Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


On aika taltuttaa ilmasto- ja tulevaisuushysteria

Suomessa on lietsottu ilmasto- ja tulevaisuushysteriaa eduskuntavaalien sytykkeeksi. Innokkaimpina asialla ovat vihersosialistiset puolueet, mutta onpa taistoon yhtynyt porvarillisenkin puolen kulkijoita. Kun hysterianlietsonnan taustalla on Ylen ja suurimpien mediatalojen meiskaus ”sukupuolineutraaliuden”, ”sukupuolettomuuden”, ”naisten oikeuksien” ja kaikenlaisten poikkeusilmiöiden radikaali kannatus muka tasa-arvon nimissä, ovat monien ihmisten päät todella pyörällä.
Hysterian lietsojia näyttää ilahduttavan havainto, että mielialalääkkaiden kauppa käy, tyytymättömyys suomalaisia kohtaan maassa kasvaa ja vihersosialistien suuren vaalivoiton nimessä luvataan ihmisille kaikki mahdollinen ilmaiseksi ja kaikki uusi hyvä rahoitetaan verojen kiristyksella ja lisävelan otolla.
Miten tällainen hulluus on mahdollista? Onko tällaista hysteriaa ennen ollut? Kyllä on. Otan muutamia esimerkkejä.

Sosialismin hysteria pohjoisessa 1905-06 taltutettiin nopeasti
Poliittisen järjestelmämme uudistamisen laukaissut suurlakko 1905 tuotti 1906 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden miehille ja naisille. Ensimmäiset yksikamarisen eduskunnan vaalit pidettiin 1907. Sosialidemokraattinen puolue ja 1906 perustettu maalaisliitto kävivät kovaan taisteluun maaseudun ja kaupunkienkin uusista äänestäjistä. Pohjois-Suomen taistosta pari esimerkkiä.
Pohjois-Suomen suurilla Kemi Oy:n tukkityömailla suurlakko ei päättynyt kuten muualla Suomessa vuoden 1905 lopulla, vaan lakot jatkuivat Kemi Oy:n savotoilla ja vielä vuoden 1906 puolella ja kevään uittotyömailla.
Uutena tulokkaana ja poliittisena vaikuttajana oli etelästä rautatieläis- ja tukkilaisporukoiden mukanaan tuoma sosialismi, joka vaati huikeita palkkoja ja etuoikeuden työhön vain järjestäytyneille työntekijöille. Muuallakin kuin Kemi Oy:ssä pelättiin, että talven 1905-06 tukit jäävät kaatamatta, kevään 1906 uitot suorittamatta, jos rauhaa työmaille ei saada.
Miten kansa vastasi tilanteeseen? Rauhallinen Pohjolan väestö pysyi erillään sosialistien liikehdinnästä. Kesällä 1906 järjestettiin Rovaniemellä kansalaiskokous, jossa paikallinen väestö pohti miten saadaan laittomat lakot loppumaan ja työt käyntiin. Kouksessa oli niin paljon väkeä, että kokous järjestettiin pihamaalle. Vaikuttavimmaksi puhujaksi nousi maanviljelijä Janne Koivuranta, joka nousi palotikkaille ja puhui sieltä näin.

Oma väestö työllistettävä ja heille on maksettava kunnon palkkaa
Janne Koivuranta sanoi, että paikalliselle väestölle on jokseenkin sama, mitä joessa uittamista odottaville puille tapahtuu, koska yhtiöt ovat ne halvalla ostaneet ja vielä halvemmalla lansseihin vedättäneet. Yhtiön asia on maksaa miehille sellaisia palkkoja, että näiden kannattaa tehdä työtä. Paikkakunnille ovat paljon tärkeämpiä muut kysymykset, kuten teiden rakentaminen, vesiväylien kunnostaminen ja kansakoulujen perustaminen.
Koivurannan puhe sai innostuneen vastaanoton. Hänet valittiin edustajaksi Seinäjoelle perustavaan maalaisliiton kokoukseen ja myöhemmin hän tuli valituksi kansanedustajaksi.
Toinen tapaus Kuusamosta samaisen talven 1905-06 lakkoihin liittyen. Ruotsalaisen Åslund- yhtiön tukkityömaalla Kuusamossa Alakitkan kylässä Kallungin tukkilohkossa helmikuun alussa 1906 lakkolaiset vaativat korkeita palkkoja ja esitettivät muitakin vaatimuksia. Lakko sytytettiin Sallan puolelta Kemi-yhtiön lakkoporukoiden toimesta. Lakkoon liittyi kaatomiesten lisäksi hevosmiehiä, talollisiakin. Uusi punainen aate viehätti kovuudellaan. Se oli ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt tukkilakko Kuusamossa.
Åslundin työnjohto ei suostunut vaatimuksiin, sanoi lakkolaiset irti ja otti uutta työväkeä Kuusamosta ja Karjalan puolesta. Tilanne kärjistyi. Kun työnjohto oli rikkureineen menossa aamulla työmaalle, lakkolaiset sulkivat tien ja kävivät työvoimaan käsiksi. Väkivalta johti käräjille ja juttu meni aina ylimpaan oikeusasteeseen Senaattiin asti, jossa käräjäoikeuden langettamat vapausrangaistukset lakon johtajille pääosin pysyivät.
Sosialismin syvintä olemusta tuntemattomat kuusamolaisisännät ja hakkuumiehet käänsivät selkänsä sekä lakoille että sosialismille.
Kuusamolaiset olivat tunnettuja lakkojen murtajia Lapinkin puolella sen vuoksi, että isojaon keskeneräisyyden vuoksi tukkityömaita oli omassa pitäjässä vähän. Leipä oli makeaa, sosialismista viis´, maalaisliiton aate maistui niin talollisille, talollisen pojille kuin mäkitupalaisille ja torppareillekin. Maalaisliittoa kannatettiin, mutta aina kun sen alkiolainen linja on lipsunut, pienviljelijäpuolue tms. on sen linjan kannatuksellaan oikaissut. Näin on käymässä nytkin. Suomi ensin.

Ihmisten perusoikeudet turvattava - Pohjois-Suomi pidettävä asuttuna
Kuusamo ja koko Koillis-Pohjanmaa muodostui Pohjois-Suomen vahvimmaksi porvarilliseksi alueeksi, jollaisena sen on säilynyt nykypäiviin asti. Vaikuttavana tekijänä on ollut vahva yksityisomistuksen ja itsemääräämisoikeuden kannatus, valtiollisen laillisuuden arvostus ja kannatus, vahva isänmaallisuus ja maanpuolustustahto sekä esivaltauskollisuus, joka näkyi kaikissa sodissa: 1918, 1939-1940, 1941-1944 ja 1944-1945.
Hyökyaallon lailla Pohjois-Suomeen 1900-luvun alussa hyökännyt sosialismi taltutettiin. Sosialidemokraattinen liike omaksui Oulun eteläisessä vaalipiirissä jo 1910-luvulla sovittelevan luonteen, kun taas Kemi Oy:n hallitsemassa Lapissa etenkin Kemijokivarressa ja saha-, lastaus- ja lossauspaikkakunnalla Kemissä ym. säilyi työväenliikkeen radikaalimpi, kommunismia kannattava linja yya-kauden loppuun asti.
Laillisuusperiaatteesta ei ole koskaan luovuttu. Ei siitäkään huolimatta, että jo maailmansotien välillä Pohjois-Suomen itäosat ja perimmäinen Lappi jäivät maanpuolustusasioissa liian yksin. Täällä kuitenkin ymmärrettiin, että nuori valtio ei kykene kaikkeen siihen mitä toivottiin. Siksi omatoimisuus oli vahvaa.
Pohjois-Suomi kantoi muuta Suomea raskaamman taakan sen joukkojen taistellessa saksalaisten kanssa Itä-Karjalassa, vuoden 1944 keväästä lähtien Karjalan kannaksella, sitten vielä Lapin sodassa. Erityisesti Kuusamon väestölle Lapin sota oli raskas, koska entinen vihollinen, Neuvostoliitto, välirauhansopimuksesta 19.9.1944 piittaamatta ylitti valtakunnanrajan ja miehitti Kuusamoa marraskuun lopulle 1944 saakka, kunnes vetäytyi pois. Kuusamolaiset pääsivät vasta keväästä 1945 alkaen palaamaan kotiinsa – poltettuun Kuusamoon.

Etelän suuruudenhullut väestönkeskityshysteriat torjuttava!
Tuntuu todella pahalta se hysteria jota nyt maassamme on ilmaston ja muun nimissä nostatettu. Pahalta tuntuvat myös puheet Pohjois- ja Itä-Suomen tyhjentämisestä ja Suomen väestön keskittämisestä Helsinki-Tampere-Turku -kolmioon. Turhaanko edelliset polvet taistelivat Suomesta? Ei.
Tämä keskittämistä emme hyväksy! Tämä tsunami torjutaan! Kansana me luotamme suomalaisen Suomen tulevaisuuteen ja toimimme tämän uskon mukaisesti kaiken hysterian tuhoten.
Jokaiselle suomalaiselle kuuluu perustuslaillinen oikeus omaan poliittiseen mielipiteeseen, myös sellaiseeen, joka lähtee suomalaisten omista tarpeista. Näiden oikeuksen puolustaminen ei ole rikos. Rikos on se, että nämä oikeudet kansalaisilta riistetään.
Suomalaisilla on oikeus elää Suomessamme, saada omalla kotiseudullaan työtä ja harjoittaa täällä laillista ammattiaan. Suomalaisia hädänlaisia on autettava, ulkomaisia ihmisiä on autettava omien mahdollisuuksiemme mukaan. Perussuomalaisin periaattein: Suomi ensin.
Me suomalaiset emme yksin ratkaise ilmastoasioita emmekä poista hätää koko maailmasta.
Näin ajattelivat Pohjois-Suomen ihmiset 1900-luvun aikoina ja aina myöhemminkin. Kun seisomme omilla jaloillamme, omia pariaatteitamme noudattaen, selviämme tulevastakin. Koti, kristinusko ja isänmaa olkoon sydämissämme johtavana opastajana näissäkin kansanedustajien vaaleissa numeroa piirtäessämme.