Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


18.4.2014

Suomen turvallisuutta on vahvistettava

Ukrainan kriisin tähänastiset tapahtumat kiirehtivät Suomen turvallisuuden kuntoon saattamista. Tämä koskee ihmisten työllisyyttä, fyysistä ja henkistä terveyttä ja turvallisuutta, ruoan ja energian omavaraisuutta, kauppa- ja vaihtotaseen tasapainottamista, kansan yhteenkuuluvuuden lisäämistä ja kansan tulevaisuususkon vahvistamista. Sanalla sanoen: tarvitaan suomalaisten yhteisen tien löytämistä kohti valoisaa tulevaisuutta. Kaikki tämä vaatii koko kansan lyhyen ja pitkän aikavälin ponnisteluja.

Ongelmiemme lyhyen aikavälin syyt ovat Neuvostoliiton hajoamisessa ja samaan aikaan osuneessa länsimaisessa talouslamassa. Ongelmiemme ratkaisemiseksi halusimme irrota Venäjän pakkotalutuksesta ja “pakenimme” länteen Euroopan unionin jäsenyyteen. Vapaakauppa-alueeseen kuuluminen turvasi monia taloudellisen kasvun vuosia, mutta kasvu oli petollista, koska se tapahtui pääasiassa syömällä kotimaisia pienempiä yrityksiä ja imemällä maan reuna-alueet kuiviin. Se oli siis lumekasvua, koska isot söivät kuormasta ja siirsivät voitot vapaakauppa-alueen sisällä ja sen jälkeen - maailmankaupan kasvaessa - yhä enemmän unionin ulkopuolelle ja myös suomalaisen verotuksen ulkopuolelle.

Suomen ja koko EU:n ongelmia pahensi oma raha euro, jonka piiriin ilman kansanäänestyksiä otettiin taloudelliselta kantokyvyltään liian heikkoja maita. Tätäkin pahempi kaupan häiritsijä on ollut euron liian korkea kurssi suhteessa dollariin. Euron hyväksyttävyyttä Suomessa nakertaa se, ettei euroon liittymisestä järjestetty kansanäänestystä.

Ukrainan kriisi on nostanut Suomen turvallisuuskysymyksen päällimmäiseksi ongelmaksemme. Putinin diktatuuri on heittänyt romukoppaan eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän, jonka keskeinen peruspilari on ollut uskomus siihen, että kun kansat ja järjestelmät sidotaan toisiinsa kansojen välisen kaupan sitein, ei sotaa voi syttyä. Putin on paljastanut petolliset kasvonsa ilkkuessaan, että ansaan menneet Euroopan maat, mukaan lukien Suomi, eivät voi muuta kuin antaa periksi raaka-aineiden ja ihmisten kaupan edessä, sillä mitä muuta kuin ihmiskauppaa on Venäjän julistautuminen kaikkien “ulkovenäläisten” suojelijaksi. Putinin käyttäytyminen muistuttaa Hitlerin ja Stalinin menetelmiä ennen toista maailmasotaa.

Suomen on ryhdyttävä toimiin turvallisuutensa takaamiseksi. “Lapsikaappausjutut” ja YLE:n Venäjä -keskustelu televisiossa osoittavat, millaista sakkia ollaan Suomen sisältä syömiseksi valmiit käyttämään. Venäläisten Suomeen muuttoon ja Suomesta maan ostoihin on turvallisuusperusteista käsin tähän astista paremmin paneuduttava. 

Keskeisin Suomen turvallisuuskysymys on maanpuolustus. Viime aikaisten armeijan supistusten jälkeen se ei ole läheskään kunnossa. Doktriini koko maan puolustamisesta ei ole uskottava. Sen vuoksi maamme poliittisten ja muiden johtajien on näytettävä kansalle tietä Nato-jäsenyyden hakemiseksi ja armeijan vahvistamiseksi maan jokaista kolkkaa myöten.

On otettava mallia maailmansotien välisestä ajasta ja perustettava suojeluskunnat ja lottajärjestöt uudelleen joko itsenäisinä järjestöinä tai maakuntajoukkojen osana. Reserveille on saatava koulutusta ja harjoitusta. Rajaseutuja on kantalinnoitettava 1930-luvun tyyliin.

Vapaaehtoisten maanpuolustusjoukkojen ansiosta Suomi pelastui talvi- ja jatkosodissa. Noiden aikojen tapaan on raittiuskasvatus ja nuorisotyö palautettava takavuosikymmenten tasolle. Lapset ja nuoriso on kasvatettava isänmaalliseen henkeen. Rapsakka toiminta ja päämäärätietoinen kasvatus pitävät mielet ja kehot virkeinä. Työtä riittää kaikille, kun kylissä ja asutuskeskuksissa on tavoitteena omavarainen talous niin ruoan, energian ja turvallisuudenkin suhteen.

Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien jälkeen ei hyväuskoisten maailma yksin enää anna turvaa. Venäjän johdolla on siirrytty voimapolitiikan aikaan, jossa humanistinen rauhanpolitiikka on jäämässä sivuun ja kiihkonationalistinen kasvatus on tullut sijaan. Venäjän nuorisoa on jo kauan kasvatettu kiihkonationalismin hengessä. Laivaa on vaikea kääntää, ennen kuin voimia on kokeiltu. Tästä ovat Hitlerin ja Stalinin ajat todisteina.