Kolmas kuristusisku Ouluntien-Kitkantien liike-elämälle
Ouluntien–Kitkantien vireillä oleva liikennesuunnitelma kuohuttaa – ehkä jotakuta ilahduttaakin – jälleen. Aikaisempia Ouluntien–Kitkantien ”liikennejärjestelyjä” valtuustokäsittelyissä seuraaneena ja niitä selostaneena saanen palauttaa mieliin muutamia historiallisia pääkysymyksiä. Ouluntien–Kitkantien pääväylän liikennesuunnitelma nousi julkisuuteen marraskuun lopussa 1992. Uudistamisen perustana mainittiin sesonkiaikoina vallitsevat ”ruuhkat”. Yrittäjien valitsema työryhmä paneutui yrittäjien osalta suunnitelmaan. Kevään 1993 kuluessa nousi pelko siitä, että ”uudistuksen” tavoitteena onkin viherväylien lisäämisellä vaikeuttaa liikennettä pääväylässä ja valmistella liikekeskuksen ”siirtämistä” muualle. Myös ihmeteltiin, mihin on kadonnut vanha merkintä siltavarauksesta Lahdentaakse. Yrittäjät kokivat, ettei heidän huomautuksiaan otettu riittävästi huomioon. Kuka on suunnitelman ”isä”, kuka uudistusta tarvitsee ja kuka sen maksaa?
Kunnanvaltuusto käsitteli suunnitelmaa kesäkuun lopussa 1993. Kunnanjohtaja Erkki Juntunen ja kaavajohtaja Kimmo Mustonen esittelivät laajasti ehdotusta, mutta valtuusto ei sitä hyväksynyt, vaan jätti asian pöydälle painottaen, että Ouluntie–Kitkantie on pysytettävä pääliikenneväylänä. Ehdotettua suunnitelmaa pidettiin jokseenkin yksimielisesti nykyisen liikenneverkon romuttajana, mistä tulisi ”järisyttäviä seurauksia Kuusamon liike-elämälle ja kunnan taloudelle”. Kunnanjohtaja Erkki Juntunen vetosi vielä valtuustoon, että se hyväksyisi esityksen, mutta turhaan, ”uudistuksen” tarpeellisuudesta ei vakuututtu.
Valtuustoselostukseni (KU 1.7.1993) mukaan keskustan ryhmän johtaja Kalevi Haataja kiteytti: ”Olisi noloa hyväksyä piirustukset joita ei ole tehty. Valtuustolle on syksyllä tuotava uusi versio, täydelliset paperit. Näitä emme hyväksy.”
Kalevi Siikaluoma (smp) tiivisti ”uudistuksen” perusteet näin: ”Keskusta halutaan tyhjentää rakentamalla marketit laitamille. Näyttöä jo on: tyhjiä liikehuoneistoja Kitkantiellä ja Ouluntiellä. Tästä tulee viherkylä, eloton.” (Nuori räppäri riemuitsi lauantai-illan 5.8.2017 huumassa Kuusamon makaaberein valokuvin varustetulla torilla: ”Kuoleva kylä, kuoleva kylä!”)
Uusi suunnitelma tuotiin valtuustoon syyskuun alussa 1993. ”Isännäton” liikennesuunnitelma läpäisi valtuuston reunaehdoin: vinot pysäköinnut säilytettävä ja jokainen osasuunnitelma on tuotava valtuuston hyväksyttäväksi vuotuisen talousarvion yhteydessä. (Tätä päätöstä pitää nytkin noudattaa.)
Kritiikki kohdistui suunnitelman kirjavaan sisältöön. Poistettavaksi päätetyt viheralueet olivat palanneet takaisin. Kirkkosaaren siltavarauksesta vallitsi monenlaisita tietoa. Joissakin ”versioissa” se oli, toisissa taas ei. Esittelijät olivat tiukilla. Anneli Murtovaara (sd) tiukkasi kustannusten perään, mitä maksaa valtio, mitä kunta?
Kalevi Siikaluoma (smp) kehotti tarkasti lukemaan paperia ja meni asian ytimeen: ”6,5 m väylä jää. Aina kun joku peruuttaa, koko liikenne pysähtyy. Tästä on kysymys: TVL toteuttaa sellaisen suunnitelman, jonka valmistuttua se sanoo, ettei tämä enää ole pääväylä ja vetäytyy pois ylläpidosta. Se jää kunnan vastuulle. Tästä on kysymys, sanon tämän vielä kerran”, hän puuskahti tuohtuneena.
Valtuuston kokouksen jälkeen keskustelu jatkui vilkkaana. Koillismaan Osuuskaupan johtaja Tauno Riekki sanoi KU:n haastattelussa, että Kitkantien suunnitelmat joutavat lepäämään. ”Torangin liikekeskustan synnyttäminen oli harkittua, mutta ei välttämättä viisasta. Katujen tukkiminen on Kuusamon taloudelle tuhoisaa”.
Selvitimme kunnan kustannuksia Ouluntie–Kitkantie–Oravantie kunnossapidosta. Vuosikulut ovat noin 500.000 mk, josta kunnan osuus 20 %. Kunta maksaa siitä, että tien varrella on pysäköintipaikkoja, joita pääliikenneväylällä ei yleensä ole. (Kunta siis säästää siinä mitä vähemmän Kitkantiellä on paikoitustitoja! Mutta Rukalla pitää päästä kauppaan rullaportaita pitkin ja kapakkaan gondolihissillä!)) Kaavajohtaja Kimmo Mustonen sanoi haastattelussa, että Kirkkolahden silta on suunnitelmassa, mutta se ei siinä näy, koska se tulee toteuttavaksi 2010 jälkeen. (Onkohan se siinä nyt? Jokohan sitä rakennetaan?)
Ouluntie–Kitkantien liikennesuunnitelman kustannuksiksi arvioitiin silloin 20 milj, mk, josta kunnan osuus 10 prosenttia, valtion 90 prosenttia. (Siinä oli kaiketi Torangintaipaleen silloin rakentamaton osuus mukana).
Mikä tilanne nyt? Mikä pakottaa ”uudistukseen”? Liikenneruuhkat? Tuskin. Pääongelma on, ettei tietoa jaeta. Homma maksetaan ”erillisrahoituksella”, jolloin muka tontinomistajilta ei tarvitse kysyä mitään! Huh! Kuka maksaa? Kenen intressi on maksaa sellainen uudistus, joka vahingoittaa liike-elämää ja asiakkaiden asiointia? Hyväksyvätkö Rukan yritykset, kun joku maksamallaan ”erillisrahoituksella” tukkii kilpaileviin liikkeisiin kulun ja pakottaa jopa lopettamaan liikkeen? Kunnan toimialaan ei yritysten laillisen toiminnan vahingoittaminen kuulu.
Vaikka vuosien 1992–1993 ”liikennesuunnitelma” ei ole toteutunut, vouhotuksen aiheuttanmat vahingot ydinkeskustan yrittäjille ja kunnalle ovat hirvittävät. Monen vuosisadan työ on tuhottu. Investoinnut loppuivat kuin seinään. Torankiin muutti joka kynnelle kykeni, nuoria on ollut vaikea saada jatkamaan isien ja äitien työtä. Kuntahan poisti Torilta perinteisen turistiopastuksenkin, jottei turistien ”tarvitse” tulla keskustaan. Tällä edesautettiin Torangin markettialueen liikevaihdon paisuttamista ja kiinteistömassan voitollista myyntiä kansainväliselle sijoitusyhtiölle vuonna 2007. Onneksi yrittäjät oppivat sen, etteivät lähteneet uuteen ”k---tukseen” Postin aukiolla.
Kuusamon Kirkonkylän ongelma ei ole liikenneväylien vähyys tai niiden ajanmukaisuuden puute. Pääongelma on ostovoiman ja yrittäjien puute. Ostovoimaa ei ole siksi, koska kunta on keskittynyt neljännesvuosisadan syömään kuormasta eli kuppaamaan yhtä osaa, jotta toiset menestyisivät. En näe yhtään syytä, miksi tämä ”suunnitelma” pitäisi toteuttaa. Kunnan elinkeinoelämän edellyttyksiä on edistettävä tasapuolisesti. Kuusamon kuntaa ei mielestäni ole johdettu tasapuolisesti siitä lähtien kun Kuusamon Lomat Oy 1980-jälkipuoliskolla lopetettiin ja matkailua alettiin keskittää yhtä pienryhmää palvelevaksi ja erityisesti sivukylien ihmisten etuja polkien. Marraskuun 1992 ja kesän 1993 iskut ovat ydinkeskustan jo tuhonneet, mutta näköjään tarvitaan vielä kolmas, nyt. Saapa nähdä onko Kuusamon kaupungissa enää yhtään puoluetta tai edes yhtä poliitikkoa, joka uskaltaisi julkisesti puolustaa kuusamolaista yrittäjyyttä kunnallista kaavamafiaa vastaan.