Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


6.9.2014

Vailla yhteisvastuuta oleva kansa hajoaa

Georgian, Krimin ja Itä-Ukrainan kriisien myötä Venäjä on pahasti vahingoittanut itseään, sillä tavoittelemansa länsileirin hajotuksen sijaan se on saanut vastaansa aikaisempaa yhtenäisemmän ja päättäväisemmän EU:n, USA:n ja Naton. Osapuolten toisilleen asettamat sanktiot rasittavat molempia osapuolia, mutta pakotteiden myötä lännelle, myös Suomelle, lankeava hinta on pienempi kuin yleiseurooppalainen sotatila, joka väistämättä seuraisi, jos länsi antaisi Venäjälle periksi.

On ollut ilo havaita, miten yhtenäisenä Suomi tasavallan presidentin, hallituksen, eduskunnan ja puolueiden toimin on Ukrainan kriisiä hoitanut. On yhdytty yhteisesti sopivittuihin pakotteisiin, on säilytetty neuvottelukosketus Venäjään ja on edistetty Ukrainan kysymyksen ratkaisua. On myös lisätty sotilaallista turvallisuuttamme solmimalla ns. isäntämaasopimus Naton kanssa yhtä jalkaa Ruotsin kanssa. Näin myös Pohjolan turvallisuus vahvistuu.

Vapaiden läntisten demokratioiden ja markkintatalousmaiden viesti Venäjälle on selkeä: oikeusvaltioiden periaatteiden polkemista ja itsenäisten valtioiden maiden rosvoamista ei rankaisematta sallita. Tämän viestin kruunasi USA:n presidentti Obama vierailemalla Virossa vakuuttamassa Naton turvaa Batian jäsenmaille.

Ukrainan kriisi on nostanut Nato-jäsenyyden kannatusta Suomessa. Sitäkin laajempaa on oman armeijan ajanmukaistamisen kannatus. Ukrainan kysymys on osoittanut, että Naton turva tulee vain jäsenmaille. Mitään Nato-optiota Suomella ei siis ole. Isäntämaasopimus kuitenkin antaa mahdollisuuden pyytää apua ja antaa Naton joukoille kauttakulkuoikeus. Kauttakulkuoikeus toi 1941 Saksan joukot Suomeen Pohjois-Suomen turvaksi. Presidentti Rytin viisaan Saksan-politiikan ansiosta Saksa auttoi 1944 pysäyttämään vihollisen ja estämään maan miehityksen. Sillä vain torjuntavoittomme idän rintamilla teki mahdolliseksi rauhan ilman ehdotonta antautumista. Puheet siitä, ettei Stalin tavoitellut Suomen miehittämistä, ovat pötyä. Sankariarmeijamme kunniaa ei vilpillisin jälkipuhein häväistä!

Kansalliset turvatoimemme ovat nyt varsin hyvässä kunnossa. Mutta suuri huoli on velkainen taloutemme, valtava työpaikkojen vaje ja ihmisten makuuttaminen toimettomana - velaksi. Isänmaa suorastaan huutaa toimintakykyistä hallitusta, joka tekee tarvittavat kirpaisevatkin ratkaisut. Kansamme on valmis uhrauksiin, mutta poliitikot eivät. Se on surullista.

Tunnustetaan jo porukalla, että velkana olevat 100 miljardia euroa ovat oppirahat siirtymisestämme lännen leiriin. Olkoot ne vapauden lunnaat, jotka maksamme katkerien sotakorvausten päälle. Pannaan verotus kuntoon, tukitaan porsaanreiät, kannustetaan yrittäjät antamaan työtä ja työntekijät tekemään työtä, niin siitä se lähtee.

Pannaan siis toimeksi, kukin sarallamme. Nostetaan kunniaan yhteisvastuu, huolenpito toisistamme. Muistakaamme, että yhteisvastuuta vailla oleva riitainen kansakunta hajoaa ja menettää itsemääräämisoikeutensa. Alistetun osa on orjuus.