Jussi Halla-aho on vahva pääministeriehdokas
Suomen asiat ovat olleet kymmenen vuotta heikolla tolalla. Vuonna 2008 alkanut lama pudotti vuoden 2009 bruttokansantuotetta vajaat 8 prosenttia alaspäin. Heikko talouskasvu jatkui aina viime vuosiin asti. Maailmantalouden piristymisen ja kotimaisten säästötoimien ansiosta on viime vuosina päästy parempaan kasvuun niin, että työttömyys on laskenut. Silti Suomessa on edelleen noin neljännesmiljoonan ihmisen työttömyys, vaikka Juha Sipilän (kesk) hallitus on kehunutkin Suomeen syntyneen hänen hallituskaudellaan 110 000 työpaikkaa. Verotulojen kasvua ei kuitenkaan ole rohjettu rummuttaa. Tempputyöllistäminen jatkuu. Rakenteelliset korjaukset odottavat remonttimiestään. Valtionvelkamme ja kansamme ikärakenne on hirmuisen uhanalainen.
Missä kohden Suomi on ajanut miinoihin? Yleisenä vastauksena on sanottava, että Suomi on koko EU -kautensa eli vuodesta 1995 lähtien EU-suhteissaan noudattanut kiltin ja kuuliaisen oppilaan linjaa. Suomen pää on ollut Brysselissä ja vain jalat Helsingissä.
Rankimmat seuraamukset on saavutettu velkaantumisen ja maahantunkeutumisen alueella. Saksan valtakunnankansleria Angela Merkeliä seuraten Suomen pääministeri Juha Sipilä vuonna 2015 kehotti ulkomaalaisia saapumaan Suomeen. Yli 32 000 ”pakolaista” marssikin Euroopan läpi Ruotsin kautta Suomeen, vaikka pakolaiseksi tulijan olisi sovittujen sääntöjen mukaan pitänyt kirjautua pakolaiseksi siinä Euroopan Unionin maassa, johon ensiksi saapuivat. Tästä, että heidät päästettiin vastoin sääntöjä Suomeen, ei ole ketään poliitikkoa tai virkamiestä pantu vastuuseen. Se on käsittämätön laiminlyönti, joka on korjattava.
Toinen, Suomen kaltaiselle pienelle maalle vieläkin vaarallisempi on YK:n siirtolaissopimus GCM, joka aikanaan markkinoitiin Suomessa vapaaehtoisuuteen pohjautuvana suosituksena, ei sitovana sopimuksena, mutta heti kun YK oli sen hyväksynyt, sitä alettiin Suomessa pitää pakkona, sitovana: ihmisellä on muka globaalissa maailmassa oikeus tulla mihin tahansa maahan kenenkään estämättä ja vastaanottavan maan velvollisuus on hänet elättää, kotouttaa ja vielä turvata hänen kulttuurinsa. Tämä on kestämätön velvollisuus, jonka tavoitteena on vain kaaoksen levittäminen.
Useat EU:n jäsenmaat ovat tukkineet rajansa ja haluavat itse päättää keitä maihinsa päästävät. Näin tekee myös Yhdysvallat, jota Suomen YLE päätyökseen pilkkaa siitä, että USA suojaa itseään. Yhdysvaltain presidentti D. Trump pyrkii jatkamaan muurin rakentamista Meksikon rajalla. Tällä tavoin ovat monet maat suojanneet itseään hallitsemattomalta muukalaisten tulolta ja miehitykseltä.
Jokainen sivistysmaa haluaa pitää siirtolaisuuden kontrolloituna kiintiöin. Niiden avulla vastaanottava maa haluaa pitää omat ja siirtolaisten edut hallinnassa niin, että tulijat pystyvät sijoittumaan tulijamaan työmarkkinoille ja elättämään itsensä ja perheensä. Vastaanottava maa haluaa huolehtia siitä, että tulijat pystytään kotouttamaan ja sijoittamaan yhteiskuntaan. Näin turvataan maailmasssa järjestys ja vältetään sodat. Nyt ei näin tehdä, vaan vallanpitäjät näkevät kaaoksen tavoiteltuna, koska muka vasta kaaoksen raunioille voidaan rakentaa pysyvää. Tämä on ollut monien anarkisitisten ideogioiden tavoite, mutta itse ne ovat aatteeseensa sortuneet. Näin käy myös EU-liittovaltioutopian. Demokraattisten kansallisvaltioiden on se yhdessä vaaleissa murskattava.
Nämä kuvatut toimet eivät ole Euroopassa pitäneet kutiaan. EU:n aikana ei Eurooppaa ole saatu suojatuksi laittomalta maahanmuutolta. EU ei ole siihen edes pyrkinyt, ja syykin on selvä. EU:n tavoite on liittovaltio, jossa on yhdenmukaiset lait, työmarkkinat, yhteinen budjetti ja yhteinen toimenpideohjelma. EU haluaa tuhota kansallisvaltiot. Suomi on pahasti laiminlyönyt etunsa valvonnan. Väestöennuste, muukalaisväestön suuri määrä ja sen aiheuttamat kustannukset ja järjestyshäiriöt, maahamme vyöryvä rikollisuus, huumeet, naisten, lasten ja vanhusten turvan heikkeneminen ovat uhkia, jotka on päättäväisesti torjuttava.
Lähestyvät eduskuntavaalit on otettava vakavasti. On huolella katsottava, millä puolueilla on mahdollista palauttaa maamme turvallinen elämä ja tulevaisuus. Tärkein asia on se, kuka puoluejohtaja saa muodostaa hallituksen. Yleensä on niin, että totuuden puhujat ja totuuden etsijät ovat vainotuimpia ja löysimmät lupailijat eniten kehuttuja. Tällä mittarilla mitattuna Perussuomalainen puolue ja sen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ovat olleet kesän 2017 jälkeen julkisesti parjatuimpia.
Lauantainen television Ykkösaamu kuitenkin osoitti, että ääni Ylenkin kellossa on muuttumassa. Halla-ahon tiedollinen ja älyllinen vahvuus, kokonaisuuksien hallinta sekä vakautta ja rauhaisaa voimaa henkivä persoonansa lisäävät luottamusta siihen, että hän on kypsä ottamaan vastaan pääministerin työt ja vastuun, jos kansa sen hänelle on valmis vaalien kautta uskomaan.