Kysymys jota ei vaalitenteissä esitetty: ”Suomiko vai muu maailma ensin”

Aluevaalien huono äänestysprosentti 47,5 kertoo kansanvallan huolta nostattavasta tilasta. Valtiolle, joka EU-politiikassaan kerskaa oikeusvaltioperiaatteellaan ja moittii ja neuvoo muitakin unionivaltioita kulkemaan oikeusvaltion tietä, tällainen äänestysprosentti on huono ja ruma. Vaalitulos kaipaa tutkintaa, eikä hyviä vastauksia luonnollisesti vielä ole. Mutta niitä tulee kansalaisten tuoda julki ja puolueiden ja tutkijain tutkia. Omalta osaltani esitän tässä joitakin.

Sanomalehtien, Ylen, MTV:n ym. vaalikoneissa tarjottiin kansalaisille mahdollisuus vastata kysymyksiin ja siten peilata omia käsityksiään ehdokkaiden ja puolueiden mielipiteisiin ja tavoitteisiin. Näitä vaivasi se heikkous, ettei hyvien tavoitteiden ja lupausten rahoituksesta juurikaan kysytty. Terveyden ja sairauksien hoitoon luvattiin valtavasti parannuksia, mutta rahoituksen ratkaisu jäi sivuun, siitä ei sallittu puhua.

Pääongelma: media ei esitä oikeita kysymyksiä
Sama ongelma koski vaalikeskusteluja. Puolueista selvästi erottui perussuomalainen puolue, joka tunnusti käsillä olevat ja tulevat rahoitusongelmat ja esitti niihin ratkaisuksi valtion rahoituksen suunnan kääntämistä muiden valtioiden auttamisesta takaisin valtion perustehtävään: suomalaisten hoitamiseen ja kaikenpuoliseen kansamme ja valtiomme asioiden tilan korjaamiseen.

Mutta tällaista keskustelua ei sallittu.

Kaikkein tylyimmin keskustelu torjuttiin veronmaksajien rahoittaman Ylen vaalitenteissä sillä perusteella, ettei se muka kuulu aluevaalien kysymyksiin. Totta kai se kuuluu, se on aivan keskeinen kysymys!

Jos tämä perussuomalainen kysymys: ”Suomiko vai muu maailma ensin?” olisi vaalitentissä nostettu esiin ja pyydetty siihen puolueilta vastauksia, taatusti olisi keskustelua syntynyt ja ehdokkailta olisi vaadittu suoria vastauksia. Olisi syntynyt kiivasa vaalitaistelu ja kansalaiset olisi saatu vaaliuurnille äänestämään heitä koskevassa keskeisessa kysymyksessä.

Vaaleissa voitto ”sammutetuin lyhdyin” ajaville
Nyt mentiin vaaleihin ”sammuttetuin lyhdyin”. Kepu lupasi kuut ja taivaan tähdet avaruudesta ja jokaiseen kuntaan terveyskeskuksen, mutta rahoituksesta ei puhuttu mitään. Valtiovarainministeriö valmisteli alueveron toteuttamista, mutta kepu ilmoitti että se toteutettaisiin vain siinä tapauksessa, että alueille annettaisiin lisää tehtäviä. Toisin sanoen: ”maakunta” toteutetaan.

Demarit kielsivät alueveron tulon tällä vaalikaudella. Kokoomus lupasi hoitaa hommat ilman veronkorotuksia. Kaikki vastaukset jokseenkin ”puppua”.

Itseään arvostava ja omillaan toimeen tuleva media ei luovu julkisen vallan valvontatehtävästä näin helpolla. Nykyään luopuu. Suuri osa mediasta syö valtion hövelistä kädestä ja maksattaa kansalaisten huiputtamisen veronmaksajain varoilla.

Missä on Suomen kansan palvelija, ”Neljäs valtiomahti?”
Johtopäätökseni vaaleista on: suomalainen media on ajat sitten luopunut julkisen vallan valvontatehtävästään. Se ei enää ansaitse epävirallista ”Neljännen valtiomahdin” arvonimeä. Tämän asemansa se on mielestäni antanut pois EU:hun liittymisen yhteydessä. Samassa yhteydessä, jolloin valtiovalta luopui valtion valvonnasta kunnissa ja poisti korvamerkinnät valtionavuista.

Näin kunnat saattoivat aloittaa valtionapujen käytön vapaasti ”kärkiyrityksiä” hyödyttämään, palveluja viemään pois sivukyliltä, sitten taajamista ja kaavoituksesta päättämisellään synnyttämään uusia taajama kirkonkylien laitamien pakettipelloille ja moottoritien varsiin.

Tästä alkoi Itä- ja Pohjois-Suomen alasajo ja ”kaiken maailman köyhien” alueiden auttaminen ja asettaminen Suomen valtion ja kansan edun edelle. Muista maista tuli mansikoita, Suomesta köyhtyvää ja autioituvaa takamaata.

Tähän maamme menoon mielestäni huomattava osa syrjäytetystä kansanosastamme näissä vaaleissa protestoi äänestysoikeudestaan luopumalla. Kepun lupaus parantaa palveluja kaikissa kunnissamme meni harakoille, kun nykytiedon mukaan 51 kuntaa ei saanut yhtäkään edustajaa aluevaltuustoihin!

Vihreys voitti: suuri osa maasta on autioitunut, metsät uhrattu ilmaston epäjumalille ja susille ja pellot villihanhille.

YYA-suomettumisesta EU-suomettumiseen
YYA:n aikaisesta ”suomettumisesta” on alettu nykyään taas puhua. Ihmetellään, miten niin laaja vaikeneminen Suomen asioista ja viestinnällinen antautuminen Neuvostoliiton edessä on voinut mennä niin pitkälle kuin meni.

Tästä puhuminen on tietoisen savuverhon heittämistä nyky-Suomen ylle. EU:n edessä ollaan vielä enemmän rähmällään kuin Neuvostoliiton. Kahdenvälinen kauppa oli Suomelle hyödyllistä, koska se oli aina tasapainossa.

EU:n kanssa on toisin. Vapaakauppa-alue ei pidä periaatteenaan olla tasapainossa, mutta EU:n hataran tavoitteiston ja taloudenhoidon vapaamatkustajien takia Suomi on joutunut yhä raskaammin nettomaksajan osaan. Sen seurauksena miljardit eurot ottamaamme velkarahaa siirretään ei ainoastaan unionin etelävaltioiden pohjattomaan kitaan vaan myös ns. kehitysapuna pitkin maailman raittia.

Tätä surkeaa maamme tilaa vasten perussuomalaisten aluevaalipolitiikka oli tähdätty. Mutta maamme suhteista EU:hun ei saa rehellisesti puhua, ei myökään EU:n suurista lieveilmiöistä maahanmuutosta ja sen haittakustannuksista, joiden vuoksi rahaa ei suomalaisten omiin sosiaali- ja terveyspolitiikan rahoitus- ja ihmisten syrjintäogelmiin sallita vaaleissakaan puututtavan.

Protesti oli oikeutettu: miksi yrittää viedä valoa pimeyteen, jossa kukaan ei enää valoa tarvitse.