Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


INRI-pääsiäismusikaali Tuiran kirkossa

Jeesuksen kärsimyskuolemaa ja ylösnousemusta käsittelevä INRI-pääsiäismusikaali oli jälleen suuri menestys Oulun Tuiran kirkossa. Viime vuoden pääsiäisenä ensi kerran esitetty musikaali esitettiin neljä kertaa kirkontäydelle yleisölle. Suosiota kuvasi kirkon täyttyminen jo tuntia ennen tilaisuuden alkua. Kaikkiaan jäi parisataa jonottajaa ulkopuolelle. Tänä pääsiäisenä esityksiä oli perjantaista sunnuntai-iltaan kaikkiaan viisi. Jälleen sisälle pääsi varmimmin, jos meni paikalle tuntia ennen musikaalin alkua.

Mistä on kysymys, mikä vetää mukaan tähän musikaaliin? Yritän vastata sunnuntai-iltaisen oman kokemukseni perusteella.

Kyse on puhtaasti oululaisesta tuiralaisesta Raamatun Luukkaan evankeliumiin perustuvasta tuotteesta. Käsikirjoitus on Tuiran seurakunnan nuorisokasvattaja Terhi-Liisa Sutisen, sävellys oululaisen Outi-Mari Karppisen ja oivallinen ohjaus Tuukka Myllymäen. Musikaalin noin 50 laulajan kuoroa johti Marja Laitala. Pääroolit: Jeesus Aki Saarela, Pilatus Rami Mattila, Jeesuksen äiti Anu Arvola-Greus, Juudas Jaakko Syynimaa, Simon Kyreneläinen Tommi Hekkala, Tuomas Jami Kontturi. Päärooleissa esiintyi seurakunnan virkailijoita, muun muassa pappi ja kanttori. Kiitettävää vapaaehtoistyötä seurakuntalaisten hyväksi. Musikaalin koko henkilökunta, noin 80 henkeä, olivat seurakunnan vapaaehtoisia. Taidenautinto tarjottiin kaikelle kansalle ilmaiseksi, kuten viime vuonnakin.

Jos Suomen kirkon tilaa mitataan Tuiran seurakunnan kansansuosiolla, niin kirkolla ei ole mitään hätää. Tuiran kirkon viettäessä 100-vuotisjuhlaa viime kesänä kansansuosio oli korkealla. Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi kehotti kirkkokansaa pitämään Kristuksen ristin korkealla. Tätä on noudatettu. Kirkko ei piilottele loukoissa, vaan nostaa Kristuksen ristin ja muut tunnuksensa korkealle. Kirkon kynnys on matala. Kadulta pääsee yhtään porrasaskelmaa nousematta kirkkoon. INRI:n yleisö oli kirjava koostuen kaikista ikäluokista ja molemmista sukupuolista.

Mikä musikaalissa kiehtoo? Elävä, väkevä sisältö, joka tarjosi vahvoja elämyksiä ja sanomaa suoraan Raamatusta. Kirkkotila oli rohkeasti otettu haltuun sivuosaa ja alttaria myöten. Äänityslaitteet, tehosteet, valot ja hajusteet toimivat. Kun pitkä hiljainen odotus päättyi, rävähti tunnin mittainen esitys käyntiin. Oltiin Pilatuksen edessä, katsottiin häntä ylös, kun hän johdatti puheellaan tapahtumien keskipisteeseen, Jerusalemin pääsiäiseen, Jeesuksen tarjoamalle ehtoolliselle ja sen jälkeisiin piinaaviin tapahtumiin.

Tapahtumat etenivät sovelletusti Luukkaan mukaan. Pari opetuslasta kinastelee siitä kumpi on mahtavampi ihmisenä ja kumpaa Jeesus rakastaa enemmän. Jeesus kertoo, että yksi heistä kavaltaa hänet. Pietari vakuuttelee ettei hän ainakaan petä. Tapahtumat laukkaavat eteenpäin. Juudas pettää, Jeesus vangitaan. Pietaria syytetään, mutta hän kolmesti kieltää Jeesuksen. Kukko kiekuu, Pietari katuu ja itkee, tulee yleisön eteen anomaan anteeksiantoa.

Pilatus kysyy kansan mielipidettä Jeeuksen suhteen, kun ei löydä hänestä syytä. ”Ristiinnaulitse!” huutaa kansa raivoissaan. ”Päästä meille Barabbas!” porukka huutaa niin että lattia tärisee. Pilatus pesee kätensä, kun ei löydä syytä ja antaa Jeesuksen sotilaiden käsiin. Ruoska viuhuu, veri vuotaa Jeesuksen vartalosta ja kasvoista. Kansan viha on syyttömän päällä. Vain lähimmät pysyvät uskollisina hänen luonaan.

Katsoja on tunnekuohun vallassa. Näytelmn voima on siinä, että kaikki tapahtuu reaaliajassa, tässä ja nyt. Olen itse mukana, syyttäjänä ja samalla syyllisenä syntisenä. Kyyneleet vuotavat oman pahuuden ja koetun armon vuoksi. Hän vuodatti verensä ja antoi henkensä juuri minun vuokseni. Kaikki on täytetty!

Liikuttavin kohta mielestäni oli, kun Jeesus kulki kahden naisen tukemana pitkin kirkon käytävää kohti Golgataa. Veriset, tuskan täyttämät kasvot ovat maahan suunnatut. Sanaakaan hän ei lausu puolustuksekseen. Simon Kyreneläinen kantaa ristiä Jeesuksen perässä. Kohta raikuvat hirvittävät vasaran iskut Golgatalla. Alttariseinälle heijastuu Tuiran kirkon alttarilaulu Jeesus ristillä. ”Sinun edestäsi vuodatettu.”

Laskeutuu pimeys, salamat leimahtelevat ja kalliot halkeilevat. Jeesus antaa henkensä. Tulee pimeys ja hiljaisuus. Kuolema on läsnä. Sali on äänetön.

Tulee aamu. Pääsiäisaamu. Nainen vaeltaa haudalle. Kivi on vieritetty pois. Hauta on tyhjä. Nainen hypistelee käärinliinaa. Tajuaa mitä on tapahtunut. Tieto ylösnousemuksesta leviää. Rooman sotilas julistaa että vääryys on tapahtunut, kun viaton on surmattu. Pilatus levittää tietoa, että opetuslapset ovat vieneet Jeesuksen pois. Jeesus näyttäytyy, Tuomaskin uskoo kun näkee Jeesuksen. Totuus voittaa ja tieto ylösnousemuksesta leviää. Pilatuskin on ymmällä.

Kuoro räjähtää riemulauluun. Kuoro sananmukaisesti huutaa julki iloaan. Lapset, aikuiset ja vanhukset laulavat ylistyslaulua hakaten käsiään yhteen. Katsomo yhtyy taputuksiin ja lauluun. Koko kirkon täyttää pääsiäisen ilosanoma. Surun kyyneleet ovat vaihtuneet ilon kevätpisaroihin.

Hieno näytelmä. Loistavia yksilösuorituksia. Vaikeissakin tunnetilanteissa esiintyjät hallitsivat tunteensa niin, että artikulaatio pysyi selkeänä ja ääni kirkkaana. Ylimmäksi yksilösuoritukseksi nostaisin Aki Saarelan (Jeesus).

Tuiralaisten INRI osoittaa, miten oivallinen kristillisen sanoman välittäjä voi tällainen musikaali olla. Siinä yhdistyvät itse sanoma ja monet esittävän taiteen lajit. Näin yhdistyvät kokonaisten perheiden, sukujen, harrastus- ja ystäväpiirien harrastukset. Tuiran musikaali on seurakunta- ja kotiseututyötä. Se voi olla myös kotikaupunkiin ja -maakuntaan suunnattavaa kristillistä lähetys- ja kotoutustyötä.

Pääsiäisen sanoma on tänäkin vuonna ajankohtainen. Luukas kertoo, että kun Jeesusta vietiin Golgatalle ja hänen perässään kulkeva kansanjoukko itki hänen
kohtaloaan, Jeesus kääntyi heidän puoleensa ja sanoi: ”Jerusalemin tyttäret. Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: `Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet`. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: `Langetkaa meidän päällemme`ja kukkuloille:`Peittäkää meidät`. Sillä jos tämä tapahtuu tuoreelle puulle, mitä kuivalle tapahtuu?” (Luuk. 23:28-31.)

Pohjoinen puhuu jälleen väkevästi koko Suomelle. Luottakaa Suomeen, rukoilkaa tälle maalle Jumalaan luottavia johtajia, Raamatun mukaan saarnaavia pappeja ja tehkää kansana iloiten työtä Suomen hyväksi.