22.5.2014

Tapetaanko moniarvoisuus koulujen aamunavauksista?

Tuskin on taistelu Suvivirrestä päättynyt, kun ”uskonnottomat” ovat käyneet koulujen aamunavausten kimppuun, nyt Yleisradion peruskoulujen rehtoreille suuntaaman kyselyn vauhdittamana. Selvityksen mukaan 90 prosentissa kyselyyn vastanneista kouluista pidetään uskonnollisia aamunavauksia, tosin harvemmin kuin kerran viikossa. Osallistumisesta vapaat ovat perustuslakiin vedoten ne, jotka eivät halua osallistua tähän uskonnonharjoitukseen. Heille on ”oma tila” omaa yksilöllistä aamunavausta varten.

Kyselyn suorittamisen voi vain erittäin hyvällä tahdolla nähdä Yleisradion tehtävään kuuluvaksi. Kyselyn tarkoitushakuisuus paljastui, kun Yle ryhtyi heti kritisoimaan vahtoehtoisen avauksen puutteellista järjestämistä - uskonnottomien perustuslaillisten oikeuksien turvaamiseksi. Kerrottiin, että opetushallitus aikookin kiinnittää asiaan huomiota. Voi ongelmien suuruutta Suomessa!

Muutamia huomioita. Moniaan minuutin kestävävän aamunavauksen aikana tuskin voidaan kovin syvällistä harrastusta järjestää, varsinkaan sellaista, josta ei taas saataisi aikaan ”perustuslaillista kiistaa”. Henkilökohtainen hiljentyminen ”omassa tilassa” lienee sopivin tapa. Ongelmaksi saattaa tulla aamunavauksiin liittyvien tiedotusten saattaminen ”omassa tilassa” olevien tietoon. Siinäkin ”perustuslaillisen kiistan” aihe, jos niin tahdotaan.

Mihin on kadonnut moniarvoisuus, jolla koulun kritisoijat, ”uskonnottomat” ratsastivat 1970-luvulla vaatiessaan puoluepolitiikkaa ja kouludemokratiaa kouluihin. Monivuotisen melskauksen jälkeen todettiin, etteivät lapset ja nuoret olleet kiinnostuneita koulujen politisoimisesta.

Nyt näitä ”uskonnottomia” raivostuttaa yhteiskunnan ja koulun opetuksellinen moniarvoisuus ja se, ettei kristinuskoa saada maastamme juurituksi. He haluavat rakentaa Suomesta ”uskomattoman”, Ranskan 1700-luvun lopun verisen vallankumouksen mukaisen ”järkeä palvovan” yhteiskunnan.

Vuodesta 1947 vuoteen 2005 oppilaana ja opettajana toimineena muistan kiitollisuudella kaikkia opettajia ja oppilastovereita, jotka vakaumuksellaan ovat rikastuttaneet elämääni. Tiukasti kristinuskoon perustuneet aamuhartaudet ovat matkan varrella, yhteiskunnan muuttuessa, vaihtuneet aamunavauksiksi, sisällöltään vaihteleviksi ja moniarvoisiksi. Näin sekä opettajat että oppilaat ovat voineet kertoa kokemuksistaan, vakaumuksestaan ja siitä, mihin elämässään uskovat ja mille perustalle elämänsä rakentavat. Jos tämä juuritaan pois, nuoria mielenterveyspotilaita saadaan rankasti lisää.

Henkilökohtaisen uskonsa Kristukseen, islamiin tai mihin tahansa uskontoon tai ihannoimaansa ihmiseen voi uskoakseni tämänkin ajan koulun aamunavauksssa kertoa. Samoin ateisminsa, uskonnottomuutensa tai minkä tahansa elämänkatosmuksen ja ihmisihanteeseensa. Tätä moniarvoista tarjontaa nauttien oppilaat ja opettajat saavat kasvaa yhdessä ja siten auttaa toisiaan kasvamaan suvaitsevina ihmisinä.

Suomen kouluissa on sekä henkilökunnassa että oppilaiden joukossa niin rikas kulttuurien ja uskontojen kirjo, että aamunavauksiin on saatavissa aikaisempaa enemmän mieltä ja sielua avartavaa rikkautta. Koulujen ja kotien – myös Opetushallituksen ja Yleisradion – kannattaisi käyttää hyväkseen tätä ainutlaatuista kasvatus- ja kasvamismahdollisuutta ja välttää oppilaiden erottelemista toisistaan aamunavauksissa.

Suomalaisen yhteiskunnan yläpää – eduskunta ja kansalaisoikeuksienvalvojat - reagoi aivan liian voimakkaasti uskonnolliselta ja kultuuritaustataan ulkomaalaisten ihmisten kuviteltuihin ”kärsimyksiin” suomalaisessa yhteiskunnassa. Kouluelämässäni en koskaan joutunut tilanteeseen, että joku oppilas olisi kaivannut ”suojelua” mahdolliselta kristilliseltä aamunavaukselta. Tämä ”mukasuojelu” nousee aina puhtaasti kotimaisten ateistien omasta epäuskosta, johon vahvistusta saadakseen he haluavat alistaa kanssaihmisensä oman diktatuurinsa alle.