Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Tauno Riekiltä kiinnostava muistelmakirja

Postiauton rahastajasta kauppaneuvokseksi. Tauno Riekin vauhdikas tie tiettömän taipaleen takaa tyytyväiseksi eläkeläiseksi. Tauno Riekin muistelmista toimittanut Seppo Salminen. Taitto: Olli Poutiainen. Paino: Koillismaan Kirjapaino Oy. 2022. 196 sivua.

Tauno Riekin muistelmat on mielenkiintoinen teos. Riekin kylästä, josta osa jäi uuden valtakunnanrajan taakse ja jonne maantie valmistui vasta 1956, on lähtenyt supistettua kansakoulua 5 luokkaa käynyt nuorukainen, joka pyrki Kuusamon kunnalliseen keskikouluun, mutta ei sinne päässyt, mutta ei lannistunut, vaan alkoi opiskella oppikoulua kirjeopiston kautta tavoitteena haku Kemijärven opettajaseminaariin toukokuussa 1955.

Päälle kaatuvien kevättöiden vuoksi haku jäi. Tämä harmitti, kun kirjeopistosta oli annettu suositus hakea seminaariin. Tauno Riekki päätti hakeutua postin töihin sukuperinnettä noudattaen, maalaiskirjeenkantajan töitä kun perheessä oli hoidettu vuosikymmeniä.

Kuusamon postikonttorin johtaja Paavo Murtola otti 16-vuotiaan nuorukaisen kahdeksi viikoksi harjoittelijaksi postiautoon Kärpänkylän linjalle. Kesäkuun 1. päivänä 1957 Riekki sai vakinaisen viran postilta. Sitä hän hoiti kesään 1965. Me aikalaiset muistamme hänet kohteliaana rahastajana ja toimeliaana asiakaspalvelijana ja uskoimme hänen elämässään menestyvän.

Näin on käynyt. Paavo Murtola kehotti Tauno Riekkiä hakeutumaan kauppakouluun. Vuonna 1960 hän meni Kajaanin kauppaoppilaitokseen, valmistui merkantiksi 1962, merkonomiksi 1965 ja ylioppilaaksi Tampereen iltaoppikoulusta 1974. Hum.kand. -tutkinnon hän suoritti Oulun yliopistossa 1978. Filosofian maisterin paperit hän sai Oulun yliopistosta 1984. Opiskelu oli suurimmalta osin suoritettu työn ohessa.

Työuralta mainittakoon mm. Outokumpu Oy, Lampinsaari, tehdaskonttoristi, palkanlaskija. Nokia, kustannuslaskija, budjetoinnin esimies. Tampereen verkatehdas, laskentapäällikkö. Kemira, Oulu, laskentapäällikkö, KSSP Kuusamo, pankinjohtaja. Kemira, Helsinki, budjettipäällikkö. Osuuspankkien Keskusliitto, liiketalouskonsultti. Kemira Helsinki, hallintopäällikkö, talousjohtaja. Arina, Oulu, hallintojohtaja. Kuusamon Osuuskauppa 1985-2001, toimitusjohtaja, hallituksen pj. Eläkkeelle 1.6.2001.

Tauno Riekin luottamustoimien luettelo on pitkä, samoin kunnianosoitusten lista. Kauppaneuvos 2001. Suomen Leijonan ritarimerkki 1992. Keskuskauppakamarin kultainen elämäntyömerkki 1996. Rajavartiolaitoksen ansioristi 2001. Lukuisia ansiomerkkejä ja mitaleita reserviläis- ja maanpuolustustyöstä. Vuoden kuusamolainen ”Jäljenjättäjä” 2001. Sotilasmestari 2000. Suomen Hiihtoliiton kunniamerkki 2001.

Tauno Riekin ura on siis komea. Luonteeltaan hän on sitkeä, peräänantamaton, hyvä laskenta- ja talousmies. Hän on isänmaallinen mies, armeijaa ja maanpuoloustusta arvostava ja harjoittava. Hän antoi koulutuksensa ja kokemuksensa synnyin- ja kotiseudulleen ja sen suurelle yritykselle Kuusamon Osuuskaupalle, joka eli suuren murroksen aikaa. Edellisinä vuosikymmeninä suureksi paisunut liike oli sopeutettava uusiin olosuhteisiin. Siinä tarvittiin kylmää liikemiestaitoa, eri aikavälien tavoitteellisuutta sekä jäsenkunnan odotusten ja tarpeiden huomioon ottamista. Piti supistaa ja samalla laajentaa alueilla, jotka tarjosivat menestyksen mahdollisuuksia. Tämä ala oli mm. matkailu.

Rukalla oli kysyntää, mutta Kirkonkylä, seutukunnan monisatavuotinen kauppakeskus hiipui ja taantui. Prisma ja Kesko tekivät kauppakeskukset Torankiin. Matkailukeskuspalvelut siirrettiin Torankiin. Kirkonkylä sai iskun, josta se vieläkään ei ole toipunut. Hiipuvien syrjäkylien entiset isännät iskivät kunnan kaavoitusmonopolia hyväksi käyttäen Rukan kautta Kirkonkylän porvarien omaisuuteen. Siinä he onnistuivat, mutta ovat poliittisen häviön myötä maksaneet siitä kalliisti.

Tauno Riekki käsittelee varovasti, omalta kantiltaan, näitä asioita. Myös Tulihtaa ja Energia- ja Vesiosuuskuntaa, jonka hallituksen puheenjohtaja Riekki oli. Riekki käsittelee myös Koillissanomien ja Kuusamon Osuuskaupan suhteita, puuttuu vain se ”kolmas kova”, maalaisliitto-keskusta. Koillismaan Uutisiakin hieman kosketellaan. Riekkiä painostettiin toimiin Koillismaan Uutisia vastaan, mutta hän ei taipunut. Koulutettu toimitusjohtaja johti osuuskauppaa. Osuuskauppa tuki ilmoituksillaan rankasti Koillissanomia, joka kuitenkin taantui ja vaihtoi usein omistajaa. Koillismaan Uutisille osuuskauppa oli pikkuilmoittaja, noin 5 prosentin luokkaa liikevaihdostamme.

Kun en ole nähnyt Tauno Riekin käsikirjoitusta, vaan luen kirjaa siinä asussa, mikä on kulkenut Seppo Salmisen käsien läpi, en alkuperäistä tuotetta kokonaan tunne. Ammattitaitoisemminkin olisi asioiden ryhmittely, taitto ja ulkoasu voitu hoitaa. Kirjan kustantajaakaan ei mainita.

Mutta kyllä tämä kirja on kauppaneuvos Tauno Riekin näköinen. Annan suuren arvon hänelle perheensä sekä suku- ja kylätietouden kuvaajana. Kieliasussa on kuusamolaista rikkautta. Se on arvo sinänsä. Kaipaamaani tulevaisuudenvisiota Kuusamosta raottaa hänen vahva uskonsa Kuusamoon, sen luontoon, metsiin, vesiin ja erityisesti yhteismetsään, joka antaa omistajilleen tulosta joka vuosi. Esi-isien työ knihtisopimuksen hedelmänä tuottaa palkkiota, vaikka maasta suuri osa on vieraalle pakolla otettu.

Iloitsen myös opastuksesta ja innostuksesta investointeihin ja harrastuksesta Riekin kylän tilojen ja talojen ostoon. Mikäli laajoja tilaselostuksia luin oikein, päädyin lukuun, että kauppaneuvos Riekki omistaa noin 425 hehtaaria rajakylä Riekin maista ja metsistä.

Tämä on selkeä viesti Suomen metsänomistajille, että omaisuudestaan ei pidä luopua vaan sitä pitää kunnon luterilaisen tavoin lisätä. Se on myös viesti itänaapurille, ettei täällä nyt ole mahdollisuutta sellaisiin ryöstöihin, mitä juuri välirauhan solminut vihollinen mm. Riekin rajakylässä teki syksyllä 1944 Kuusamon soturien ollessa Lapin sodassa.

Kiitos, kauppaneuvos Tauno Riekki, hyvin kirjoitetusta Kuusamon paikallishistoriakirjasta. Olet kouluttautumisella ja elämäntyölläsi osoittanut, että isänmaata ja kotiseutua voi palvella esimerkillisesti, vaikka ei olisi päässyt Kuusamon kunnalliseen keskikouluun. Kuusamon kunnalliseen keskikoulussa ei aikanamme, sinun ja minun, ollut kuin yksi luokka, johon otettiin noin 42 oppilasta.

Vuonna 2005 ilmestyneessä Kuusamon oppikoulun historiassa 1949-1972 sivulla 40 kerron seuraavaa: ”Kuusamon kunnallisen keskikoulun pääsykokeeseen keväällä 1955 osallistui 115 oppilasta, mutta heistä pääsi vain 44. Kokeiden perusteella olisi voitu hyväksyä 83 oppilasta. Koska rinnakkaisluokkaa Kuusamon keskikoulussa ei ollut, jäi hyväksytysti pääsykokeen selvittäneistä puolet koulun ulkopuolelle. Pudasjärven kunnalliseen keskikouluun pyrki 103, heistä hyväksyttiin 40. Pudasjärven kunnallisen keskikoulun rehtori Santanen arvosteli Koillissanomien haastattelussa menetelmää sen vuoksi, että se ehkä sälyttää kansakoulunopettajien harteille liian suuren vastuun, sillä opettajan lausunnosta suurelta osalta riippuu oppilaan oppikouluun pääsy. Kun oppilaspaikkoja on perin niukasti, kansakoulunopettajalla saattoi olla houkutus lausunnollaan vaikuttaa oppilaansa pääsyyn keskikouluun.”- Joka tapauksessa Koillismaan kunnissa oppikouluun päässeiden määrä oli varmaan alhaisimpia koko maassa, sillä syntyvyys oli sodan jälkeen ja 1950-luvun alkuvuosina Kuusamossa 550-600 lasta ja keskikouluun pääsi vain noin 7 prosenttia ikäluokasta. Paljon jäi lahjakkuuksia kouluttamatta. Tauno Riekin sitkeä opiskeluhalu ja uuras elämäntyö on tässäkin mielessä esimerkiksi kelpaava.