”Kunnan ottopojat” syövät kuormasta Kuusamossa
Kuusamon kunnan ei olisi tullut vuosikymmeniä sitten antaa asioidensa hoitoa muukalaismiesten käsiin, sillä kovin pahaa jälkeä on tullut elinkeinoelämän yksipuolistuessa, Kirkonkylän palveluverkon ja kunnan kouluverkoston tuhoutumisena.
Kunnanjohtaja Lauri Tammen ja koulutoimenjohtaja Lauri Muhosen jäätyä eläkkeelle Kuusamon pääpuolue keskusta menetti kokeneet hallitusmiehet ja puolue puolue turvautui ulkoapäin tulleisiin ottopoikiin, jotka alkoivat suruttomasti murtaa paikkakunnan rakenteita. Kunnan ja yksityisen elinkeinoelämän tasan puoliksi omistama Kuusamon Lomat Oy murskattiin ja yksityinen matkailuelinkeino alkoi murtua kunta- ja Ruka-vetoisen ”kärkiyrityksen” toimesta. Kunta antautui ulkoa ohjatun liike-elämän vietäviksi. Asia valkeni vasta 1990-luvun puolivälissä ns. Tulihta-jutun yhteydessä karmein seurauksin, kun paikkakunnan johtavaa virkamiehistöä puhdistettiin virkapaikoiltaan.
Paikkakunnan ongelmien salailu ja yksipuolinen, kuntaa suojeleva tiedotus on pahentanut asioita. Koillismaalaisten ihmisten 1950 perustama Koillissanomat on jo ties kuinka monennen kerran vaihtanut omistajaa. Keskustalainen mediayhtiö on kuluneena syksynä myynyt kaikki lehtensä Kalevalle, joka on nyt jokseenkin koko Pohjois-Suomen sanoma- ja paikallislehtien omistaja. Hakemaansa radiolupaa Kaleva ei saanut. Viestintämonopoli jäi hieman vajaaksi.
Koulutoimenjohtaja Lauri Muhonen teki Kuusamoa, Koillismaata, Lappia ja koko Suomeakin palvelevan suurtyön siirtäessään Kuusamon koululaitosta peruskouluun vuodesta 1972 lähtien. Hänen jälkeen Kuusamon koulutoimi on keskittynyt pelkästään syömään kuormasta tappaessaan kouluja pari vuodessa, jotta Rukan kärkiyrittäjien ja majoittajien etu tulee ajetuksi. 1960-luvun alkupuoliskolla Kuusamossa oli runsaat 60 koulua, nykyisin enää muutama. Pelkistetysti voi sanoa, että kunta on jo vuosikymmeniä noudattanut yksinkertaista ohjetta: tapa kaksi koulua vuodessa, niin Ruka pysyy pystyssä.
Erityisen surullinen olen suunnitelmasta lakkauttaa Määttälänvaaran koulu, alkuaan Suiningin piirin koulu, jonka tiloissa 1940- ja 1950-luvuilla pelkästään kansakoulussa oli yli 140 oppilasta. Koulussa toimi myös jatkokoulu. Yhä toimivassa kylän Rauhanyhdistyksen talossa pidettiin rippikoulua. Moskovan rauhassa 1940 menetetyn Paanajärven rajaseutukirkon työn jatkajaksi valmisteltiin Määttälänvaaran kansakoulun vierelle Mummolan mäelle rakennettavaksi pappila, jonka yhteydessä jatkaisi rajaseutukirkko. Jatkosota keskeytti hankkeen. Sodan jälkeen rajaseutukirkko rakennettiin Käylään.
Määttälänvaara on Koillis-Kuusamon vahvin kylä. Saamani tiedon mukaan kylässä on nytkin esikoulu mukaan luettuna yli 30 oppilasta. Silti koulu on tappolistalla. Vanhempien kokoukseen kerrottiin kielletyn tulemasta niiden, joilla ei ole koulussa lapsia. Koulua moititaan homeiseksi. Liikuntatilat ovat hiljattain rakennetut ja koulu toimii parakissa. Vuonna 1911 perustettu Suiningin kansakoulu aloitti toimintansa 1912. Vuonna 1923 ala- ja yläkoulussa oli yhteensä 146 oppilasta, kaunis oma koulutalo valmistui 1928.
Hometutkimusten varjolla hävitetään maassamme yleisesti julkista ja yksityistä omaisuutta. Rakennusfirmat määräävät ja mälläävät. Seteliselkärankaisten selkä taipuu. Kylien asukkaiden pelottelu leivän menetyksellä usein tepsii. Kyläkouluja riiputetaan lakkautuksen hirressä vuosikausia. Koulun lopetuksen uhka saa kynnelle kykeneviä kyläläisiä poistumaan. Aika tekee työtä. Valppaimmat lähtijät eivät jää kirkonkyliin, vaan jatkavat eteenpäin. Valtakunnallinen keskittäminen toimii pelkoautomaatilla.
Ennen oli Kuusamonkin kylässä miehet ja naiset, jotka pitivät kylänsä puolia. Nyt käytetään asetta, jonka mukaan kunta tekee omalleen mitä tahtoo, eikä siinä kyläläisillä ole sanomista. Ei se asia näin ole. Kuntalaiset omistavat kunnan ja kyläläiset omistavat koulunsa. Jos virkamies muuta väittää, sellaista juoksupoikaa ei kannata pitää. Kuntalaiset ovat isäntiä ja virkamiehet palkkarenkejä.
Koulun lakkautuksella saatu säästö on pikkuraha sen rinnalla, mitä jo kylän koulun lakkautusuhka alkaa vaikuttaa aluetalouteen.
Kuusamolaisten tulee ottaa valta omiin käsiinsä ja alkaa puolustaa kyliään. Kolmas kova, osuuskauppa, on heikossa hapessa, mutta kaksi kovaa, maamiesseura ja rauhanyhdistys ovat kylissä tallella. Joku koulukin vielä on. Ja väestön tukena laaja ”mökkiläisveronmaksajien”rintama. Ruvetaan rakentamaan Kuusamoa uudelleen ja korjataan se, minkä ottopoikaporukka on hävittänyt.