Suomen tulevaisuudenvisio on hukassa – paraatiovet ovat avoinna islamille
”Talvisodan ihmeelle uusi selitys”, otsikoi Helsingin Sanomat 18.8.2018 Jarmo Huhtasen artikkelin, joka koski emeritusprofessori Vesa Kanniaisen väitöstutkimuksen tuloksia ”Talvisodan ihmeestä”. Kanniaisen kerrotaan tutkimuksessaan havainneen, että mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista, sitä vahvempi halu on uhrautua taistelussa.
Artikkelin mukaan Kanniaisen puhuu ”taloustieteellisesti mallinnetusta ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle. Esimerkiksi Tali-Ihantalassa ja Thermopylain taistelussa suomalaiset ja kreikkalaiset taistelivat hurjasti ja uhrautuivat siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Lehtiuutisen mukaan Kanniainen puhuu ”huimasta matemaattisesta tuloksesta”: mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa. Näin siis Kanniainen HS:n uutisen mukaan.
Antiikin Kreikalla ja nuorella Suomen tasavallalla tehtävä: ”Me taistelemme vapaudestamme!”
Mitenkään vähättelemättä professori Vesa Kanniaisen matemaattisesti mallinnettuja tutkimusmenetelmiä ja niiden tuloksia totean, että terveet yhteiskunnat ovat kyllä aina olleet puolustukseen liittyvistä peruskysymyksistä selvillä. Niillä on ollut matemaattiset laskelmat siitä, mitä turvallisuus edellyttää: tarvitaan vahva väestönkasvu, ruokaomavaraisuutta, suojaa, terveydenhoitoa ja henkistä sekä sotilaallista voimaa. Jokaiseen ihmiseen pyrittiin kasvatuksen kautta istuttamaan varmuus siitä, että juuri minua tarvitaan yhteisen hyvän rakentamisessa ja puolustamisessa. Kaikki pyrittiin pitämään kiinni arjen askareissa.
Siksi lait oli säädetty ja yhteiskunta niin rakennettu, että avioliittoja muodostetaan ja lapsia syntyy niin, että väkiluku kasvaa. Kaikki toimet ja pyrkimykset, jotka heikensivät avioliiton asemaa, painettiin alas. Kasvatus nojasi kristilliseen perustaan. Ev. lut.kirkko on antanut pappien muodostaa avioliittoja. Lapsilla on lapsuuden turva. Kirkkokuntamme papiston enemmistö on viime aikoihin asti tunnustanut kristillistä uskoa ja luottamustaan kirkkoon. Papisto on ollut tiennäyttäjä hyvässä, sekä opissa että elämässä.
Talvi- ja Jatkosodassa taisteltiin valtakunnan ja kansan olemassaolosta
Talvisodassa tapeltiin puukko kurkulla: valittavana oli taisteleminen loppuun asti itsenäisyys ja kansallinen olemassaolo turvaten tai antauminen/häviäminen kommunismi-imperialismille ja sen myötä kansallinen tuhoutuminen. 3-miljoonainen kansa rohkeni pakon edessä nousta suurvaltavihollista vastaan. Poliittinen johto päätti ja antoi käskyt armeijalle. Armeija taisteli ja saavutti torjuntavoitot.
Matemaattisillakin asioilla oli ja on merkitystä. Leipää ja aseita täytyy olla. Mutta puolustussodan keskeinen kysymys on henkisellä puolella: onko puolustustahtoa? Viime sodissamme sitä oli. Kansa ja armeija tottelivat. Rintama ja kotirintama kestivät. Jumalaa rukoillen ja Häneen luottaen taisteltiin motiivina rakkaus Jumalaan, kotiin, lähimmäisiin, uskontoon ja isänmaahan. Nämä arvot oli omaksuttu syntymässä, kasteessa, ripillä, kasvatuksessa kotona, kansakoulussa, oppikoulussa, armeijassa ja elämäntehtävää suoritettaessa.
Oli kunnia-asia suorittaa kaikki tehtävät, jotka kullekin oli annettu ja uskottu, parhaan kykynsä mukaan. Koko elämänohje kiteytyi itselle aika ajoin esitetettävään kysymykseen: mitä minä voin vielä enemmän tehdä lähimmäisten ja isänmaan hyväksi. Kesällä 1944 ei taisteltu vain Tali-Ihantalassa, vaan kaikkialla Suomen rajoilla. Kodin, uskonnon ja isänmaan ulkorajat olivat siellä missä armeijamme taisteli. Sekä Talvisodassa että Jatkosodassa meiltä riistettiin paljon enemmän minkä armeija oli taistellen jättänyt. Kumpikin sota päättyi kannaltamme epäoikeudenmukaisesti, mutta siedettävästi.
Suomen tulevaisuudenvisio on hämärän peitossa ellei peräti hukassa
Mikä on Suomen tulevaisuudenvisio nyt? Perusnäkymämme ovat useilla mittareilla mitattuna hämärän peitossa, jopa hukassa. Avioliittoisuus ja syntyvyys ovat pohjalukemissa. Nämä kaksi tekijää riittävät viittaamaan kansan kuolemaan. Pahinta on, ettei asian korjaamiseksi tehdä mitään. Johtajat eivät johda, vaan pikemminkin edistävät kansamme kuolemaa. Kansalliseen ja moraaliseen arvotyhjiöön marssivat vieraat väkivalta-aatteet vapaasti. Päihteet, varkaat ja väkivaltarikolliset vaeltavat muista maanosista Eurooppaan, jolla ei ole mitään rajoja. Naisen asema on vahvasti uhattuna, sen myötä koko kulttuurimme.
Osa Euroopan valtioista, entiset kommunistimaat, suojautuvat. Niiden johtajat tietävät mitä seuraa, jos antaa vieraan vallan miehittää maa. Suomen johtajilta on unohtunut omasta kansasta huolehtiminen. Nuoria oman kansan miehiä syrjitään, mutta muukalaisia, joiden 2015 tulleista vain 20 prosentin tausta on tiedossa, paapotaan. Millaisia kyitä Suomi povellaan elättää, sitä emme tiedä?
Kansamme vastuunkantajat ovat unohtaneet altruismin, itsekkyys on vallannut sydämet. Lähimmäisenrakkaus on Suomesta niin unohtunut, että sen valaisemiseen on tarvittu yliopistollinen väitöskirja ”Talvisodan ihmeestä”.
Kasvatuksen tuhatvuotinen kristillinen elämänlanka näyttää olevan Suomesta katkeamassa. Mustassa kauhtanassa ratsastava vierasukoinen mies marssii joukkoineen Suomeen, vieläpä Turun läpi.
Ateistisen kommunismin torjuimme kolmessa sodassa. Mutta kykenemmekö torjumaan islamilaisen barbarismin, on tehtävä, joka vaatii pikaisen koko kansaa ja valtiota koskevan ohjelman ja sen toteutuksen.