Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


30.12.2013

Kristinusko on kulttuurimme perustus

Joulunaikana kristilliset kirkot ovat taas täyttyneet sanankuulijoista ja Jeesuksen syntymäjuhlaan osallistujista. Joulu, pääsiäinen ja juhannus ovat säilyttäneet paikkansa keskeisimpänä vuotuisina juhlinamme. Näihin sisältyy kristillisen kulttuurimme ydinasiat: Jeesuksen syntymä, Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja kristittyjen vainot.

Korkean hyvinvoinnin keskellä suuret perusasiat unohtuvat ja tuhovoimille tarjoutuu tilaisuus nakertaa yhteiskunnan arvopohjaa. Näin on tapahtunut myös Euroopassa. Euroopan Unionia perustettaessa tapahtui suuri valuvika, kun perussopimuksesta jätettiin pois lausuma unionin kristillisestä arvopohjasta. Se oli suuri voitto ateistisille riisto- ja tuhovoimille, sillä torjuessaan kristillisen kirkon ja kansallisvaltiot EU kielsi myös itsensä länsimaisen kulttuurin turvaajana ja jatkajana. 

Suomi on kuulunut unioniin kohta kaksi vuosikymmentä. Hallituksen ja eduskunnan itsenäinen toimivalta on särkynyt. Käskijät ja komentelijat ovat Brysselissä. Suomen itsenäinen päätösvalta on vähäisempi kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Kansallisvaltio velkaantuu hirvittävällä vauhdilla siksi, etteivät kansaneduskunta ja hallitus kykene/halua/viitsi pitää oman kansan puolta, vaan arvopohjansa menettäneinä ne ovat hurahtaneet parantamaan maailmaa suomalaisten rahoilla ilman että heillä tähän olisi valtuutusta. Kirjaimellisesti arvioiden ne harjoittavat maan ja kansan pettämistä ja tekevät sen siinä toivossa, että kiitosta ja hyviä virkapaikkoja tulisi EU:sta. EU:n lyhyt historia osoittaa tällaiset toiveet turhiksi. Oman maansa pettäjien käy huonosti. Stalinkin tuhosi ne suomalaiskommunistimme, jotka olivat oman isänmaansa pettäneet; mikseivät he siis pettäisi myös uudet isäntänsä?

Pohjoissuomalaisena minua suuresti surettaa maamme tila, kun ajattelen millaisin ponnistuksin ja uhrauksin Suomi on pala palalta rakennettu itsenäiseksi valtioksi. Kansamme on käynyt jokseenkin jokaisen sukupolven aikana sodan Venäjää vastaan. Koillis-Suomen ja Lapin erämaat valloitettiin ja raivattiin viljelykselle ja itäraja saatiin siirretyksi asutusta vastaavalle tasolle Paanajärven ja Alakurtin itäpuolelle ja Petsamoon. Tätä rajaa puolustettiin vuoden 1918 sodassa, talvisodassa ja jatkosodassa. Kansamme arvopohja oli lausuttu sanoissa “Koti, uskonto, isänmaa”. Siihen kiteytyi kaikki se mikä oli arvokasta, rakasta ja pyhää.

Nyt, kun nämä arvot on poljettu, rajat rehottavat avoimina vihollisen tulla, maata ja omaisuutta myydään pilkkahintaan ulkomaalaisille. Poliisi, armeija ja turvapalvelut on rajaseuduilta poistettu. Rajan kansan uskotellaan elävän vuodenvaihteen turistien armopaloilla. 

Joulukuussa 1939 Suomen kristillisen kirkon piispat kohdistivat avunhuutonsa länsimaihin: “Suomi taistelee Kristuksen vihollista, bolshevikkivaltiota vastaan.” Suomi pelastui kristikansan rukousten ja uhrautuvien puolustajien ansiosta. Sisukkaan armeijamme, suojeluskuntien, lottien, puoluelaitoksemme ja koko kansamme yhteinen ponnistus toi meille rauhan ja uudelleen lunastetun itsenäisyyden.

Torjuimme asein ja raskaan uhrin ansiosta  kommunismin. Mutta nyt olemme vapaaehtoisesti menemässä eurooppalaiseen kommunismiin Brysselin komennossa. Se tapahtuu kokoomuksen ja demarien johdolla, niiden puolueiden, jotka rohkeasti taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta viime sodissa.

Maan pelastamiseksi on aika kansan syvien rivien ottaa ohjat noissakin puolueissa.