Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


5.1.2013

Harhautuneet kansanjohtajat "remmiapellilla" kaidalle tielle

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe ja hänen oma palkka-alensa on aikaansaanut laajan liikehdinnän maassamme. Puhe oli poikkeuksellisen hyvä, ajankohtaisiin ytimiin menevä, veret ensin seisauttava ja sitten veret ja ajatukset liikkeelle paneva. Erästä iäkästä ystävääni lainaten: se oli “remmiapelli”. Siis tuppiroskan terästämänä annettu talonisännän käskynjako hunningolla olevalle talonväelleen.

Suomi tarvitsee ja on saanut taloonsa isännän

Tällaista isäntää Suomi nyt tarvitsee. Maassamme on ajauduttu monissa keskeisissä kysymyksissä sivuraiteille ja jos raiteella on pysytty, on syyllistytty ylilyönteihin. Kasvatus ja opetus on naisten käsissä, miehen malli ja ote puuttuu.

Unionipolitiikassa näytellään upporikasta eurooppalaista suurvaltaa ja hyväntekijää, joka jakelee rahaa ulkomaalaisille roskapankeille. Rajat on avattu “oleskelijain” ja rikollistenkin tulla. On sekoitettu suomalainen arvomaailma ja laiminlyöty omat avun tarpeessa olevat. Lapset ja nuoret, sairaat, vanhukset ja hädänalaiset ovat jääneet sivustakatsojan osaan.

Sormi sojossa vallanpitäjät syyttävät niitä, jotka puolustavat Suomen kansalaisten ja veronmaksajien oikeuksia. Tämän “rasismiksi” leimattu kansan puolustus on vallanpitäjiemme itsensä nostattamaa, ei kansan.

Presidentti Niinistön puheen ansiosta on päästy perimmäisiin kysymyksiin. Niistä keskeisin on suomalaiset työn katoaminen ja kilpailukyvyn heikkous. Liian kalliit tavaramme eivät mene kaupaksi. Tarvittaisiin devalvaatio, mutta unionin oloissa sitä ei tehdä. Olemme samassa tilanteessa kuin Harri Holkerin (kok) hallituksen aikana 1987-1991: markkamme oli liian korkealle arvostettu, vienti ei vetänyt ja syöksyimme lamaan. Pakenimme EU:hun ja yliarvostettuun euroon, joka söi vientikykyämme. Hyvinvointi on säilytetty ottamalla syömävelkaa. Jo se yksin on “remmiapellin” paikka.

Kataisen kokoomushallitus virhelinjalla kansaa vastaan

Kilpailukykyongelmaa pahensi kokoomuksen harjoittama ay-liikkeen ja vasemmiston nuoleskelu. “Sari Sairaanhoitajan” ja “Matti Metallimiehen” äänten tavoittelu ja EK:n velttous nostivat kotimaisen palkkatasomme liian korkealle. Jyrki Kataisen kokoomus ja EK ovat tästä keskeisesti vastuussa.

Iloitsenkin sen kokoomuksen valtaan noususta, jota Sauli Niinistö on edustanut ja jota hän nyt puoluelaitoksen ylä- ja ulkopuolella olevana presidenttinä kulkee. Talousmiehenä ja kansalta suoraan valtansa saaneena hänellä on uskallusta ja voimaa sanoa julki terveen kansan tunnot. Ne ovat: hyväosaiset ovat liian ahneita, kansa repeytyy ja sen yhtenäisyys murtuu. Tarvitaan kurinpalautus.

Kataisen johtama “Kansallinen kokoomus” ei enää kokoa vaan hajottaa kansaa ja hävittää kansalliset laitokset. Siksi tarvitaan kokoomuksen ryhdistyminen ja muutaman vuoden palkkamaltti. Alhaisten korotusten tulee johtaa matalaan inflaation. Reaalipalkat eivät välttämättä laske, vaikka palkkamaltti säilyy. Palkkojen reaaliarvo voidaan säilyttää, jos siihen on yhteinen tahto tiskin molemmin puolin.

Niinistön vetoomus kohdistuikin aivan oikein johtajistoon joka taholla. Kalikka on kalahtanut poliitikkoihin, ay- ja yritysjohtajiin, siis maaliinsa. Tavallisiin palkansaajiin palkka-alevaatimusta ei ole kohdistettu. Syyllistetyt koettavat tarkoituksellisesti johtaa kansaa tässäkin harhaan. Paljon turhaa keskustelua käydään aiheesta, jota Niinistö ei nostattanut.

“Remmiapelli” opettakoon hallitusta katsomaan kansaa silmiin

Kvartaalitaloudesta on päästävä irti kohti pitkäjänteisyyttä ja irti kasvottomista, kaukana olevista omistajista. Yritysjohtajan on oltava läsnä työpaikassa ja kyettävä katsomaan työntekijää ja hänen perheettään silmiin. Suomalainen työ on palautettava suomalaiseen omistukseen. Kotitalouksissa on säästöjä, jotka olisi suunnattavissa kotimaisen työn kasvattamiseen.

Presidentin “remmiapelli” oli ihailtava ja tehokas. Presidentti näyttää itse esimerkillään tietä. Meillä on paljon jäänteitä, joka eivät kuulu tähän aikaan. Niitä ovat edustajien verottomat kulukorvaukset, puoluetuet, eduskunta-avustajat, ay-jäsenmaksujen verovapaus ja verovaroin tuetut neuvostomalliset jäsenetu-, loma- ja oleskeluedut.

Ay-liike itse - sekä vasemmistolainen, kepulainen että porvarillinen - on mielestäni hyvin keskeinen toimivien työmarkkinain este pitäessään yllä kahden kerroksen väkeä, ansiosidonnaista eliittiä ja työmarkkinatuella kituvia valtion torppareita. Isopalkkaiset ay-pomot edustavat suurine etuineen mennyttä sarvikuonojen maailmaa. Siksi juuri he yhdessä vasemmistolaisten puoluepamppujen kanssa ovat presidentin puheesta eniten loukkaantuneet.