Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Avarista tavoitteista on Kuusamossa vajottu syömään omasta kuormasta

Kuusamon Kirkonkonkylän taajaman pääväylän Ouluntien–Kitkantien remontista on käyty ahdistunutta keskustelua. Remontti on kesken, mutta nyt on nähtävissä mitä tästä tulee. Kirkonseutua ja pääväylää sunnuntaiaamuna katsellessani tunsin suurta hämmennystä paitsi pääväylän, mutta myös Kuusamon Pyhän Ristin kirkon ”uudistuksesta”: punainen risti on poistunut ja musta tullut tilalle. Miksi? Onko Kuusamon virallinen usko vanhoillislestadiolaisuus menettänyt otteensa? Jossakin painetussa sanassa olin nähnyt maninnan, että nostokurki on ollut vaihtamssa ristiä. Eikö tämäkin olisi ollut julkisen keskustelun alainen ennen toteutusta? Onko Kuusamo menettämässä otteensa historiastaan, atteistaan ja itsemääräämisoikeudestaan? Milloin on pidetty valtuuston kokous, jossa Kuusamon pääväylän uudistamisesta on päätetty? Onko korona estänyt kokoontumisen, mitä mediat ovat siitä kertoneet? On iso asia uudistaa pääväylä historiallisesti merkittävässä Koillis-Suomen suurimmassa kauppa- ja kulttuurikekuksessa. Miten liikenne toimii, onko pääsy pääväylän liikkeisiin vaivatonta, houkutteleeko julkisivu ihmisiä pysähtymään ja asioimaan. Mitä liikennetoteutus merkitsee Kuusamon olemukselle, identiteetille ja minuudelle? Tekeekö korjaus oikeutta Kuusamon historialle ja kulttuurille, vai ollaanko Kuusamoa tietoisesti viemässä johonkin uuteen, paikkakunnan minuudelle vieraaseen?

Lehtikuuset ja pihlajat nurin, hybridihaapaa tilalle – Neljäntienristeykseen kiinalaiset katukivet
Paljon olen kuullut valituksia lehtikuusten ja pihlajien hävityksestä ja hybridihaapojen tuomisesta tilalle. Näin on tapahtunut. Tuttuja puita ei näy, hybridihaapoja on jo asennettu aika tihein välein. Hybridihaapa on nopeakasvuinen metsätalouden hyötypuu, jonka voisi pakettipellolle ehkä paremmin istuttaa. Kirkonkylän tonteillekin niitä hyvin mahtuu, autiotalojen määrän kasvaessa. Totutellaan siis hyötypuuhun! Neljäntienristeyksestä ovat liikennevalot poistuneet ja ympyrä on tullut tilalle. Teräväkivinen katu on aikaansaatu kiinalaisin kivin. Kommunistidiktatuurisen ”monikulttuurisen” Kiinan on kannattanut tehdä ja rahdata kivet Kuusamoon ja Kuusamon on kannattanut ne ostaa – ilmeisen halvemmalla kuin kotimaassa tehdyt. Mitä Kuusamo on saanut viedä vastakaupaksi, molempienhan pitäisi hyvässä kaupassa hyötyä? Kuusamolaisilla yrityksillä on toki kokemusta myös ulkomaankaupasta, ei vain puun vaan myös kiven valmistuksesta ja myynnistä. Tuntuu olleen monille yllätys se, että ”Pihlajien ja lehtikuusien Kuusamo” on menettänyt nämä tunnuksensa, lehtikuuset, jotka kestivät syyskuun 1944 tuhopolton, ja pihlajat, jotka aina olivat olleet kuusamolaisten suosimia puita, asuivatpa ihmiset kirkolla tai sivukylillä tai kesäasunnoissaan. Pihlaja on yksi kuusamolaisten kotipuista, joita ovat myös koivu, kuusi ja mäntykin, mutta pihlaja, joka Kuusamossa kukkii ”Vanhana junannussa” ja helottaa punamarjaisena syksystä jouluun. Me sodan ajan ja jälleenrakennusvuosien lapset muistamme, miten kansakoulussa opimme poimimaan ja kouluun viemään ja siellä syömään pihlajanmarjapuuroa sellaisina syksyinä, jolloin mustikkaa ja puolukkaa tuli heikommin.Toivottavasti ei valtion (EU:n?) kirves pääse käsiksi kunnan omistamiin katuihin.Millaisin saatesanoin Kuusamon kaupunginvaltuustossa on tällainen Ouluntie–Kitkantie uudistus hyväksytty? Ei tämä ainakaan hyvään paikallis- ja kunnallishallintoon kuulu, että tällaisia päätöksiä tehdään kuusamolaisten veronmaksajain nimissä. Ihmettelen sitäkin, että hankkeen toteuttaa Lapin Elykeskus, ei Oulun? Onko tämä totta? Hallitseeko Kuusamoa enää kukaan. Ruka vie ja muukalaiset vievät. Palkolliset kuittaavan palkan ja kansa maksaa.

Kiinalainen kivi ja kuusamolaisen Tauno Hannulan kivenrakennus ottavat mittaa?
Vähintään yhtä häpeällinen kuin on puiden kaato, on kiinalaisten terävien kivien osto ja asennus. Eikö päättäjiä yhtään hävetä kuusamolaisten kivenhaakkaajien, hiojien ja viejien työn ja muiston edessä? Kuusamon monet liippatehtaat Varisjoen Saunakoskella ja Jyrkänkoskella ja kivilouhimot Itä-Kuusamossa, kaivokset ja pienemmät kylä- ja sukulouhimot (mm. Veskelvaavaassa ja Erivaarassa) joista kylien talojen uunien rakennuskivet louhittiin. Kuusamolainen jalostettu kivi oli niin arvokas, ja kuusamolainen kivenrakennustaito niin arvostettua, että Kuusamon Kivi Oy sai kunnian rakentaa palan Eduskuntatalon lattiaa. Onneksi kiinalaista katukiveä tuoreeltaan haastaa Torikeskuksessa Kuusamon Osuuskaupan liikerakennus, jonka rakennuttaja on toimitusjohtaja Tauno Hannula, Määttälänvaaran suuri poika. Hän ymmärsi Kuusamon kiven taloudellisen ja kulttuuriin liittyvän merkityksen ja sijoitti kivet Hotelli Kuusamoon ja Torin liiketaloon. Taunon kaukonäköistä käden jälkeä katsoessa tulee mieleen, että Tauno panisi kiireesti kivenliippaajat töihin tasaamaan katukivien syrjät, jotta kiinalaisten yritys saada aikaan kiinalainen rengasmyyntibuumi Kuusamossa tulisi estetyksi. Taunolle kaiken myytävän tuli olla kuusamolaista ja jos sitä ei vielä ole, niin kotimaista niin kauan että sitä osataan tehdä Kuusamossa. Historian pikku irvistyksenä mainittakoon, että Kuusamon Osuuskaupan johtoon tulleessan 1960-luvun puolimaissa Tauno Hannula julisti, että kymmenessä vuodessa Kitkantien varrella ei ole yhtään yksityiskauppaa. No, kauemmin siinä meni, ja katu yksityiskaupoista jos osuuskaupoistakin melko puhdas, Kuusamon kunnan kaavoituspolitiikan ansiosta, joka motto on: Ruka ensin!

Kirkonkylän kuihduttamisen juuret 1990-luvun alussa
Kuusamon Kirkonkylän pääväylän Ouluntien–Kitkantien kaventamispyrkimys alkoi jo 1990-luvun alussa. Ainakin kahdessa valtuustossa asiaa käsiteltiin. Vaikka maanomistajat ja yrittäjät olivat vastustaneet kaupan toiminnan vaikeuttamista, ei suunnitelmaa muutettu. Tulihta keskeytti hankkeen. Käsittääkseni nyt on tehty kaupalle jokseenkin yhtä ahdas toteutus kiinalaisten monikulttuurisuusmaustein. Aikanaan Rukan etuaseman arvostelijoita moitittiin Rukan ja Kirkonkylän vastakkainasettelusta. Piti kuulemme puhaltaa yhteen hiileen. On puhallettu ja tuhkat ovat tulleet yksin kirkonkyläläisten silmille ja lompakoille. Koska Kuusamon talous ei ole aikoihin kasvanut ja väki vähenee, on pääpuolueen johdolla ryhdytty syömään kuormasta. Syötiin kaksi koulua vuodessa, vähitellen ovat toiminnallisesti kuolleet jokseenkin kaikki kylät Talvisodan jälkeisen Moskovan rauhan suoja-alueen itäpuolelta. 1980-luvun jälkipuoliskolla alkoi Kirkonkylän alasajo (Kuusamon Lomat Oy:n tuhoaminen) ja loma-asuntojen markinoinnin keskittäminen Rukalle ympäristöineen. Tuhilta -juttu ei suuntaa muuttanut, ja toisin kuin Suomen valtio, ei Kuusamon kunta ole Tulihtasta koskaan irtisanoutunut. Pidän Ouluntien–Kitkantien nyt toteutettavaa ”remonttia” 1990-luvun uusintayrityksenä, joka ilmeisesti kiinalaislähtöisen viruksen suojissa on saatettu päätökseen. Se sinetöi Kirkonkylän liike-elämän heikentymisestä entisestään.

Oulun–Kuuamon–Vienanmeren avarista tavoitteista vajottu omasta kuormasta syömiseen
On kuljettu pitkä matka Kuusamon kunnallishallinnon toteuksen historiaa vuodesta 1868 lähtien. 1878 Kuusamon kuntakokous esitti kesämaantien rakentamista Kuusamosta Venäjän rajalle ja edelleen Vienanmeran rantaan Koutaan tai Kierettiin. Perusteena olivat lisääntyneet Itä-Kuusamon kauppayhteydet Vienaan, mm. jauhojen tuonti ja kalojen, lihan, vuotien, lintujen ym. vienti. 1890-luvun lopulla tehtiin aloite tieasiassa uudelleen ja rautatien rakentamiseksi Oulu–Kuusamo–Paanajärvi–Viena. Itsenäisyyden saavuttaminen johti vuoden 1918 sodan jälkeen Tarton rauhaan 1920. Rauha vakaannutti itärajan suomalaisasutuksen mukaisesti Paanajärven itäpäähän. Talvi- ja jatkosota uusine rajoineen rampauttivat Kuusamon. Maa- ja karjatalous nousi huippuunsa 1960-luvun puolivälissä. Aluepolitiikan heikentäminen ja maatalouden alasajo iski rajusti Kuusamoon. Matkailu alkoi nousta 1950-luvulla, maalaisliiton vastustaessa sitä, koska se muka sortaa maataloutta. Lopulta jäi käteen vain matkailu. Sen ml-keskusta omi itselleen ja alkoi vetää rajusti Rukan puolesta ja Kirkonkylän vahingoksi. Kirkonkylää oli kuvernööri esittänyt erotettavaksi kauppalaksi v. 1909. Kuusamon kunta ei ottanut tarjousta vastaan, vaan pani kauppalan ehdoksi, että rautatie rakennetaan valtion varoin Kuusamoon, jolloin kauppala voidaan perustaa – valtion varoin. Tiivistäen voidaan sanoa, että maalaisliittolaisjohtoiset kylät ovat hiipuneet. Vaalipaikkojakaan ei taida enää olla juuri muualla Kirkolla ja Rukalla. Kylät ovat menettäneet poliittisen identiteettinsä julkisuuden. Maalaisliitto-keskustalainen ja vanhoillislestadiolainen identiteetti on vähintäänkin hämärtynyt, identiteetistään luopuva.Mitä tilalle? Joku täyttää tyhjiön. Missä suomalaisia ei ole, sinne tulevat muut, suomalaisten maksaessa. Kuntavaaleilla on väliä.