Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


28.2.2014

Maakuntaliitto kylmän sodan juoksuhaudoissa

Nähtävillä oleva Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelmaluonnos vuosille 2014-2017 ja maakuntasuunnitelma 2040 lupaavat edelleen kylmää kyytiä Koillismaan seutukunnalle. Koillismaan seutukunta on hiljakseen supistunut Kuusamon ja Taivalkosken käsittäväksi miniseutukunnaksi, jossa on nipin napin 20.000 asukasta. Monipuolisesta elinkeinorakenteesta kyllä puhutaan, mutta käytännön toimet puuttuvat. Kuusamo kärvistelee Rukaan keskittyvän matkailun varassa.

Miksi Kuusamon ja Sallan NL:lle pakkoluovutettuja alueita ei pyritäkään saamaan matkailukäyttöön? Miksi talousyhteydet Koillis-Suomesta Vienanmerelle ja Koillisväylälle eivät avaudu? Miksi jo syntyessään kuollutta Kontiomäen-Taivalkosken rataa ei jatketa Kuusamon kautta Sallaan ja Jäämerelle? Miksi Itä-Suomi näivetetään ja ajetaan alas myös EU:n ohjelmissa? Mitä virkaa on kuulumisesta EU:hun?

Miksi tärvelemme esi-isien uuraan työn? Oulun-Kuusamon-Paanajärven rautatiehanke käynnistettiin 1897. Kansanedustajat Juho Vaarala (kok), Kaarlo Hänninen (ml) ja K. A. Lohi (ml) ajoivat hanketta yhdessä Oulun talouselämän kanssa. Vuonna 1934 eduskunta vastoin alueen väestön tahtoa päätti rakentaa rautatien Kontiomäestä Taivalkoskelle. Lupeissa oli, että rataa jatketaan Kemijärven rataan ja edelleen Petsamoon saakka.

Rata valmistui maailmansotaan mennessä Hyrynsalmelle. Saksa jatkoi rataa sodan aikana Kuusamoon. Hyrynsalmi-Taivalkoski -rata valmistui 1959, mutta kun se tuli “väärästä suunnasta” eikä jatkunut minnekään, se jäi tyhjän panttina metsittymään.

Pohjois-Pohjanmaan maakunta on jättänyt Koillismaan sivuosaan. EU:n linja on tietenkin sama, koska pohjoisen maakunnat ja Pohjois-Suomen pääkaupunki Oulu eivät Koillis-Suomesta piittaa. Länsirannikon teollisuus repi aikanaan rajaseudun metsät ja antoi suojella loput metsät pystyyn. Malmivarat se on jättänyt ulkomaalaisten ryöstettäviksi.

Koillis-Suomen nykytila ja tulevaisuus on masentava ja vastuuton. Yli 300-vuotinen suomalaisen yhteiskunnan työ valuu hukkaan. Nykyiset metsä- ja malmivarat olivat tiedossa jo 1930-luvulla. Rautatietä odotettiin uuden aikakauden tuojaksi kaivos- ja metsäteollisuuden ja matkailun avulla. Silloisella väellä oli selkeät tavoitteet. Kuusamossa toimi jo vuodesta 1936 alkaen matkailijayhdistys. Turisteille avattu hiihtoreitti Sallan kk-Hautajärvi-Rukatunturi-Kuusamon kk aloitti 1936. Tunturihiihtoa harrastettiin Rukatunturilla ja Sallatunturilla. “Karhunkierroksen” nimellä tunnettu turistireitti Kuusamo-Paanajärvi-Sovankylä-Liikanen-Kiutaköngäs-Kuusamo avattiin 1933. Paanajärvellä toimi matkailuhotelli ja turistejakin majoittava SPR:n sairasmaja. Matkailijain rekisteröityjä yöpymisiä oli tuolloin vuosittain jo useita tuhansia.

Miksi luovutettuja Sallan ja Kuusamon kyliä ei pyritäkään saamaan matkailukäyttöön? Paanajärveltä oli jo 1930-luvulla maantie Kuolajärvelle asti. Se olisi vetävä turistireitti nytkin. Turistit kulkivat Oulusta Lappiin ja Petsamoon ja palasivat etelään Kuolajärveltä Kuusamon kautta. Itä-Suomen rataa suunniteltiin rakennettavaksi Petsamoon asti. Siis valmis Koillisväylä!

Maailma on muuttunut sitten 2. maailmansodan. Luovutetussa Karjalassa saavat suomalaiset vapaasti matkailla, miksi ei Kuusamossa, Sallassa ja Petsamossa? Ehkä siksi, että maakuntaliitto piileskelee vielä kylmän sodan juoksuhaudoissa.