Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


25.10.2014

Maa tarvitsee yrittäjäpuolueen

Maassamme on runsas neljännesmiljoona työtöntä. Puolueet ovat ”huolestuneet” työttömyydestä, mutta vähän on niitä puolueita, jotka ovat ”huolestuneita” yrittäjävajeesta ja pienyrittäjien tilasta. Yrittäjäpula ei poistu lisäämällä väkeä työvoimatoimistoihin, vaan ryhtymällä edistämään pienyrittäjyyttä. 

Pienyrittäjien ääni ei ole eduskunnassa vuosikymmeniin kuulunut, vaan vahvimpana on kaikunut ay-liikkeen ja työttömän ääni. Lobbarien työn jälki näkyy: työpaikat ovat kadonneet vauhdilla ja maa on syöksynyt velkakierteeseen. Työttömän leivästä yhteisellä velalla huolehditaan, mutta köyhtyvää ja kuolevaa yrittäjäparkaa ei yhteiskunta muista, saati tue.

On siis aika ryhtyä pokkaamaan leivän antajan suuntaan. Näin tehtiin koko 1900-luvun ajan, jolloin Suomi taisteli punaista naapuriaan vastaan säilyttääkseen kodin, uskonnon ja isänmaan. Vaikka työ ja pääoma olivat ristiriidassa ja väliin otettiin yhteen, yhteinen päämäärä, itsenäinen Suomi, säilyi kirkkaana mielissä.

NL:n kaaduttua koimme vapautemme lisääntyneen ja idän uhan poistuneen. Yhteisen Suomen idea hämärtyi. Kansainvälistyminen avasi ovet vapaudelle ja ahneudelle, yhteisöllisyys unohtui. Nyt seisomme kuilun partaalla ja ihmettelemme, miten tässä näin kävi: kvartaalitalous imee firmat kuiviin varoista ja työntekijöistä. Kuluttajat ja pienyrittäjät ovat lujilla. Julkinen valta kärsii veropulasta.

Itsenäisen Suomen aikana poliittisilla puolueillamme oli selkeä tehtävä. Porvarien työnä oli kartuttaa maan sekä yrittäjien omaa varallisuutta ja jakaa hyvinvointia vähempiosaisille. Sosialistiset puolueet keskittyivät työn tekijäin etujen ajamiseen ja mahdollisimman suuren siivun leikkaamiseen yhteisestä kakusta omille kannattajilleen. Vaaleissa kukin puolue sai ”todistuksen” työstään. Demokratia toimi. Työn ja pääoman ristiriita piti yhteiskunnan liikkeessä.

Nyt puolueiden ja eduskunnan valtaa on ulkoistettu Brysseliin. Keskustan ja SDP:n sotaa maataloustuista ei eduskunnassa enää käydä. Työpaikoilla häärivät EU:n edustajat mahtavampina kuin maan omat virkamiehet. Yrittämisen kuva on niin pelottava, ettei siihen suin surminkaan rohjeta tarttua. Mikään ”yleispuolue” ei näe yrittäjää puolustamisen arvoiseksi; enemmän lasketaan tulevan ääniä, kun kilpaillaan työttömien äänistä kilvan sosialistien kanssa.

Yrittäjien etua läpi 1900-luvun ajoivat maalaisliitto/pienvilj./keskusta, nuorsuomalaiset/edistys/kansanpuolue ja RKP. Talollisten ja pääoman puolue oli vanhasuomalaiset/kokoomus. Kaikkien porvaripuolueiden ideologiassa yhtyi vankka omistajuuden ja maanpuolustuksen arvostus. Suurissa isänmaan kysymyksissä SDP oli aina itsenäisen Suomen puolella kommunismia vastaan.

Mikä tai kuka siis nyt ajaa pienyrittäjien asiaa? Ei ainakaan mikään yleispoliittinen puolue. Tulevissa vaaleissa olisi meillä oltava puolue, joka uskaltaa ajaa omistamista ja yrittämistä. Ilman yhteisen kakun kasvattajia ja suomalaisia Suomessa tytöllistäviä yrityksiä meidän perii hukka – tai idän aina ahnas karhu.