Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Tarvitseeko Suomi uuden porvaripuolueen?

Suomen poliittisia puolueita kohtaan vallitsee varsin laaja tyytymättömyys. Perussuomalaisen puolueen hajottua kahtia kolmen suuren hallituspuolueen perustus on pahasti järkkynyt. Jokseenkin koko tämän hallituskauden ajan on noin 40 prosenttia äänestäjistä ollut levolla piippuhyllyllä. Tämä epävarmuus näyttäsi koskevan eniten kaksissa viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisille äänensä antaneita. ”Ottopoikahallituksen” kyky hallita näyttää jatkuvasti epävarmemmalta. Kokoomus on kyselyissä saanut jatkuvasti varsin korkeita kannatuslukemia. Puolueen harjoittaman epäkansallisen ja ulkomaisia voimia ensisijaisesti palvelevan politiikan valossa kannatus vaikuttaa epäuskottavalta: miten ”kansallinen puolue”, joka kaikkein voimakkaimmin murentaa kansallisvaltion perustuksia, olisi noin suosittu? Usko puoluegallupienkin tekijöihin horjuu.
Miten oppositio on menestynyt? Sosialidemokraatit ja vihreät ovat saaneet kyselyissä varsin korkeita kannatuslukemia. Mikä on niiden kyky hallita, on kokonaan toinen juttu. Vasemmistoliiton politiikka on niin kaukana suomalaisten arjen kysymyksistä, ettei sen vastuulliseen hallituspolitiikkaan monikaan uskone. Jäljet pelottavat. Niin kuin koko sateenkaarihallituksen aika.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on nyt ylittänyt puolivälitaipaleen. Hallitus rummuttaa ansioitaan talouden parantamisessa. Siihen sillä kyllä oma osuutensa aikaansaatujen säästöjen vuoksi, mutta talouden parannattua Suomessa taitaa käydä kuten ennenkin: päivän hiemankin paistaessa aletaan taas elää kuin possut pellossa.
Huolestuttavin asia suomalaisessa hallitus- ja oppositiopolitiikassa onkin taloudellisten realiteettien unohtaminen. Talouden ja koko yhteiskuntamme kipukysymys on väärä asenne maahanmuuttopolitiikkaan. Turvapaikanhakijain kielteisten päätösten vesitys on niin hurjassa vauhdissa, että maahanmuuttoviraston tekemien ratkaisujen hylkääminen hallinto-oikeuksissa murentaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon.
Rahaa palaa maahanmuuttajiin vuositasolla ainakin miljardi. Tämän kululisän vuoksi veronmaksajilta riivityt säästöt valuvat tyystin hukkaan. Oma kansa pihistää, mutta muukalaiset saavat törsätä laskuumme mielin määrin.
Hyvin vakava asia on sananvapauden heikkeneminen Suomessa. Kansalaisilta on kielletty kaikkinainen maahanmuuton asiallinenkin arvostelu. Ihmisiä leimataan mielipiteidensä vuoksi. Kun sanomalehdet ovat vuosia harjoittaneet vankkaa itsesensuuria maahanmuuttoon nähden ja kun kritiikkiä harjoittavat ihmiset joutuvat sosiaalisessa mediassa jopa vainon kohteeksi, ei maatamme enää voi pitää mielipideilmastoltaan terveenä valtakuntana. Kuten Neuvostoliiton pahimman vaikutusvallan aikana 1970- ja 1980-luvuilla oli kokoomus ulkopoliittisesti syrjitty, on kokoomuksen johdolla julistettu hallituskelvottomasti koko perussuomalaisen puolueen laillinen kannattajakunta. PS-puolueen murtamisessa mentiin jopa niin pitkälle, että hallituspuolueet keskusta ja kokoomus hajottivat PS-puolueen ja ottivat kyseenalaisella tavalla ”loikkariottopojat” hallitukseen. Terveeseen demokratiaan tällainen ei kuulu.

Vakavin epäkohtamme on Suomen poliittisen eliitin korruptoituminen. Eduskunnasta pudonneille kansanedustajille maksettavat ylimääräiset ”palkkarahat” nostavat heidät muiden suomalaisten työttömien yläpuolelle. Palkkiovirkojen jakoa ei ole saatu vähenemään, vaan pikemminkin seteliselkärankaisuus on lisääntynyt. EU:n rumat käytänteet ovat tulleet hallitsevan eliitin vallitsevaksi tavaksi. Ylätasolta ne leviävät yhteiskunnan alempiin kerroksiin. Oma etu on päällimmäisenä, kansan ja valtion edulla ei niin väliä.

Euroopan unioni on hajoamassa. Hajoamisvauhti kiihtyy. Entiset idän pakkokommunistiset valtiot eivät halua ottaa muukalaisia maihinsa – heillä on viidennestä kolonnasta kylliksi huonoja kokemuksia. Suomi elää EU:n ”ytimessä” uskaltamatta panna missään asiassa suurvalloille hanttiin. Itäinen ja pohjoinen osa maasta tyhjenee hirmuista vauhtia. Muukalaiset valtaavat suurten kaupunkien ydinalueita. Helppo elämä johtaa ylimielisyyteen ja peruskansan väheksymiseen ja hyljeksimiseen. Julkinen ja yksityinen velka kasvaa. Ihmisiä ei kasvaveta säästäväisyyteen ja oman elämänsä hallintaan. Syntyvyys laskee. Tämä kansa on joron jäljillä.
Sosialismilla ja kommunismilla ei maata rakenneta. Vaurautta tuo vain ihmisten ahkera työ, siis porvarillinen yhteiskunta. Maata on työllä rakennettava. Hallituksen ja maan yleisen politiikan hengen on oltava sellainen, että työtä luodaan ihmisten tehdä. Tämä tavoite on kauan ollut maassamme hukassa. ”Köyhän asia” ja ”kansan asia” on unohdettu. Kepun ja kokoomuksen ohjelmista on vain lahot kulissit jäljellä.
Perussuomalaisen puolueen ohjelma on ollut selkeästi kansallinen. Sipilän hallituksen aikana PS:n hallitustavoitteet – kuten maahanmuuton torjunta – on kärsinyt vakavan haaksirikon. Jussi Halla-ahon johtamana puolue olisi kääntänyt hallituksen suunnan, mutta sitä eivät kokoomus ja keskusta sallineet.
Nyt on tärkeää, että PS ei sorru joutavaan tappeluun ”loikkarien” kanssa. Jos tämä tapahtuu, viimeinenkin turva Suomen kansallisten tavoitteiden hoitamiseksi horjuu. Jos näin käy, maa tarvitsee uuden tervehenkisen porvarillisen puolueen kääntämään Suomen suunnan kohti täysivaltaista itsenäistä kansallisvaltiota kohden.