Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Monikulttuurisuushoure on murskattava

Tänään vietettävänä J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä liputamme Suomen kansallislipulla ja teemme kunniaa kansallisuusaatteelle, nationalismille, aatteelle jota Euroopan unionin ”hallitus”, komissio, niin mielellään haukkuu. Kansallisuusaate nähdään Euroopn ns. eliitin piirissä Euroopan nykyisten ongelmien syynä. Mikä nationalismissa on niin vihattavaa, että sen kannattajia etsitään sosiaalisesta mediasta ja paperilehdistäkin oikein poliisivoimin?

Nationalismi aatteena syntyi Saksassa 1780-luvulla. Kansallisrunouden tutkija Johann Gottfried von Herderin mukaan ihminen saattaa olla aidosti oma itsensä vain oman ikivanhan kulttuurin varassa. Kun Euroopan valtiot olivat monikansallisia, aateliston ja kruunupäiden hallitsemia valtioita, joissa alemmilla kansanluokilla ei ollut valtaa, ainoastaan vero- ja muut rasitukset niskassaan, Herderin ajatukset alkoivat levitä kaikkialle, myös Suomeen, jossa Elias Lönnrot keräsi kansansunoja ja kokosi niistä Kalevalan.

Napolenin ”Yhtenäinen pakko-Eurooppa” nostatti kansat vapaustaisteluun
Napoleonin valloitukset Euroopassa ja hänen pyrkimyksensä sodalla yhdistää Eurooppa antoi lisäpotkua nationalismille. Ranskan yksinvaltius ja ranskan kielen ja kulttuurin ylivalta eurooppalaisissa hoveissa saivat 1800-luvun puolella kasvavaa vastustusta erityisesti Saksassa. Oppineiden johdolla alettiin nostaa oma kieli, kulttuuri ja historia etusijalle. Saksalainen filosofi Johann Fichte julisti, että valtiolliset rajat ovat keinotekoiset, jos ne jakavat saksaa puhuvan kansan moneen osaan. Filosofit Herder ja Hegel kehittivät ajatusta yhteiseen kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja historiaan pohjautuvasta kansakunnasta. Nykyinen Eurooppa on kukoistavien kansallisvaltioiden tuotos.

Suomessa kansallisuusaate ja siihen liittyvät omaan kansallisvaltioon tähtäävät toimet tiivistyvät kolmen suurmiehen Elias Lönnrotin, J. L. Runebergin ja J. V. Snellmanin työhön. Runebergin runo Saarijärven Paavosta synnytti ihanteen sitkeästä, moraaliltaan nuhteettomasta, lähimmäistään auttavasta, Jumalaan luottavasta suomalaisesta. Vänrikki Stoolin tarinat loi kuvan maataan ja kansaansa rakastavasta sotilaasta, joka Suomen sodassa taisteli urheasti ja uhrasi itsensä isänmaansa puolesta. Sodissamme nämä suomalaisen ihmisen ihanteet ovat tuottaneet kauniin tuloksen: itsenäisen isänmaan.

Kansalliskieli on kansan yhdistäjä. Mikael Agricola loi 1500-luvun alkupuolella suomen kirjakielen. Suomen evankelisluterilainen kirkko opetti Suomen kansan lukemaan ja kirjoittamaan ja antoi kirkoissa saarnat omalla kansankielellä. Kansakoulut ja opettajaseminaarit hoitivat sen, että suomalaiskansallinen perustus siirtyi opetettuna polvelta polvelle. Näillä seikoilla oli valtava merkitys sille, että Suomi saavutti kansallisen itsenäisyyden 1917–18 ja kykeni säilyttämään sen uusissa itsenäisyyssodissa 1939–1940 ja 1941–1945.

Kansallisen kulttuurimme vahvuuden ansiosta siniristilippu liehuu tänään ja äitienpäivänä sunnuntaina. Isät ja äidit, pojat ja tyttäret niin monissa polvissa ennen meitä, ovat asiansa kansansa ja isänmaansa puolesta hoitaneet. Miten on meidän laitamme tässä sukupolvien työkentässä?

Euroopan unioni – monikulttuurisen yleisvaltion houre
Nationialismin kielteinen piirre on oman kansallisuuden ylikorostus, oman kansan nostaminen muita paremmaksi ja toisten yläpuolella olevaksi. Tervettä nationalismi on niin kauan kuin toiset kansat nähdään tasavertaisina – samahan pätee ihmisyyteen yksilötasolla. Kasvatuksen kotona ja kouluopetuksen tulee perustua tähän. Näin ei valitettavasti aina tapahdu. Saksan ja Ranskan kilpailu johti 1870–71 sotaan, jossa Saksa löi Ranskan, lakkautti Ranskan keisarikunnan ja perusti Saksan keisarikunnan. Euroopan suurvaltojen keskinäinen kilpailu teollisuudessa, kaupassa ja raaka-aine- ja halvan työvoiman lähteistä siirtomaista johti ensimmäiseen ja vähän myöhemmin toiseen maailmansotaan.

Kansainliitto ei ollut kyennyt ratkaisemaan suurvaltojen eturistiriitoja. Toisen maailmansodan jälkeen perustettu YK on toiminut kauan varsin tyydyttävästi, mutta 2000-luvulla sen perustus – suurvaltojen ylivalta – on osoittautunut vanhentuneeksi. Maailma onkin lähempänä suursotaa kuin pitkiin aikoihin. Kysymys on siitä, että maapallon raaka-ainevarat ehtyvät, ruokaa on väestömäärään nähden liian niukasti ja rikkaimmat maat eivät enää halua maksaa YK:n niille sälyttämiä maksuja.

Sama ongelma on kansallisvaltiossa; demokratian ja tasa-arvon kuluja eivät rikkaimmat halua enää maksaa. Siksi rikkaat kannattavat rahan, työn ja palvelujen ”vapaata liikkumista” ja vievät sijoituksensa sinne missä veroja ei tarvitse lainkaan maksaa. Kansallisvaltion kannattaminen on heille ”populismia” ja ”vihapuhetta”, jonka leviäminen pitää jopa rangaistuksin estää.

Globalisaatio ja EU – rikkaimpia hyödyttävä ”vapausjärjestelmä”
Euroopan yhteisöä alettiin 1950-luvulla rakentaa rauhan järjestöksi. Haluttiin edistää Euroopan vapaakauppaa ja estää Saksan ja Ranskan sota. Tässä asiassa on kauan onnistuttu. Suomellekin EU:n aika oli aluksi varsin tyydyttävää aikaa. Yhteisön laajeneminen itään on tuonut lisää edunsaajia, joiden hyväksi Suomikin antaa ja siksi olemme pudonneet nettomaksajiksi.

EU ei ole kyennyt luomaan yhteistä rajaturvallisuutta eikä ole halunnutkaan rajoittaa Eurooppan suuntautunutta kansainvaellusta. Suomeen 2015 suuntautunut maahanmuutto on nostanut maahanmuuttokulut 1 miljardin vuositasolle. Tavallisen kansan taholta nouseva kritiikki on rankkaa. Tosiasioita kustannuksista ja muukalaisten tuomista ongelmista, rikoksista, ei kerrota, vaan niitä piilotellaan.

Kun samaan aikaan oman köyhimmän ja työttömän kansanosan kurjuus ja kyykytys säästöjen aikaansaamiseksi kiihtyy, valtio suorastaan vainoaa ihmisten mielipiteenilmaisuvapautta. Ei ole helppoa köyhän ja työttömän suomalaisen katsella kadulla kulkevia hyvin pukeutuneita, uusiin kamppeisiin sonnustautuneita uussuomalaisia, joiden vaurauden kasvu näkyy myös siinä, että aiemmin he ajelivat polkupyörillä, nyt yhä useampi autolla. Suomalaisen terveen nuoren ja keski-ikäisen työttömän uraputki kulkee toiseen suuntaan: selvitäkseen päivästä toiseen hän vähentää ruoka-, lääke- ja vaateostoksiaan ja – myy omaisuuttaan, jos sitä vielä on.

Kari Suomalaisen ennustus ”suomalaisesta hölmölästä” on toteutunut
Maalaisjärkikin sanoo, että tämän kehitys kansallisvaltiossamme ei voi päättyä hyvin. Hyvin voineesta maailman eturiviin kuuluneesta kansallisvaltiostamme on tullut ”monikulttuurisen” tavoitteen mukaisesti ”hyväuskoisten sinisilmäisten hölmölä”, jonkalaiseksi sen Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen jo vuosikynnemiä sitten ennakoi tulevaksi.

Toivon kansallismielisyyttä Suomen eduskuntaan ja hallitukseen sekä kaikki virkaportaisiin, jotta kansallisvaltio, hyvinvointivaltio ja sen myötä keskinäinen tasa-arvo ja kansalaissopu palautettaisiin Suomeen.

Ajankohtaisin asia, hallintarekisterin porsaanreikä on tukittava koko laki hylkäämällä. Perussuomalaisilta toivon ryhtiä tukkia tämä reikä. Suomalaiset ansaitsevat pääoman, työn ja verojen pysymisen Suomessa. Oman maan ja kansan puolustaminen ei saa eikä voi olla rikos. Mutta omalta kansalta varastaminen ja kuormasta syöminen on rikos.

Monikulttuurisuushoure on murskattava ja itsenäinen kansallisvaltio kaikissa muodoissaan palautettava.