Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


28.10.2013:

Paikallishistoriankirjoittajan vastuusta

Seppo Ervastin kirjoituksen (KS 25.10.2013) johdosta muutama huomio.

En ymmärrä, mikä hinku Seppo Ervastilla on jatkuvasti pyrkiä suojelemaan Kuusamon ikivanhaa maalaisliittolais-keskustalaista valtarakennelmaa ja hyökätä julkisesti niitä ihmisiä vastaan, jotka vapaissa vaaleissa ovat antaneet äänensä jollekin muulle puolueelle kuin keskustalle.

Eihän Ervastin leipä enää liene kepun mielistelystä kiinni, eläkehän juoksee, eivätkä Kuusamonkaan asiat liene liian hyvin, ettei uusille yrittäjille politiikan saralla voisi antaa heille lain mukaan kuuluvan oikeuden. Omalla työllään elävän kunnon ihmisen nimittely “ikuiseksi ylioppilaaksi” ei sovi kenellekään vastuulliselle ihmiselle. Onhan sitä paitsi “ikuisia maistereitakin”, eikä heitä Kuusamossakaan vainottane? 

Ervastin kirjoituksen surullisin asia on hänen ilmoituksensa, ettei hän ole koskaan ollut eikä ole “minkään puolueen renki eikä juoksupoika niin kuin asianomainen herra ikuinen ylioppilas on“.

Tässä asiassa olen raskaasti eri mieltä: Seppo Ervasti on ollut ja edelleen on valtapuolueen keskustan vanki ja suojelija. Hän on sitä nimenomaan historiankirjoituksensa kautta.

Hän on kirjassaan suojellut vallanpitäjiä nimenomaan vaikenemalla asioista, jotka hänen olisi tullut tuoda julki. Jos hän tämän olisi tehnyt, Kuusamo mielestäni olisi paljon kehittyneempi taloudellisesti ja sosiaalisesti ja se olisi ennen kaikkea moniarvoisempi kuin se nyt on.

Tutkijan pitää etsiä ongelmia, esittää itselleen kysymyksiä ja pyrkiä löytämään niihin vastauksia. Tämän Ervasti on kirjassaan pahasti laiminlyönyt. Varsinkin 1900-luvun kuvausta leimaa sensuurin sirpin jälki. Muutamia vaiettuja asioita. 

Pitäjänhistoriassa (1978) tavallisen ihmisen asiat ja monet suuret kysymykset jäävät sivuun. Isojaon käsittely puuttuu kokonaan, samoin rautatiekysymys, elinkeinojen kehitys, yhteiskunnan sosiaalinen rakenne ja siitä seuraava poliittinen elämä, vanhoillislestadiolaisuuden ja puolueiden väliset suhteet,  suojeluskunnan ja lottien historia, kommunistien ahdistelu ja muilutukset, samoin kunnalliselämän keskeinen kysymys Kuusamon Osuuskaupan ja Kuusamon kunnan välinen “ristiinhallinto” ja osuuskaupan monopoliasema kunnan hankinnoissa, jotka aikaansaivat “toukokuun kansanliikkeen” keväällä 1932.

Hän ei edes mainitse sitä suurta lähdeongelmaa, kuten kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnan pöytäkirjojen puuttumista esim. vuosilta 1929-1937. Alkeellisinkin tutkijan kysymys tällöin on, missä lähteet ovat ja jos ne on tietoisesti hävitetty, niin miksi?

Kummallisuus myös on, että kirjan ilmestyessä 1978 keskustelu siitä katkaistiin Koillissanomissa heti alkuunsa. Seppo Ervasti on katsonut vuosikymmenet olevansa se ainoa, joka saa ja osaa sanoa “kuusamolaisen totuuden” paikkakunnan historiasta.

Kokoomuslainen Seppo Ervasti ilmestyy aina puolustamaan valtaklikkiä heti, kun se on kritiikin kohteena. Niin nytkin. Miksi? Jospa Seppo Ervasti siihen julkisesti vastaisi.

Taannoin eräs kuusamolainen vaikuttaja sanoi mielestäni osuvasti: Seppo Ervasti toimii kuin tilauskone: kun kunta pistää siihen poletin, sieltä heti alkaa tulla tilauksen mukaista tavaraa.