Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


8.3.2014

Neuvostoliiton kuolinkamppailu jatkuu nyt Ukrainassa

Ukrainan tapahtumat on nähtävä Neuvostoliiton kuolinkamppailun jatkumona. Vaikka Neuvostoliitto lakkasi 1991, eivät valtion perusrakenteet särkyneet. Liittovaltion omaisuus sekä poliittinen ja sotilaallinen valta kaapattiin oligarkkien käsiin. Neuvostovallan kaltainen harvainvalta pääsi jatkumaan ja ideologinen valta pysyi suurvenäläisten käsissä.

Venäjän ortodoksinen kirkko sai keskeisen aseman venäläisen valtion jatkuvuuden turvaajana. Tässä jatkettiin Stalinin hätäaikojen perinteitä. Myös Neuvostoliiton salainen poliisi KGB ja armeija jatkoivat suurvenäläisten historiallisen aseman ja jäsentensä henkilökohtaisten etujen turvaajina. Venäjän valtarakenne ei siis juuri muuttunut. Punaisten paronien tilalle tulivat nationalistiset suurpääoman oligarkit.

Reunavaltioiden irtautuminen 1991 alkaen - Suomi turvautui EU:hun

Suurimmat ja nopeimmat valtiolliset muutokset tapahtuivat Neuvostoliiton reuna-alueilla, puskurivaltioissa. Nopeimmin itsenäistyivät reunavaltiot Viro, Liettua, Latvia, Puola, Unkari, Tshekkoslovakia, Ukraina, Romania ja Bulgaria. Myös Aasian puolella tapahtui irtautumisia. Neuvostoliiton kommunismin nimissä harjoittama imperialistinen alistamis- ja ryöstöpolitiikka oli tullut tiensä päähän. Vanhat vapaan Euroopan rajat alkoivat puskeutua esiin. Reunavaltiot pääsivät irtautumaan varsin siedettävin ihmisuhrein, mutta entisen Jugoslavian alueiden irtautumisessa kommunismista tarvittiin Naton voimaa.

Suomikin teki siinä tilanteessa omat ratkaisunsa lopettamalla YYA-sopimuksen ja hakeutumalla ripeästi “lännen suojiin”, Euroopan unionin jäseneksi. Tarton rauhan 1920 rajoja Suomi ei rohjennut ottaa vastaan, vaikka Venäjän presidentti Boris Jeltsin niitä suorastaan tarjosi. Tämä oli mitä ilmeisin virhe ja alisteinen viesti Venäjälle. Sen seurauksista kärsitään edelleen.

Energiaputket kiristyksen, ei niinkään rauhan välineitä

Nyt menossa olevaan Ukrainan ja Krimin kriisiin sisältyvät kaikki entisen Neuvostoliiton jättämät ongelmat: kieli- ja kansallisuuskysymykset, harvainvalta, korruptio, julkisten varojen väärinkäyttö ja anastaminen sekä puuttuva demokratia.

Neuvostoliiton harjoittama imperialismi naamioitui kommunismin levittämiseen tavoitteena venäläisten johtama maailmanvalta. Tämän saavuttamiseksi oli luotu valtioiden välinen työnjako, jolla jokainen osavaltio sidottiin “yhteisöön”, niin etteivät ne tulleet toimeen omillaan. Ukrainan osa oli tuottaa viljaa ja teollisuuden raaka-aineita. Energia on edelleen Venäjän vallankäytön väline Ukrainassa ja laajemminkin Euroopassa. Taloudellinen sitoutuminen länteen on tarkoitettu kiristyksen, ei niinkään rauhan välineeksi, kuten Euroopassa on kuviteltu.

Ukrainan ja Krimin kysymys on Venäjälle kohtalonkysymys. Ukraina tavoittelee kansanvaltaista eurooppalaista monipuoluejärjestelmää ja demokratiaa. Kansa on siihen kypsä, mutta Venäjän poliittinen valta ei. Venäjän diktaattorille Vladimir Putinille Ukraina ja Valko-Venäjä ovat viimeisiä suuria jäänteitä vanhasta Neuvostoliitosta. Putin haaveilee euraasialaisesta venäläis-kiinalaisesta talousalueesta vastapainoksi Euroopan ja USA:n talousalueelle.

Ukraina globaalistuvan maailman taloudellinen ja poliittinen pelinappula

Kyse on siis globaalistuvan maailman aluepiirijaosta. Putin on osaltaan rakentanut imperiumiaan pitkäjänteisesti. Vallankäyttö on keskitetty Putinin puolueelle. Tiedotus, opetus, talous, armeija, järjestysvalta, salainen ja julkinen poliisi sekä oikeuslaitos ovat Putinin käsissä. Armeijaa on uudistettu ja vahvistettu. Uusi kurinalainen ja tavoitteistaan tietoinen armeija esiintyy naamioasuissa Krimillä - raukkamaisesti muka isännättömänä ja naamioituna. YK:n turvaneuvoston jäsenyyden Putin on pannut palvelemaan omia imperialistisia etujaan, mikä näkyy mm. Syyriassa.

“Jäädytetyt konfliktipesäkkeet” entisen Neuvostoliiton rajoilla osoittavat venäläisten sillanpääasemien rakentamista johdonmukaisesti kaikkialla missä siihen nähdään mahdollisuus. Krim ja Ukraina kuuluvat näihin. Kaasuputkien ym. energia- ja kauppayhteyksien rakentaminen Venäjän ja Länsi-Euroopan välille ovatkin muodostuneet Venäjän kiristysvälineiksi, vaikka niitä eurooppalaisen käsityksen mukaan on tarkoitettu rauhan siteiden vahvistajiksi.

Näin Putin koettelee rauhanuskoisen ja hajanaisen lännen sietokykyä, ja kun länsi antaa periksi tai vastaa haasteeseen vaisusti, hän käy vaatimuksissaan yhä röyhkeämmäksi. Hän toimii Hitlerin tavoin. 

Suomen valtiojohdon asenne Venäjään itsenäiselle valtiolle tyypillisen ryhdikästä

Miten suomalaisten tulisi suhtautua Ukrainan kriisissä? Onko Venäjä meille uhka ja onko se luotettava kumppani? Mielestäni Suomen valtio presidentti Sauli Niinistön johdolla on reagoinut päättäväisesti tilanteeseen. Jopa ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) linjaukset ovat olleet jämäköitä. Venäjä on monin tavoin loukannut kansainvälistä oikeutta ja itsenäisen Ukrainan valtion koskemattomuutta. Venäjä on sekaantunut itsenäisen Ukrainan valtion sisäisiin kysymyksiin ja tiedotuksellaan johtanut Venäjän kansaa ja Ukrainan venäläisiä harhaan.

Venäjän toiminta YK:n turvaneuvoston pysyvänä jäsenenä ei pitkään aikaan ole ollut maailmanrauhasta vastuulliselle valtiolle sopivaa. Yhdessä Kiinan kanssa se suorastaan vaarantanut maailmanrauhaa ja heikentänyt YK:n uskottavuutta. Tässäkin Venäjän diktaattorin V. Putinin toiminnassa on nähtävissä yhtymäkohtia A. Hitlerin toimintaan 1930-luvulla.

Viime maailmansodan jälkeen ihmeteltiin, miksi Saksa ja Eurooppa eivät ajoissa pysäyttänyt Hitleriä. Vastaus on: Saksa halusi hyvitystä Versaillesin “häpeärauhalle”. Euroopan valtiot olivat mukavuudenhaluisia; poliitikot elivät kädestä suuhun, vaalista vaaliin. Saksa ja Venäjä jakoivat Euroopan 1939. Nyt Putin hakee “hyvitystä” ja “Venäjän kunnian palautusta” NL:n loppumisesta.

Ukrainan kysymys EU:lle mahdollisuus - tai yhteisöä hajottava pommi

Mielenkiintoinen kysymys nyt on: antaako Angela Merkel Vladimir Putininille liikaa periksi. Kykeneekö EU panemaan riittävän ajoissa ja riittävän vahvasti kampoihin Putinille.

Entäpä Suomi? Putinin divisioonat harjoittelivat myös Suomen rajoilla. Alakurttiin perustetaan uudelleen vahva sotilastukikohta. Suomalaista maata myydään venäläisille vaikka suomalaiset eivät voi ostaa maata edes luovutetulta alueelta. Venäläisten omistamaa ydinvoimalaa suunnitellaan rakennettavaksi Länsi-Suomen Pyhäjoelle. Venäjän ja Saksan välinen kaasuputki menee Viipurinlahdelta Saksaan. Suomessakin on jo melko suuri venäläinen vähemmistö. Suomen poliittisen johdon on kysyttävä Venäjältä, voidaanko naapurin talouskumppanuuteen ja rauhantahtoon luottaa?   

Jos Eurooppa ja USA esiintyvät Venäjän kanssa päättäväisesti, Venäjä asettuu. Jos Suomi edelleen jatkaa päättäväisellä linjalla yhdessä EU:n, Naton ja USA:n kanssa, toimimme viisaasti. Pelkuruus on nyt pahasta. Neuvostoliiton henkiinherättämisyritys on Putinin hanke. Maailman on katsottava Putinin yli tulevaisuuteen. On jatkettava rauhan ja demokratian tiellä. Sille tielle tulee asteittain myös Venäjä, sillä Eurooppa ja Venäjä tarvitsevat toisiaan.

Näkemykseni on, että hajoava entinen Neuvostoliitto, nykyinen Venäjä, tulee asteittain mukaan läntiseen integraatioon. Suomella on hyvä historiallinen jalansija Pietarin alueella ja Karjalassa. Koillisväylän rakentaminen avaa tsaarinvallan aikaisen yhteistyön myös Koillis-Suomessa ja Petsamossa. “Putinin pullistelu” on vain välivaihe, joka menee mailleen KGB-kommunistien sukupolven elinkaaren päättymisen myötä.