Suomi ei suostu vihersosialistien uhrilampaaksi
Vihreiden puheenjohtaja ylioppilas Pekka Haavistoa on Ylen ”vaalihaastatteluissa” kohdeltu lempeästi, kuin pelastavana profeettana joka johdattaa Suomen ja koko maailman tuhoutumassa olevan kapitalismin kynsistä aseinaan ankara omistavan luokan verotus, heinänsyönti ja metsien lahottaminen pystyyn.
Koska sosialidemoraattien vaaliohjelma noudattelee samoja linjoja, on syytä puhua vihersosialisteista ja vihersosialistisista tavoitteista, joiden toivotaan voittavan eduskuntavaaleissa ja Suomen saavan kansandemokraattisen hallituksen kolmantena pyöränään Suomen keskusta, jolta alkiolaisuus, maanomistajan. viljelijän, talonpojan ja köyhän asian ajaminen on jo kauan sitten jäänyt unohduksiin.
Vihersosialistien suunnitteluseminaari Kajaanissa 1972
Pohjois- ja Itä-Suomen autioittamista valmistelevat vihreiden ja sosialistien suunnitelmien eräs keskeinen lähtöpiste oli Kajaanissa kesäkuun lopulla 1972 pidetty ”Pohjoiskalotin suunnitteluseminaari”. Olin Koillissanomien päätoimittajan ominaisuudessa kutsuttuna tuossa tilaisuudessa ilmeisenä tehtävänäni edustamani lehden kautta edistää suunnitelmatalouden ihanuuden levittämistä Koillismaalla. Olenkin raportoinut tapahtumasta Koillissanomissa 30.6.1972 (Matias: Eriarvon poistajat) ja kirjassani Sanan voimalla rakennamme (2006, 127-128). Muutamia asioita siitä tässä.
Suomessa elettiin tuolloin vauhdikasta aikaa sosialistisen Suomen rakentamiseksi. Keskeinen asema oli suunnitelmien luomisessa kaikilla tasoilla: Euroopan, Suomen, maakuntien, kuntien, jopa kylien osalta. Kuntasuunnitelmissa pudotettiin kyliä kuntakartoilta yhdistämällä niitä toisiin kyliin. Seuraavaksi katosivat kokonaiset itsenäiset kunnat ”elinkelvottomina”.
Nykyisessä EU-Suomessa katoavat jo monet maakunnatkin, joita kuitenkin Juha Sipilän (kesk) hallitus yritti soten kautta pitää hengissä. Saman hallituksen toinen puolue kokoomus yritti ”valinnan vapauden” nimissä antaa palvelut kansainvälisille yrityksille. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) ajaa Suomen historian rajuinta väestön ja talouden keskittämisprojektia, jossa Suomi on keskittynyt ”vaurauden kolmioon Helsinki-Tampere-Turku”. Alueen pääkaupunkina on ”kansainvälinen metropoli Helsinki”, jonka vauraus perustuu Suomeen väestön, pääoman ja työn keskittämiseen tähän kolmioon - rikastettuna miljoonien ihmisten muukalaisväestöllä.
Pormestari Jan Vapaavuoren keskittämissuunnitelma onkin mielestäni nykyaikainen sovellus Kajaanin seminaarissa 1972 esitetystä. Vihreät ja sinipääoma lyövät kättä.
”Suurissa väestökeskittymissä saavutetaan onnellisin elämä”
Kajaanin 1972 seminaariin osallistui Suomen, Ruotsin ja Norjan kalottialueiden suunnittelijoita ja muuta väkeä. Neuvostoiliitosta ei ollut ketään, vaikka ohjelman mukaan piti olla. NL:n läsnäolo olikin tarpeeton, koska Itä-Saksan (DDR:n = NL:n) tahtiin seminaarissa mentiin. Sosialistista suunnittelua markkinoitiin ratkaisuna kaikkeen Suomessakin. Kapitalismi oli kuoleva yhteiskunta-aate, mutta sosialismi oli rakentava kapitalismin raunioille uuden, paremman Suomen.
DDR:n sosialistista mallivaltiota alustuksessaan esitteli professori Herbert Lück. Hänen mukaansa edistyksen perusta on tehokkuus, vain sen kautta saadaan hyvinvointia ja uutta jaettavaa. Kapitalismin oloissa tämä on riistoa, mutta sosialismissa se on siunausta tuottavaa työtä. Hyvinvointi saadaan maksimoiduksi suurissa väestökeskittymissä, jolloin luonto muualla säästyy virkistysalueina. Syrjäseuduilla, ”kaukana palveluista”, ihminen ei yksinkertaisesti voi elää onnellista elämää. Näin siis professori Herbert Lück.
”Pohjois-Karjala, Kainuu, Koillismaa ja Lappi luonnonsuojelulle varattua Loma-Suomea”
Suomalaisten luennoitsijoiden huippua edusti arkkitehti Ossian von Konow. Hänen laatimansa ehdotus valtakunnansuunnitelmaksi noudatteli Lückin maalaamaa teoriaa. Konowin valotaululle heijastamat kuvat Suomesta vuonna 2000 rajasivat Suomen selkeästi kahteen vyöhykkeeseen. Kajaani-Kemi linjalla kulki vahva viiva. Sen pohjoispuolella esiteltiin Luonto- ja Loma-Suomi, jossa ihmisiä oli vain sen verran mikä tarvittiin matkustajien palvelemiseksi alueella. Helsingissä sijaitsevasta valtakunnallisesta (sosialistisesta) Keskusvaraamosta varattiin matkat. Ihmisten ei tarvinnut itse huolehtia matkansa ykstyiskohdista, koska yhteiskunnan omistama varaamo hoiti sen heidän puolestaan. Matkaajien oli käytettävä aina jos mahdollista julkisia kulkuneuvoja, mielellään junia. Pohjois-Suomen maisemiin oli piirretty hallitseviksi olennoiksi hirvet, porot, sudet, karhut ja ahmat. Petojen keskellä liikkui turvallisesti ja onnellisena joku ihminenkin. Raamatullinen maisema.
Pohjois-Karjala, Kainuu, Koillismaa ja Lappi olivat vuonna 2000 loma-Suomea. Pohjois-Suomen kokonaisväkiluku oli 200 000. Helsinki oli kasvanut ”kansainväliseksi keskukseksi”. Sen väkilukua ei mainittu, mutta se ei ollut suuri, koska koko Pohjois-Suomessa oli 200 000 asukasta – nykyisen Oulun verran.
Kainuun maakuntaliitto arvosteli rankasti vihersosialistien ohjelmaa
Seminaarissa saatiin kyllä kuulla vastustaviakin puheenvuoroja. Kainuun maakuntaliiton toiminnanjohtaja Hannes Kemppainen puolusti rohkeasti paikallisen väestön etua ja oikeutta asua kotiseudullaan, hänen tasa-arvoaan, kansanvaltaa ja oikeutta saada työ ja palvelut kotiseudullaan. Pakolla ei ihmisiä voida liikuttaa. Työtä on järjestettävä kaikille omalla kotiseudullaan.
Seminaarin sosialiset tavoitteet, luonnonsuojeluvyöhykkeen rakentaminen Mustaltamereltä Jäämerelle, saivat Pohjois-Suomen medioissa rankkaa vastustusta. Mutta ohjelma sai uuttaa voimaa aikanaan EU:sta.
Radikaalilla luonnonsuojelulla oli 1970-luvulla kannattajia nuorisossa. Vastustettiin jokseenkin kaikkea luonnon hyväksikäyttöä. Radikalismilla oli vankka yllyttäjänsä ja kiihottajansa Yleisradio pääjohtajansa Eino S. Repon johdolla. Kesä 1972 oli Repolle kuuma. Hänet oli Ylen yksipuolisen vappuohjelman vuoksi laitettu puolen vuoden pakkolomalle ”jäähtymään”. Kun tämä päätös oli tehty, Yleisradion henkilökunta meni vastalauseeksi istumalakkoon ja radio hiljeni. Tämä tapahtui kesäkuun puolivälissä.
Suomen 2000 -perustuslaki edistää viherososialistista monikulttuurista Suomea.
Mitä on luonnonsuojelu nyt? Yleisradion vaalipuheenvuorossa Pekka Haavisto jakeli tulevan hallituksen mittavia rahavaroja reilun rahamiehen ottein: miljardi koulutukseen, satoja miljoonia sinne tänne, jopa ”metsänielun” kasvattamiseen valtionmetsissä ja yksityismetsissäkin ratkaisuna se, että metsänomistajille maksetaan siitä että lahottavat metsät pystyyn. Mistä varat? Reilun miehen otteella Antti Rinnettä peesaten: veroja, erityisesti saasteveroja korottamalla, yritystuista 1-2 miljardia leikkaamalla ja tietenkin saasteautoja vähentämällä. Opetusvarojen kasvattamisella 1 mrd:lla ei lapsiköyhässä Suomessa ole katetta, mutta juju piileekin siinä, että koulumiljardi käytetään muukalaisten kouluttamiseen vihersosialistisiksi maailmankansalaisiksi – näin otaksun, muutenhan tässä ei ole mitään mieltä.
Vihrersosialistien 1972 -seminaarin tavoitteet ovat pitkälle Pohjois-Suomessa toteutuneet. Tavoitteita on toteutettu EU:n nimissä. Suomen 2000 -perustuslaki on antanut vallan luonnonsuojelun nimissä jokaiselle kansalaiselle lupaamalla, että ”vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille”. Kansalaisuuksia jaetaan löysästi. Muukalaisväestöä saa mielin määrin tulla ja hakea turvapaikkaa Suomesta. Kuten Pekka Haavistossa TV-haastattelusta ilmeni, on ihmisarvon vastaista karkottaa Suomesta paperittomiakaan.
Yle hoitaa maailman asioita riemumielin ja kiihkolla, mutta vihapuhetta se ei ole, mutta vihapuhetta on, jos suomalaisiin kohdistuvaa muukalaisten harjoittamaa väkivaltaa arvostelee.
Eino S. Repon henki elää Yleisradiossa. EU:n aikana on Natura -ohjelman toteuttamisesta lähtien on kansalaiset saatu jatkuvan pelon alle. Puolustus ei ehdi järjestämään rintamaansa, kun jo uusi isku murtaa valmistumassa olevan rintaman.Ihmiset pyritään alistamaan pelolla.
EU natisee liitoksissaan, Suomen fyysinen ja henkinen puolustus vahvistuu
Mutta EU natisee ja Suomen jäsenyys sen mukana. Jopa Suomen puolustusta ollaan järjestämässä vanhaan malliin paikallispataljoonien varaan. Paikallispataljoonat, kuten kuusamolaisten ja posiolaisten yhteinen pataljoona ErP 16, alkujaan 1000 miehen porukka, pystyi Talvisodassa puolustamaan kotiseutuaan Suomen itärajalla ja vielä Suomussalmen pohjoisosissa. Puna-armeija ei päässyt sen läpi hyökkäämään Ouluun.
Neuvostoliitosta ja Itä-Saksasta ohjattu ”luonnonsuojeluvyöhyke” rakennettiin siksi, että Suomen rajaseutu tyhjenisi siellä kotejaan, maitaan ja metsiään sekä muuta omaisuuttaan puolustavasta väestöstä. Samaan ”rauhan vyöhykkeeseen” kuului tavoite ydinaseettomasta Pohjolasta, joka koski muita pohjoismaita, mutta ei Neuvostoliittoa, rauhan valtiota.
Pormestari Jan Vapaavuoren ajama ”monikulttuurinen suukaupunkien kolmio” on sisällöltään vihersosialistinen malli, jota Vapaavuori tahtomattaan tai ihan tietensä Suomen vahingoksi tavoittelee. Kaikki nuo hörhöiset tavoitteet on eduskuntavaaleissa päättäväisesti torjuttava. Suomen kansa tarvitsee asuttavakseen ja puolustettavakseen koko Suomen.