Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Kansallis- ja yksityisomaisuutemme anastuksen alaisena

Kansallis- ja yksityisomaisuutemme on anastuksen alaisena. Anastus koskee maaseutua, pikkukaupunkeja, julkista ja yksityistä omaisuutta niissä, ruokatuotantoa ja siihen liittyviä ammatteja ja kiinteistöjä kuten kouluja, sairaaloita, maaseudun ja yleensäkin pienempien paikkakuntien omaisuusarvoja ja ihmisten leipäpuita. Raha ja työ siirtyy maasta.
Uusi ryöstön alue on vuosia valmistelun alaisena ollut sosiaali- ja terveysolojen uudistus. Syrjäseudut menettävät palvelujaan ja virkamiehiään. Suuret kaupungit saavat kaiken rahanarvoisen. Näyttää että on menossa ”suuri puhallus”, joka koetetaan peittää melulla ”valinnanvapaudesta” ja ”asiakasseteleistä.” Kuitenkaan mitkään setelit eivät liiku eikä valinnanvapaus kasva nykyisestään. Eikä se ole tarpeenkaan, sillä sairastavalle lienee tärkeintä että saa apua ajoissa ja tasavertaisesti muiden kansalaisten kanssa.

Kysymys pohjimmiltan lienee siitä, että yksityinen terveyslohko koettaa kaapata palveluista mahdollisimman suuren osuuden ja veroilla ylläpidetty julkinen terveydenhoito menettää edelleen osuuttaan alan markkinoista. Globalisaatiota viedään voimalla eteenpäin, ja siihen kuuluu kansallisten rajojen, kansallisten liikennevälineiden, maiden, kiinteistöjen ja palveluiden murskaaminen porttien avaamiseksi kaikilla aloilla maailmanlaajuisten yritysten tieltä.
Puhutaan Suomessakin jopa evoluution välttämättömyydestä muun muassa ilmaston ”pelastamisen” nimissä. Ihmiset on muka saatava suurkaupunkeihin ja pois maalta. Helsingin johdolla kaavailtu Suomen suurkaupunkien ”C21” perustaminen kertoo tästä rahalta haisevasta unelmasta. On muka koko Suomen etu, että Helsinki voi kilpailla Tukholman, Kööpenhaminan, Lontoon ym. kanssa. Onkohan kansallisesti jossakin näin päätetty? Ei ole. Eikä ole päätetty paljosta muustakaan Suomea koskevista rajuista muutoksista.

Vinhat muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa EU:hun liittymisen jälkeen. Alkuun oltiin nettosaajia, mutta vuosi vuodelta nettotappio on kasvanut ja on miljardin luokkaa. Peruselinkeinoihin liittyvät työt ja ammatit ovat vähentyneet, maaseutu on kurjistunut ja jäljellä olevat maanviljelijät ovat suurissa vaikeuksissa. Kansallista apua ei voida antaa ilman EU:n lupaa. Säätely ulottuu elämän ja toiminnan kaikille aloille. Kansallinen lainsäädäntö on lähes täysin Brysselin komennossa. Kyse on ”yleisvaltakunnallisen lain” ulottamisesta Suomeen.
Vieraan vallan, EU:n valta on Suomessa vahvempaa kuin koskaan maamme historiassa. Suomella oli omat lait, oma uskonto, omat kansalliskielet ja koulut 1800-luvun jälkipuoliskolla täydessä voimassa. Kun Venäjä 1890-luvulla yritti saada Venäjän ”yleisvaltakunnalliset lait” voimaan Suomessa, syntyi ”sortovallan” vastainen kansallinen herätys ja itsenäisyysliike, joka johti Suomen itsenäistymiseen 1917. Itsenäisyys jouduttiin lunastamaan sodissa 1918, 1939–40 ja 1941–45. On aika pysäyttää tämä nykyinen ”yleisvaltakunnallinen” liittovaltiokehitys nyt, eikä vasta sodan kautta.

Suomea rakennettiin kaikkia rajojaan myöten vuosisatojen ajan. Ruotsin kuninkaan Kaarle XI:n vuoden 1673 asutuskäskyä noudattaen valtakuntaa laajennettiin ja raivattiin aina 1800-luvun puoliväliin asti. Suomen ja Venäjän välinen raja Sallan–Kuusamon alueella merkittiin maastoon vuosina 1833–1849. Tämä raja vahvistettiin Tarton rauhassa 1920. Stalinin diktatuuri siirsi rajaa väkivalloin 2. maailmansodan aikana. Sallan ja Kuusamon elinmahdollisuudet heikkenivät rajusti. Toisen maailmansodan jälkeen Koillis-Suomen ja Lapin elinvoima palautettiin, kasvatettiin suuret työvoimareservit Suomea ja osin Ruotsiakin varten. Tämä nuori työvoima nosti muuta Suomea, osin Ruotsiakin.
Unionin oloissa Suomen työvoiman lähteet ovat ehtyneet. Syntyvyys putoaa, kun usko itsenäiseen Suomeen hiipuu. Nyt pääkaupunkiseudun rakentamista tukee ulkomainen työvoima ja siirtolaistulva lisää kansakunnan voimavarojen kysyntää. Mihin perustuu käsitys, ettei Suomea kannata pitää elinvoimaisena ja koko maata asuttuna? Vastaukseni on: Suomen kansallisvaltiota tuhotaan tietoisesti ja harkitusti. Miksi? Vastaus on: Suomelta eniten palveluita saaneiden ihmisten ahneuden vuoksi.

Suomi on yhteiskunnan varoin kasvattanut sotien jälkeen suuret sukupolvet: insinöörit, opettajat, papit, kuntien ja valtion virkamiehet, lakimiehet, teollisuuden ja palvelujen tarvitseman työvoiman. Sodissa taistelemaan käsketyille ihmisille luvattiin oma maa ja itsenäisyys. Ne saatiin. Kasvatettiin ihmiset lapsesta pitäen tekemään työtä, rakastamaan Jumalaa ja isänmaata, huolehtimaan lähimmäisistään ja apua tarvitsevista, kunnioittamaan ja pelkäämään Jumalaa, vanhempia ja esivaltaa. Suomi oli ihmiselle hyvä maa synnyttää ja kasvattaa lapsia. Suomi oli maa, jossa lapsilla oli tulevaisuus.

Luulisi, että näin hyvässä huomassa kasvaneet ihmiset säilyttäisivät nämä arvonsa ja jatkaisivat samalla linjalla. Mutta ei. Juuri ne, yhteiskunnan peruspilarit, jotka eniten ovat yhteiskunnalta saaneet ja pisimmälle päässeet, ovat pettäneet kansansa. He eivät halua maksaa Suomeen verojaan ja jos jotain maksavat, mieluimmin hyvin vähän. He ovat myyneet maansa ja isänmaansa vieraille valtiaille EU:ssa. He kasvattavat lapsensa siihen periaatteeseen, ettei Suomi ole heidän arvoistaan tehdä Suomessa työtä Suomen ja suomalaisten hyväksi. Ulkomailla, Brysselissä, on heidän tulevaisuutensa.

Miksi hyväksymme hyvin koulutetun väestön etuoikeuksia? Taannoisissa ”juorukalentereissa” oli lääkäreillä, pankinjohtajilla, yrittäjillä, teollisuuden ja palveluiden harjoittajilla korkeimmat veromäärät. Heitä kunnioitettiin asemansa mutta ennen kaikkea heidän yhteiskuntavastuullisuutensa vuoksi. Arvostettiin, ettei heidän kouluttamisessaan ole yhteiskunnan panostus mennyt hukkaan. Miten on nyt? Ei toimi enää. Terveyskeskuksissa ei iltapäivällä tahdo löytyä viranhaltijaa joka ottaa potilaan vastaan. Sen sijaan virkamies löytyy iltapäivällä ja illalla yksityisestä – usein jo kansainvälisestä – firmasta hoitamassa sitä sairautta, jonka yhteiskunnan rahoilla koulutetun odottaisi hoitavan kunnan virassaan – niin kuin hoitavat opettajat, päiväkotien hoitajat ja monet muut. Miksihän SOTE on niin vaikea saada sovituksi? Moni vastaa: kansainvälisen pääoman lohkojen välisiä rajoja siellä säädellään.

Maanteitään ei Suomi enää kykene pitämään kunnossa, vaikka kuinka paljon sinne autoilijain rahaa mätettäisiin. Rautateitään Suomi ei kykene hallitsemaan, vaikka on jo 1860-luvulta lähtien siihen kyennyt. Heikkokuntoiset radat odottavat korjaajaa. Paraneeko asia sillä, että VR pirstotaan kolmeksi ja raiteille päästetään kansainväliset kilpailijat kuorimaan voitot. Ulkomaisen käskijän – EU:n – määräyksestä sille tärkeät, tuottoisat rataosuudet on pidettävä kunnossa. Päästämmekö tähänkin ulkomaiset käskijät määräilemään? Miksi emme vaaleissa kukistaisi ne puolueet ja ne edustajat, jotka maamme myymistä jatkavat?
Eikä kyse ole vain valtion omaisuudestamme, vaan myös yksityisestä, sillä mistä julkinen palvelu lähtee, siellä myös yksityisomaisuuksien arvot putoavat.