25.3.2015
Moniarvoisuutta Koillismaan elinkeinopolitiikkaan
Kirjoituksessa ”Kaikki puolueet juurilleen!” (KS 23.3.2015) koin Seppo Ervastin heittäneen ivakirveen kohti kirjoitustani ”Palaa juurillesi, Kansallinen kokoomus” (KS 10.3.2015). Kuitenkin hänen kirjoituksensa huolellisesti luettuani vakuutuin hänen myöntäneen, että kokoomus on erityisesti päättyneen vaalikauden ja Kataisen-Stubbin kokoomushallituksen aikana ajautunut kauas perinteisistä arvoistaan ja Suomen kansallisen edun vaalimisesta.
Hyväntahtoisesti kuitenkin tulkitsen Seppo Ervastin ivan positiivisesti: kannatan kaikkien puolueiden palaavan juurilleen ja yhteisesti korjaavan Suomen suunnan. Puolueiden tavoitteet ovat nykyisin hämärät ja monikasvoiset. Kun puolueemme ovat jo kauan olleet tiukan puoluekurin alaisia yleispuolueita, ei äänestäjä tiedä millaista politiikkaa ne tulevat eduskunnassa ajamaan. Samassa puolueessa on Naton kannattajia ja vastustajia, EU:n ja euron kannattajia ja vastustajia. Äänestäjän kuluttajansuoja on heikko.
Linjat ovat sitäkin sekavammat, kun mennään vaalipiirin ja siellä Koillismaan tai Kuusamon kysymyksiin. Pohjois-Suomen tavoitteista ei puhuta mitään. Huomio ohjataan ”leikkauslistoihin”, siis elämän kuristamiseen. Tokihan tulevaisuutta pitäisi pyrkiä luomaan.
Miksi koillista rajaseutua kuihdutetaan EU:n ja Suomen valtion toimin?
Läpi koillissuomalaisen talonpoikaisen historian koillisen rajaseudun ihmisten tehtävänä on ollut laajentaa valtakuntaa uudisasutuksen kautta. Valtio on tästä työstä palkinnut verovapauksin, uudisraivauspalkkioin ja valtionavuin. Vastapalvelukseksi valtio on saanut erinomaista työvoimaa, metsävaroja, veronmaksajia ja maanpuolustajia. Velvollisuudet valtiota kohtaan on tunnollisesti ja kunniakkaasti hoidettu niin rauhan kuin sodankin aikana.
Mikä on Kuusamon/Koillismaan asema nykyisin? EU:n aikana seutu on koko ajan kurjistunut. Väitetään, ettei EU hyväksy rajaseudun kehittämistä. Tämän osoittaa todeksi EU:n ja valtion tukien jatkuva supistuminen. Riittääkö seutukunnalle se, että pienenevät maataloustuet jaetaan yhä harvalukuisemmille ja suurentuville tiloille? Onko tämä gallupeissa paisuvan keskustapuolueen tahto ja jos on, miksi muut puolueet sen hyväksyvät? Mikä on kokoomuksen, demarien ja perussuomalaisten kanta tähän kehitykseen? Tämähän on kuoleman tie Koillismaalle.
Yksin matkailun varaan ei voida jäädä. Metsä- ja malmivarat ovat puhtaan luonnon ohella keskeisimmät voimavarat. Teollisuuttakin on. Palvelut ovat olleet hyvin kehittyneet, mutta väestön ja ostovoiman vähetessä ne heikkenevät. Taistellaan samoista asiakkaista. Kuusamon kirkonkylä ja Ruka ovat kilpailleet itsensä verille. Ennen niin vankka ja poliittisesti moniarvoinen Kirkonkylä on kuihtunut, kun muut puolueeet taipuvat keskustan ylivaltaan.
Missä ennen niin vahva Koillismaan kuntien yhteistyц?
Kaipailen yhteishengeltään ennen niin vahvaa ja moniarvoista Koillis-Pohjanmaata. Hätä synnytti 1924 perustetut Koillis-Pohjanmaan maakuntapäivät. Niitä jatkettiin läpi 1930-luvun. Maalaisliitto kokosi voimansa ja perusti 1934 Koillis-Pohjanmaan piirin ajamaan maakunnan etua Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Missä on kuntien yhteistyö nyt?
Meillä on hyvät kehitysmahdollisuudet. Metsävarat kasvavat Koillismaalla huimaa vauhtia. Hakkuusäästöä jää joka vuosi. Metsät työllistävät. Malmit ovat kaivamatta. Vedet likaantuvat omista ja turistien jätöksistä. Kuitenkin julkisesti leuhkitaan ”puhtaalla luonnolla”.
Kun Koillismaan kunnat eivät kykene osoittamaan yhteistä tahtoa ulospäin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliittoon päin, kannattaisi Koillismaan, Ylä-Kainuun ja Koillis-Lapin koota voimansa ja ryhtyä ajamaan Taivalkosken radan käyttöön ottoa ja radan jatkamista Taivalkoskelta Kuusamoon ja edelleen Sallaan ja siitä Muurmannille. Koillisväylä avataan, avautuuko se Vienanmerelle vai Jäämerelle, siihen Koillismaa voi osaltaan vaikuttaa.
Kontiomäki-Taivalkoski-Kuusamo-Salla (Muurmanni) rautatie
Mielestäni Itä-Suomen kurjistuminen pysähtyy, kun Kontiomäki-Taivalkoski-Kuusamo-Salla (Kemijärvi) rata saadaan auki. Itä- ja Koillis-Kuusamo saavat entisen elinvoimansa, kun matkailu luovutetun Kuusamon-Sallan alueella tulee yhtäläiseksi Karjalan luovutettujen alueiden kanssa.
Luonnollisin rajanylityspaikka olisi Paanajärvi, josta on vanha maantie Sovajärvelle ja edelleen Liikaseen. Sovankylästä on maantie Sallan vanhaan Kirkonkylään. Turismi palauttaisi kylien elinvoiman.
Kuusamon-Kiestingin suunnan sotamuseo
Myös jo nykyisten Kuusamon rajojen sisällä on valtavasti mahdollisuuksia kulttuuri- ja turvallisuustyömatkailulle, mutta sen kehittämisestä ei nykykokoomuskaan ole kiinnostunut, vaikka maailmansotien välisenä aikana maalaisliittolaiset ja kokoomuslaiset marssivat jokseenkin tasatahtia suojeluskunta- ja lottajoukoissa pitkin Kitkantietä kirkkoon ja sankarihaudoille.
Joko nyt, Seppo Ervasti, olisi aika kypsä Petäjälammen, Kurkijärven, Vanttajankannaksen ja yleensäkin Kiestingin suunnan taisteluista kertovalle Kuusamon sotamuseolle?