynyt vaan niin, että hyväuskoisia suomalaisia on jymäytetty. Tämä virhe on kunnallisvaaleissa korjattava. Jokaisen pohjoispohjalaisen kunnan on otettava vastuu kunnastaan ja maakunnastaan itselleen. Isänmaan kaikkinainen ulkoistaminen on kertakaikkisesti lopetettava. Miksi EU:n Suomelle vahingollinen alue-ja tukipolitiikka hyväksytään, mutta Suomen aluepolitiikkaa ei enää hyväksytä? Ihan hölmöä Suomen kannalta.