Erillinen Pataljoona 16:n talvisodan historia ilmestynyt

Koulutus- ja harjoituskautena paljastuvat vakavat materiaaliset puutteet, mutta ongelmista ei valitettu, vaan mahdolliseen sotaan varustauduttiin olemassa olevin välinein. Joukko-osaston henki oli hyvä ja väestö tuki armeijaansa.

Suomen armeija varusti Pohjois-Suomessa kuhunkin rajapitäjään yhden
erillisen pataljoonan, jonka määrävahvuus oli noin 1700 miestä. Neuvosto-
liitto marssitti suomalaista pataljoonaa vastaan kaksi divisioonaa, runsaat parikymmentätuhatta miestä.

Pohjois-suomalaisilta joukoilta puuttuivat tykistö, panssarivaunut ja panssa-
rintorjunta-aseet ilmatorjunta- ja pommituskoneista puhumattakaan. Poltto-pullot, nämä Molotovin coctailit, opeteltiin valmistamaan jo YH:n aikana. Vihollisen kaasuaseen käyttöön varauduttiin kaasunaamarein. Myös lähi-
taistelutaitoja harjoiteltiin ja niitä taitoja tarvittiin.

Er.P 16:ssa oli kolme jalkaväkikomppaniaa, KKK, KRH ja neljäntenä komppa-
niana oli Täydennyskomppania (T-Os.Seppälä), joka vastasi Kuusamon itä-
rajan puolustamisesta. Sodan alettua vihollinen hyökkäsi enimmillään komppanian vahvuisena kutakin rajavartiota vastaan. Kiperin tilanne oli Tavajärvellä, jonne jouduttiin lähettämään 2. Komppania tulppaamaan vihollisen tulo. Tilanne vakiintui itsenäisyyspäivään mennessä. Kuusamo hallitsi edelleen aluettaan.

Er.P 16 komennettiin 5. 12. Suomussalmen Alassalmelle, jossa pataljoona itsenäisyyspäivänä 6.12. ilman mitään raskasta aseistusta pysäytti puna-armeijan JR662:n. Torjuntataistelut toistuivat 7.12., 8.12., 10.12. ja edelleen.
Pataljoonan komentaja majuri Ilmari Pallarin haavoittuttua 8.12. taistelussa
uudeksi komentajaksi tuli 13.12. everstiluutnantti Paavo Susitaival.

Susitaival muodosti sittemmin Ryhmä Suden, johon kuuluivat Er.P 16, JR65 ja PPP6. Er.P 16 iski useita kertoja JR662:n kylkeen kuluttaen sitä. Yleishyökkäys vihollista vastaan aloitettiin jouluna. Vihollinen irtosikin Alassalmesta joulupäivänä. Se työnnettiin Palovaaraan, josta alkoi vihollisen takaa-ajo kohti Juntus-
rantaa, minne vihollinen pysähtyi vahvoihin asemiin.

Kuusamon tilanne muuttui kriittiseksi vihollisen vallattua Sallan kirkonkylän ja edettyä Markäjärvelle asti. Valmistauduttiin jo Käylän siltojen räjäyttämiseen. Tammikuussa aloitettiin vihollisen hyökkäyksen pelossa Kuusamon rajakylien järjestelmällinen poltto. Taivalkoskeakin evakuoitiin.

Hyökkäyksen pelkoon vaikutti tiedustelutieto, että vihollinen rakentaa Suvannosta tietä kohti Kuusamoa. Tietoon saatiin 12.3.40 varmistus lentotiedustelulla. Sotasaaliina 31.12.39 Juntusrannasta Er.P 16:n haltuun saatu ”Puna-armeijan marssiopas Suomeen” vahvisti, että puna-armeija hyökkäisi Tavajärveltä Kuusa-moon ja edelleen Posion kautta Rovaniemelle. Toinen hyökkäys tulisi Lämsänkylästä Kuusamoon ja edelleen Tavalkosken ja Pudasjärven kautta Ouluun.

Historioitsija, filosofian tohtori Matti Kyllösen tutkimus on 4. osa Kuusamon historiasarjassa 1850–1940. Teos tekee kunniaa Kuusamon pataljoonan sanka-
rilliselle puolustukselle. Alassalmen torjuntataisteluita käytiin jo kun Ryhmä Siilasvuon joukkoja vasta muodostettiin. Ryhmä Suden voitot vaikuttivat aivan keskeisesti siihen, että Siilasvuon johtamat taistelut Kirkonkylässä ja Raatteessa onnistuivat. Ryhmä Suden voitot jäivät heti alkuunsa Siilasvuon voittojen
varjoon. Vuonna 1940 ilmestyneessä kirjassaan ”Suomussalmen taistelut” Siilasvuo ei juuri sanallakaan mainitse siitä miten kunniakkaita voittoja Koillis-
maan sankarilliset soturit saavuttivat Kiantajärven pohjoispuolella. ”Raatteen tie” jäi elämään, Alassalmi–Palovaara–Kiannannemi–Juntusranta jäi –
jätettiin – unhoon.

Matti Kyllönen: Kova kovaa vastaan. Erillinen Pataljoona 16 talvisodassa 1939–1940. Kustantaja: Itä-Karjalan Kustannus Oy, Oulu. Painopaikka: Erweko Oy, Oulu 2017. Koko A4. 196 sivua. ISBN 978-952-68734-0-4.