Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


4.2.2016

Suomen kansan valitsema presidentti on puhunut 

Suoralla kansanvaalilla valittu Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut. Presidentin pitämää valtiopäivien avajaispuhetta on itsenäisen Suomen historiassa aina pidetty merkittävänä linjapuheena, jossa presidentti on luonut katsauksen maan tilaan ja painottanut asioita, joita presidentti toivoo hallituksen ja eduskunnan painotetusti hoitavan. Näin nytkin. Puhe oli poikkeuksellisen painava, ohjaava ja turvallisuuden tunnetta nostattava.
Suomen EU -jäsenyyden oloissa on presidentin valtaoikeuksia rajattu. Siksi puolueet ja eduskunta ovat voineet toimia – ulkopolitiikkaa lukuunottamatta – jopa ylisuurenkin vapauden rajoissa vailla presidentin asioihin puuttumista. Meno on ollut, presidentin sanoin: ”nuoralla kävelyä paikallaan”.
 
Ja sitähän tämä on ollut. Suomen kansallista ja valtiollista valtaa on siirtynyt liiankin paljon maasta pois. Valtioelimiin liittyvää valtaa – lainsäädäntö-, tuomio-, elinkeino-, turvallisuus- ja yksilöönkin liittyvää valtaa – ja oikeuksia on siirtynyt unionille. Eduskunta on ollut EU:n leimasin.
Erityisesti nyt vallitsevissa talouden niukkuuden oloissa Suomen valtioelimet ja työmarkkinajärjestöt ovat näyttäneet jopa kykenemättömiltä ratkaisemaan maamme kasvavia ongelmia. Suomi on jo seitsemän vuotta ollut kuin ajopuu, joka ajelehtii ajan virrassa suurvaltojen, suurpääomien, työttömyyden, valtionvelan ja nyt myös maahanmuuton heittelemänä. Tähän tilanteeseen on odotettu presidentin vahvaa ohjausta. Niinistön uudenvuodenpuhe oli vahvasti kantaa ottava. Nyt seurasi jatkoa.
 
Puhe oli taitavasti rakennettu ja johdonmukaisesti etenevä, aste asteelta faktoin perusteltu. Hän lähti kysymyksestä, miten Suomi pärjää ja miten hoitaa asioitaan. Hän päätyi siihen, että on ainakin opittu haukkumaan toisiaan. Niinistön mukaan ei ole käyty kiinni itse ongelmaan, joka on maahanmuutto. Siihen pitää käydä käsiksi tolkullisesti.
Suomi ja Eurooppa ovat vieneet ulos eurooppalaisia arvoja. Nyt nämä meidän omat arvot on haastettu maahanmuuton kautta. Maahanmuutolla on tehty liiketoimintaa ja rajoja on vaadittu suljettaviksi.
– Voidaanko rajat sulkea, presidentti kysyi ja vastasi, että Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin siihen, että hädänalaiset voivat hakea turvapaikkaa ja että hädänalaisia on autettava. Maahanmuuttajien mukana tulee myös sellaista väkeä, jotka tulevat paremman elämän hakemisen tarkoituksessa. Ongelma on, miten saada maasta pois ne, jotka eivät saa turvapaikkaa.
Pohdinnassaan presidentti päätyi siihen, että ongelma on ratkaistava Euroopan puitteissa ja luomalla yhteiseuroppalaiset säännöt maahanmuutolle ja ihmisten palautuksille. Ulkorajojen valvonta on saatava yhteisesti hoidetuksi. Kun tulijain määrä saadaan rajoitetuksi, jää enemmän tilaa niille ihmisille, jotka ovat tosi hädässä ja tarvitsevat turvaa ja apua. Koska emme pysty ottamaan vastaan kaikkia tulijoita, on rajattava tulijain määrä tosi tarpeessa oleviin ja toimittava niissä puitteissa, mitä kantokykymme kestää.
Tämä kaikki on hyvin perusteltua ja saadusta palautteesta päätelleen kansan enemmistön vahvasti kannattamaa. Hallitukselle ja eduskunnalle tämä on selkeä ohjenuora.
 
Toinen suuri kysymys oli talous. Jo uudenvuodenpuheessaan presidentti toivoi suurten talousratkaisujen tulevan tehdyksi kevääseen mennessä. Presidentin vetoomus on otettu työmarkkinajärjestöjen taholta vakavasti. Neuvottelut ovat käynnissä ja tuloksiakin on jo tihkunut julkisuuteen. Hallitus puolestaan on toistaiseksi pysäyttänyt ”pakkolakien” valmistelun. Osapuolet näyttävät joustavan tavoitteistaan puolin ja toisin. Kaikki tämä rauhoittaa poliittista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä.
 
Puheensa lopulla presidentti johdatti kuulijansa ”perustuslaillisesten asioiden äärelle” viittaamalla eduskunnan päärakennuksessa ylätasanteella olevaan K. J. Ståhlbergin kirjoituspöytään, jonka äärellä Ståhlberg kirjoitti Suomen tasavallan perustuslain. Tuo perustuslaki kesti rauhan ja sotien ajat aina vuoteen 2000. Se oli presidentiltä hyvä veto huomion kiinnittämiseksi maamme valtioelinten valtaan ja valtioelinten keskinäisiin valtasuhteisiin.
Henkilökohtaisesti mielelläni tulkitsisin tämän viittauksena kansallisen päätöksenteon palauttamiseen ja suomalaisten valtioelinten ja erityisen presidentin valta-aseman vahvistamiseen. Jos nimittäin presidentillä olisi nykyisen näköalattomuuden vallitessa presidentti K. J. Ståhlbergin perustuslain antama valta, kansan suoralla vaalilla valitsema Sauli Niinistön kaltainen presidentti olisi jo moneen kertaan pannut eduskunnan ja eduskuntapuoleet isälliseen ojennukseen.
 
J. L. Runebergin päivän aattona nousee presidentin perustuslakiviittauksesta toinenkin, historiallisesti vieläkin vahvempi viesti Vänrikki Stoolin tarinain runosta Maaherra. Valtansa Venäjän valtaherroille menettänyt mutta Ruotsin laille ja sen antamille oikeuksille ja velvollisuuksille edelleen uskollinen maaherra Olof Wibelius lausuu tämän päivän maahanmuuttajillekin ja rasistin syytöksiä kanssakansalaisilleen heitteleville näin:
 
”Jos rikosta on maataan puolustaa,
jot`ei voi kelpo sydän myönnyttää,
miest`aseellista silloin rangaiskaa,
laps`, vaimo säästäkää!
 
Te voiton saitte. Teill`on valta nyt,
siis minua tehkää, miten miellyttää!
Mut laki, ennen mua syntynyt,
myös jälkeheni jää.”
 
Kiitos, presidentti Sauli Niinistö, miehekkäästä, isänmaallisesta puheestanne Suomen kansalle.