Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


26.2.2016

Ryhdistykäämme, Eurooppa ja Suomi! 

Maailman ja erityisesti Euroopan ja siinä Suomen elämänmeno on melko epävarmalla ja turvattomalla perustalla. Miksi tähän on jouduttu ja miten tästä päästään ulos? Tätä kysyy jokseenkin jokainen ihminen, niin minäkin. Yritän tässä hahmottaa tilannetta lähtökohtana Suomen ja suomalaisen etu ja toivon saavani mahdollisilta lukijoiltani valaisua ja talutusta eteenpäin. 

Uusi maailmanjärjestys kehkeytymässä

Maailman yleistilanteen järkkymisen syyt lähtevät luonnosta, sen ylirasittumisesta ja saasteista. Maailman väkiluku on kasvanut räjähdysmäisesti, mistä seuraa ruokkimisen ongelma. Hurjan nopea teknistyminen vie ihmisiltä työpaikkoja. Globaalisaatio vapauttaa työn, pääoman, tavaroiden ja palvelusten liikkeen, josta seuraa tuotannon siirtyminen sinne missä pääomalle saadaan paras tuotto. Se on viime aikoina tullut Kiinassa, Intiassa ja muilla niin sanotuilla kehittyvillä markkinoilla. Eurooppa on vastannut kilpailuun luomalla toiset, halpatyövoiman markkinat. Valittamalla työvoimapulaa Eurooppa on aikaansaanut kansainvaellusten vyöryn Eurooppan unioniin. Vauhtia kansojen liikkeeseen on saanut aikaan Syyrian sota, jonka on annettu jatkua. Rauhan hidastajana on esiintynyt Venäjä, joka vauhdittamallaan kansainvaelluksella koettaa heikentää Euroopan unionia.

Ei näy mitään merkkejä siitä, että kansainvaellus kohti EU:ta heikkenisi. Mitä löysemmin ihmisiä päästetään sisään, sitä enemmän heitä tulee. Ihmisoikeuksillaan ja vauraudellaan keikaroinut EU on virheellisen viestintänsä vanki ja uhri. Kansainvaellusten ja mahdollisesti pitkänkin sodan jälkeen kehkeytyy uusi maailmanjärjestys, sillä nykyinen on tiensä päässä. 

YK:n ja Euroopankin turvajärjestelmä murenemassa

Miten turvataan maailmanrauha ja -järjestys? Toisen maailmansodan jälkeen luotu voittajien hallitsema maailmanjärjestys on aikansa elänyt. Se ei enää vastaa maailmankansojen välisiä voimasuhteita. YK:n turvaneuvoston pysyvät jäsenet USA, Kiina, Venäjä, Britannia ja Ranska ovat itsekkäästi suojanneet etujaan ja laiminlyöneetkin maailman turvallisuuden vaalimista. Uudet vahvat valtiot, kuten Saksa, Japani, Brasilia ja monet muut ovat toivoneet uudistuksia, mutta uusi maailmanjärjestys syntyy useinkin vasta sodan toimin ja seurauksena. Tämä sota lienee jo menossa.

Kuten luonnossa vallitsee ihmisten ja valtioiden kesken vahvimman valta. Niin on aina ollut on oleva. Evoluution mahtiahan jo lastentelevisiokin lasten päähän paukuttaa. Sitten hurskaasti voivotellaan, että lapset lapsina ja aikuisinakin kiusaavat toisiaan. 

Unelma Euroopan Yhdysvalloista murenee? Euroopan unionin pitkä tie kolmen suurvallan Saksan, Raskan ja Italian sekä Benelux-maiden teräs- ja hiiliunionista nykypäivään on pitkä ja pääosin kunniakaskin siksi, että maaonosamme rauha on ollut jo seitsemän vuosikymmentä varsin rikkoutumaton.

Myös vapaakauppa-alue ja yhteinen rahakin ovat olleet varsin siedettäviä hankkeita niin kauan kuin hyvinvointia on ollut jaettavana heikommille maille. Mutta sitä mukaa kuin valtiot siirtyvät nettomaksajien puolelle, yhteistyöhalu heikkenee. Vain Euroopan unionin koneistossa mukana olosta hyötyvät kannattavat liiton syventämistä.

Mitä syvemmälle liittovaltion suuntaan on edetty, sitä kriittisemmiksi kansat ovat kääntyneet. Epäsopua aiheuttaa se, että suurvallat rikkovat yhteisiä sääntöjä, ajavat rumasti omia etujaan ja polkevat käyhempiä jäsenmaita. Erityisen rumaa on Britannian kiristys erolla. Se myrkyttää ilmapiirä. Yhdessä kansainvaelluksen ongelmien kanssa Brexit saattaa johtaa unionin hajoamiseen. Tähän mielestäni Suomenkin kannattaa varautua ja valmistautua. Saksa on kasvanut liian isoksi ja mahtavaksi mahtuakseen nykyisiin saappaisiinsa. Saksalla ovat myös Euroopan islamisoitumisen ratkaisuavaimet käsissään.

Suomi etsii tietään – yhteisen työn sävelen on pian löydyttävä

Suomi on rypenyt talousvaikeuksissa  jo 7–8 vuotta. Ulkomaankauppa on ollut tappiollista, bruttokansantuote on polkenut paikallaan, työttömyys ja valtionvelka on hirmuinen. Työvoimapulasta on paasattu vuosikymmeniä, mutta sitä ei koskaan ole tullut. Kun työvoima saa unionin sisällä liikkua vapaasti, työvoiman tarvitsijat voivat sitä kaukaakin hankkia. Varastoon porukkaa ei kannata ottaa seisomaan. Massamaahanmuuttoa ei tarvita. Viime vuonna houkuteltu ja organisoitu 32.000 turvapaikanhakijan ja elintasopakolaisen maahantulo oli tarpeeton. Pääministeri Juha Sipilän leveilevä, vauraan Saksan liittokanslerin Angela Markelin kintereillä huutama maahantulokutsu oli huonosti harkittu ja Suomelle vahingollinen. Toivottavasti tästä on opittu.

Tosi hädässä olevat, turvapaikkaa oikeasti vainon vuoksi hakevat tulee ottaa maahan, mutta loisimaan tulleet pitää kaijottaa pois. Tässä Suomen pitää terästää otettaan.

Valtio ja kirkko ovat tuhannen vuotta olleet suomalaisten turvaverkon hyvä perusta. Valtio ei saa lakata kansastaan huolehtimasta. Kirkko ei saa seurakuntalaisiaan hylätä. Pappi ei saa jättää laumaansa ja lähteä tavoittelemaan muukalaisia käännytettäväksi. Hyvä paimen etsii kadonneen lampaansa eikä lähde houkuttelemaan tilalle uutta lammasta vieraasta laumasta.

Valtio ja kirkko – huolehtikaa omasta kansastanne enemmän kuin muukalaisista

Siispä Suomen valtion ja kirkon vastuulliset, kääntäkää jo katseenne Euroopan hallitsijoiden tehtävistä oman kansanne puoleen. Ryhtykää kantamaan vastuuta niistä ihmisistä, joiden asioista huolehtimaan teidät on valittu. Supistakaa maailmanparannusmenoja sellaisista kohteista mihin pienen Suomen voimavaroin ei voida vaikuttaa ja keskittykää oman maan ja kansan olojen korjaamiseen. Näyttäkää esimerkkiä ja antakaa jotain omista suurista eduistanne oman kansan hyväksi. Lopettakaa, hyvät opposition kansanedustajat, säälittävä teestekentelynne ja turhan puhumisenne eduskunnan kyselytunneilla ja keskittykää tukemaan hallituksen toimia asioiden kuntoon panemiseksi – vihdoinkin, sillä teillä on ollut aikanne tehdä uudistukset, mutta ette ole niitä tehneet. Neuvokaa työmarkkinajärjestöjä palauttamaan kansalle työ ja maalle kilpailukyky.

On myös jo korkea aika lopettaa oman kansan vähättely ja pilkkaaminen muukalaisten edessä. Kalevalan päivän aikaan on terveellistä lukea edes pätkä kansalliseepostamme Kalevalaa, tuota maineikasta kirjaa, jossa kuvataan suomalaisten aikaansaannoksia ja suomalaisena elämistä. Siellä jo alkulehdillä on ohjeet siitä, mitä vieras otetaan talossa vastaan ja miten häntä vieraanavaraisesti kohdellaan, mutta jos hän kohtuuttoman kauan viipyy ja vieraanvaraisuudesta vastikkeetta nauttii, siitä tehdään loppu.

Kalevalassa kerrotaan, miten kaikki olevainen on syntynyt, miten taivas ja maa on luotu, miten ihminen on syntynyt Luojan luomana ja miten suomalaisia on ohjattu viljemään maata ja hankkimaan tietoa kaikesta olevaisesta ja siitä miten kansamme parhaat naiset ja miehet ovat kehitystä vieneet eteenpäin, miten naiset ja miehet ovat kosiomenonsa suorittaneet, häänsä viettäneet ja lapsensa kasvattaneet.

Antakaa Kalevan kansalle uusi kertomus ja uusi johtoajatus onneen

Johtava ajatus Kalevan kansan elämässä ja tulevaisuuden toiveissa on kiitollisuus Jumalaa kohtaan siitä mitä on tähän mennessä saatu sekä kiitollisuus myös lähimmäisistä. Tulevaisuuden tavoittelussa johtoajatuksena on ahkeruudella ja tunnollisella, rehellisellä työllä saavuttaa vieläkin onnellisempi elämä tuleville polville ja saada takaisin se Sampo, joka menetettiin meren syvyyksiin taistelussa Pohjan kansan kanssa. Halutaan siis hyvitys sille syntiinlankeemukselle, että hairahduttiin tavoittelemaan helppoa elämää, jossa kone jauhaa kaikkea hyvää ihmisten tarvitsematta nähdä vaivaa onnensa eteen.

Tässä sielumme tunnottomuuden ja ahneuden tilassa elämme nähdäkseni kansana nyt. Ikään kuin sosialismissa eläen uskottelemme, että valtio hoitaa kaiken tarvitsematta kansan vaivautua mihinkään. Kaiken lisäksi uskottelemme, että haalaamalla vieraita kansoja  maahamme voimme teettää likaiset ja rumat työt heillä ja voimme elää herroiksi ”Suloisessa Suomessamme”. Mutta ei, näin se ei mene. Sehän on ihmisriistoa, jota ilmoitamme vastustavamme! Itse meidän on itsestämme ja tulevaisuudestamme vastattava.