Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


1.8.2015:

Krakova–Auschwitz–Birkenau

Sinivalkoisin siivin suomalainen lentää Helsingistä Krakovaan vajaassa kahdessa tunnissa. Muiden eurooppalaisten tavoin suomalaiset suosivat Krakovaa matkailukohteena. Eikä ihme, sillä Krakovan vanhassa kaupungissa kohtaa eurooppalaisen kaupunkikulttuurin kehitysvaiheet varhaiskeskiajalta nykypäiviin.

Kulttuurin ja kuninkaiden kaupunki Krakova

Kaupungin ydintä hallitsee linnavuori, jonka vieritse virtaa Veiksel. Lukuisista kirkkorakennuksista vanhimmat ovat 1200- ja 1300-luvulta. Huomattavia rakennuksia ovat linnavuorella sijaitseva kuninkaanlinna ja Puolan kuninkaiden kruunaus- ja hautapaikkana tunnettu Tuomiokirkko. Krakova on myös Itä-Euroopan merkittävimmistä taidekaupungeista. Krakovan yliopisto kuuluu Euroopan vanhimpiin, perustettu 1364.

Krakova mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran 965. 1300-luvun alkupuolelta lähtien se oli Puolan pääkaupunki vuoteen 1596 ja kuninkaiden kruunauspaikka vuoteen 1764. Krakova onmerkittävä renessanssikulttuurin keskus.

Puolan kolmannessa jaossa 1995 Krakova joutui Itävallalle. Vuosina 1815–46 Krakova muodosti Venäjän, Itävallan ja Preussin suojeluksen alaisen vapaavaltion. Puolalle kaupunki on kuulunut jälleen 1. maailmansodasta lähtien, mutta vuosina 1939–1945 se oli saksalaisten miehittämä. Tähän kauteen liittyy tämän kirjoitukseni keskeinen aihe, Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirit, joissa käynti kuuluu lukuisten Krakovan-matkaajien kohteisiin.

Auschwitz–Birkenau – miljoonan ihmisen tuhoamiskeskus

Noin miljoonan asukkaan ja runsaiden turistivirtojen vilinässä Krakovan vanhankaupungin kaduilla silmät osuvat Auschwitzin kyltteihin, joissa tarjotaan kuljetuspalveluja kohteeseen. Valitsemme palvelun hotellistamme. Sovittuna aikana aamulla bussi saapuu, ottaa kyytiinsä meidät, kolme suomalaista. Toisesta hotellista noudetaan viisi hollantilasta. Runsaan tunnin mittainen matka kohti leiriä alkaa. Kaikkineen reissun luvataan kestävän seitsemän tuntia.

Luvatun ilmastoidun bussin ilmanraikastin ei toimi. Kuumuus ja hapeltaan köyhä ilma rasittaa etenkin peräpenkillä, missä suomalaiset istuvat. Alussa virinnyt keskustelu hiipuu. Mutkainen ja pahkurainen rekkojen ja henkilöautojen täyttämä tie ja väliin synkkien metsien ja avarien peltoaukeiden vuorotteleva maasto antaa kuvan vauraasta maatalousmaasta, jossa viljanpuinti on menossa. Voi hyvin käsittää, miten helposti tämä maasto on modernein asein vallata ja miten vaikeaa maata on puolustaa.

Saavutaan Auschwitziin. Punatiilirakennusten rivistöt ovat kuvista tuttuja. Väkeä tungeksii sisäänkäynnin edustalla. Hiljaisena ajellut kuskimme tarttuu ohjaksiin, kokoaa asiakkaansa tiiviiseen ryhmään ja käskee odottaa. Kohta hän tulee rintaan liimattavien sinisten tarrojen kanssa. Tarraan on merkitty lähtöaika 10.45.

–Nyt meillä on kullakin oma numero, naurahtaa porukastamme joku. Vitsailu loppuu siiten, sillä eteemme on ilmestynyt leiriretkemme opas, joka kokoaa kirjavan, eri kansallisuuksista ja kielistä koostuvan ryhmän, joilla kaikilla on tämä sininen tarratunnus. –Kuulutte ryhmääni, seuratkaa minua.

Ryhmämme viedään turvatarkastukseen. Kuljettajamme valvoo, että kaikki pääsevät läpi ja jättää meidät ollakseen vastassa Birkenaussa. Saamme kuulokkeet voidaksemme kuulla ja seurata opastamme. Opas tarkistaa vielä, että kaikki noin 25–30 asiakasta kuulevat häntä ja että kaikki ilmoittautuneet ovat mukana. Kun tämä on varmistettu, lähdetään liikkeelle kohti punaisia tiiliparakkeja.

Arbeit macht frei – työ vapauttaa

Olemme historiankirjoista tutun portin edessä, jonka yllä on tuttu teksti: ”Arbeit macht frei”. Eräs hollantilainen kysyy oppaalta, mitä teksti merkitsee. Opas yllättyy, selostaa lyhyesti, että työnteko vapauttaa, auttaa pysymään hengissä. Jotkut hymyilevät kysymykselle. Opas ei siihen tartu, on mentävä eteenpäin aikataulun mukaan. Syvällisiin moraalifilosofisiin pohdintoihin ei nyt ole aikaa.

Kuljemme oppaan perässä rakennuksesta toisen, kerroksesta toiseen. Nousemme ja laskeudumme portaita, jotka ovat miljoonien ihmisten kulussa kuluneet kuopille. Raskainta on eräässä maanalaisessa ahtaassa luolastossa, jonka pimeissä sokkeloissa testattiin myrkkykaasulla tappamista. Testi ”onnistui”. Kuolemantehtaasta on tehty museo, muistutus jälkipolville ihmisen pahuudesta. 

Tee työtä, elä toivossa ja anna kaikkesi

Vaikka jokseenkin jokaiselle eurooppalaiselle on suurin piirtein tiedossa se, miten noin 6 miljoonaa ihmistä Natsi-Saksan keskitysleireissä tuhottiin, on hyödyllistä ja vahvan kokemuksen tarjoavaa kokea koko tappamisen prosessi täällä tai jossakin muussa leirissä.

Henkilökohtaisestipöyristyttävimpänä koin talon, jossa esiteltiin murhattujen ihmisten jäämistöä. Oli kuutioittain ihmisten tukkia, joista kudottiin kankaita, oli matkalaukkujen vuori, silmälasien kirjava vuori, suuri kasa raajarikkoisten keinojäseniä, pyörätuoleja ja muita apulaitteita, kaikenikäisten ja varallisuudeltaan kirjavien ihmisten kenkiä. Erityisen koskettavaa oli katsoa tarpeettomiksi jääneitä viattomien pienten lasten kenkiä ja silmälaseja.

Murhattavien tie päätyi alastomina ”suihkuun” ja sinne laskettuun Zyklon B -myrkkykaasuun. Tukehdutetuilta ihmisiltä riistettiin vielä kuolleenakin kaikki se mitä hän vielä voi antaa: kultahampaat revittiin vainajan suusta ja ruumis poltettiin polttouunissa. Ihmisen viimeinenkin jäännös, tuhka, hyödynnettiin mm. katukiveyksien rakennusmateriaalina ja lannoitusaineena. Tonneittain kultaa kuljetettiin Saksan valtionpankkiin.

Monituntinen kierros Auschwitsin kuolemanleirillä päättyy ”suihkuhuoneille” ja polttouuneille. ”Suihkuhuoneen” betoniseinät ovat täynnänsä naarmuja, jotka jäivät ihmisten kynsistä heidän kuolonkouristuksissa raapiessaan betoniseinää.

Birkenaussa

Jätämme Auschwitzin ja matkaamme – koko ”sininen” ryhmä – muiden ryhmien tavoin busseilla muutaman kilometrin päässä olevalle Birkenaun leirille, jonka päärakennus on sekin kuvista tuttu. Pienen huoltotauon jälkeen oppaamme ottaa komennon ja esittelee leirin. Suoraan edessä vajaan kilometrin päässä ovat ”suihkut” ja polttouunit. Puolessa välissä aukiota päättyvät rautatien raiteet. Tässä ihmiset poistuivat karjavaunuista, eroteltiin naiset ja miehet, työkykyiset ja työhön kykenemättömät joko töihin sotateollisuuden hyväksi tai lyhintä tietä kuolemaan. Lääkärintarkastuksen sanotaan kestäneen keskimäärin viisi sekuntia. Työ siis piti hengissä – aikansa.

Uuneille johtavan tien oikealla puolella ovat miesten paparakit, tien vasemmalla puolen naisten parakit. Miesten parakkiraunioita on silmänkantamattomiin. Leirit ovat jaetut piikkilanka-aidoin omiksi osioikseen. Näky on karmea ja aavemainen. Piikkilanka-aitojen keskeltä nousevat punatiiliset piiput. Parakeissa oli siis alkeelliset lämmityslaitteet, mutta talvisin lämpötila on pakkasella. Miesten puolen parakit ovat hävitetyt, mutta naisten puolen parakit ovat suurelta osin säilyneet. Saksan tuhon lähestyssä natsit lopettivat murhaamisen lopulla vuotta 1944 ja alkoivat peittää jälkiään ennen puna-armeijan tuloa. Venäläiset tulivat vuoden 1945 alkukuukausina. Miesten leirin natsin olivat ehtineet hävittää, samoin suuret ”suihkuhuoneet” ja polttouunit, joiden jäänteet on jätetty seisomaan sillensä.

Keskitysleirikierros päättyi tähän keskettyään hotellista lähdöstä hotellille tuloon vajaa seitsemän tuntia. Kuljettajamme hoiti työnsä erinomaisesti, sai paluumatkaa varten tuulettimen toimimaan. Järjestelyt leireillä hoidettiin kokeneesti, säntillisesti ja ammattitaitoisesti. Puolalle leirit ovat bisnestä. Koko Euroopalle ja ihmiskunnalle tarpeellista toimintaa.

Auschwitzissa ja Birkenaussa murhattiin noin yksi miljoona ihmistä, pääasiassa juutalaisia siviileitä, mutta myös sotavankeja eri kansallisuuksista. Kaikkiaan natsit surmasivat noin 6 miljoonaa juutalaista. Natsien pahuudesta versoi jotain hyvää: juutalaiset saivat vihdoin palata Israeliin ja saivat kaipaamansa oman valtion.

Terve talous on Euroopan Unionin ja myös kansallisvaltio Suomen demokratian perustus 

Natsien keskitysleirit olivat natsiaatteen ihmisvihamielisyyden sairas huipentuma. Aatteen juuret imivät voimansa häviöön päättyneestä ensimmäisestä maailmansodasta, kun Saksalle asetettiin ylivoimaisiksi koetut sotakorvaukset, joiden maksaminen olisi saatettu loppuun vasta vuonna 1988. Natsipuolueen johtaja Aadolf Hitler lupasi valtaan päästyään lopettaa niiden maksun, ja sen hän myös toteutti päästyään laillisten parlamenttivaalien kautta voittoon vuoden 1933 parlamenttivaaleissa. Perustuslaissa olevan aukon turvin – kuvitellut tai todellisen kommunistivaaran ansiosta – hallitus sai määräaikaiset diktatuurivaltuudet. Muutamassa viikossa poliittiset vastustajat istuivat vankiloissa ja natsipuolue alkoi toteuttaa ohjelmaansa.

On kysytty, miten Saksan kaltainen sivistysvaltio voi alistua yhden puolueen vallan alle. Pelkistetty vastaus on: Hitler ja hänen selkeä kiihkokansallinen ohjelmansa sekä hyvin hoidettu propaganda, oma puoluearmeija ja vihdoin haltuun saatu koko valtiokoneisto pantiin toteuttamaan yhtä tahtoa ja yhtä aatetta.

Saksan kansakunnalla oli selkeä tavoite ja yhteinen vihollinen: kommunismi ja Venäjä.

Diktatuuriin pyrkivällä on oltava sekä ulkoinen että sisäinen vihollinen. Sisäinen vihollinen olivat juutalaiset ja toisinajattelevat. Juutalaisia syrjittiin monissa maissa, Saksan ohella etenkin Venäjällä. Hitlerin huomio kiinnittyikin kahteen viholliskohteeseen, juutalaisiin ja bolshevismiin.

Retki Venäjälle ratkaisisi molemmat ongelmat. Menomatkalla puhdistettaisiin Puola juutalaisista ja bolshevismin kukistuttua voitaisiin luoda Suur-Saksa ja vihdoin valloittaa maailma ja luoda tuhatvuotinen Natsi-Saksan valtakunta.

Maailmanlaajuista valtakuntaa tavoitteli myös Stalinin johtama kommunistinen Venäjä. Länsivallat liittoutuivat kommunismin kanssa lyödäkseen natsit. Siinä onnistuttiin. Saksasta juurittiin natsismi, Sotarikolliset rangaistiin. Saksa maksoi hirmutekojaan puolen vuosisataa. Nyt Saksa on jälleen suuri ja vahva. Se johtaa Euroopan Unionia vahvan talousmahtinsa voimin. Venäjä taantuu. Putin yrittää pullistaa siihen uutta ilmaa ja palauttaa Venäjän suuruuden. Venäjän sotarikokset ovat rankaisematta. Krimin ja Itä-Ukrainan kriisin vuoksi se on hyljeksitty. Hyljeksitty,ydinasetta hallussaan pitävä maa on uhka koko ihmiskunnalle. Saksan, Ranskan ja Italian hiili- ja teräsyhteisöstä alkanut Euroopan yhdentymisprosessi ja Nato ovat turvanneet Euroopan rauhan. YK on menettänyt otteensa. Rahavalta on ottanut maailman haltuunsa ja kurittaa kansoja. Pääoma juoksee pääoman luo. Työ pakenee Euroopasta. Maahanmuuttajien vyöry uhkaa murtaa Euroopan. Tilanne on vaikea.

Miten Suomen käy? Suomi on vaarassa hirttäytyä monikulttuurisuuden lumeaatteeseen. Saksan liittokansleri Angela Merkel on lausunut, että monikulttuurisuus on Saksassa epäonnistunut. Kaikissa Euroopan maissa tämä kuvitelma on kariutunut kiville, väkivaltaan. Suomi ei ota epäonnistumisista opiksi. Varsinkin Helsinki elää suuressa houreessa. Maahanmuuton seurauksista aiheutuneet kulut ja muihin unionimaihin annetut ja taatut luotot kasvavat niin suurta vauhtia, että Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita koskevat velat ja vastuut uhkaavat kansojen itsenäisyyttä.

EU alkaa olla samanlaisessa kurimuksessa kuin oli Saksa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Demokratia on vaarassa aina, kun kansanvalta ei kykene turvaamaan ihmisille toimeentuloa sekä henkistä että fyysistä turvaa. Kun Helsinki ja jo myös Oulu kykenevät tekstiviestikutsuin liikuttelemaan ilmaista ruokaa ja ylöspitoa vaativaa väestöä sekä muukalaisaallon kasvattamista Suomessa, on vakavamielisellä kantasuomalaisella väestöllä hätä tulevaisuudestaan.

Kannattaisi vakavasti miettiä, mikä on Suomen tulevaisuus. Onko se jatkuvassa maahanmuuttajien lisäämisessä vai oman kansan työttömien ja hädänalaisten hyvinvoinnista huolehtimisessa. Kun ulkoparlamentaariset voimat alkavat ohjata lainsäädäntöä, kuten esim. homoavioliittolain hyväksymisen yhteydessä koettiin, voidaan vakavasti kantaa huolta siitä, onko Suomi enää suomalaisten käsissä.