Nostakaamme Suomi jälleen jaloilleen

Suomen julkisyhteisöjen talous oli alijäämäinen vuosina 1991–1997, vuosina 1998–2008 ylijäämäinen ja jälleen alijäämäinen vuosina 2009–2018. Yli- ja alijäämät ovat vaihdelleen jokseenkin kymmenen vuoden sykleissä. Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus sai kansainvälisen suhdanteen ja tiukan talouskuurin ansiosta alijäämän kurotuksi niin, että miljardien alijäämä supistui runsaaseen miljardiin euroon. Kauppatase oli vuonna 2018 enää 780 miljoonaa alijäämäinen. Tämän vuoden tammi–huhtikuun alijäämä oli enää 20 miljoonaa euroa.

Suomen talous on säästötoimin saatu terveelle perustalle
Suomen julkinen velka oli vuosina 1976–1990 noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta (bkt), vuosina 1991–1996 velka oli keskimäärin 50–55 prosenttia bkt:sta. EU:n jäsenyysvuosina julkinen velka pysyi talouskasvun ansiosta maltillisena ja velka vuonna 2008 oli noin 34 prosenttia bkt:stä, mutta vuosina 2013–2017 velka oli jo 60–63 prosenttia bkt:stä. Tällöin oli EU:n kipukynnys 60 prosenttia bkt:stä ylitetty. Suomi oli velan määrässä pudonnut mallioppilaan porukasta pois. Vuonna 2018 päästiin kipurajan alapuolelle noin 58 prosenttiin. Tähän vaikutti bruttokansantuotteen kasvu. Suomi oli talouden mittareilla päässyt terveiden kansantalouksien joukkoon. Velka on nyt 107,8 mrd euroa, josta kansalaista kohden 19 500 euroa.

Kauppataseemme on ollut miljardeja euroja alijäämäinen vuosina 2013–2017. Vuodesta 2016 alkaen – Juha Sipilän hallituksen aikana – kauppavaihto on ollut noin 5 miljardin luokkaa kuukaudessa. Vaikka vienti on vetänyt, on myös tuonti ollut lähes yhtä voimakasta ja siksi kaupan tasapainotilaa on lähestytty hitaasti. Suomen Venäjän kauppa on Venäjän sotapolitiikan seurauksena asetettujen pakotteiden vuoksi alamaissa, mutta vientiä on onnistuttu suuntaamaan muualle.

Rinteen hallitus ei saa turmella kansantalouttamme
Rinteen hallituksen ohjelmaa on opposition (perussuomalaiset, kokoomus, kristillisdemokraatit) toimesta arvosteltu menojen roimasta kasvattamisesta ilman että menoille olisi katetta. Vaikka työllisyysaste nousisikin tavoitteena olevaan 75 prosenttiin työvoimasta, ei se riitä kattamaan menoja. Pahinta on, että menopuolella on jopa 3 mrd euroa sellaista velka- ja omaisuuden myyntirahaa, joka käytetään syömäkuluihin.

Oikeutetusti on arvosteltu sitä, että valtio myy ”lypsäviä lehmiä”, tuottavaa valtion omaisuutta, ja käyttää rahat syömisiin. Tämä on tuhlaajapojan touhua; poika rilluttelee vanhemmiltaan saamansa perinnön ja ajautuu kunnan hoiviin. Miten valtion ja kuntien käy, kun sekä omia että muukalaisia tulee julkisen vallan ylläpitämöön ruokapöytään aina vain enemmän?

Maahanmuutto on saatava kuriin – lypsäviä lehmiä ei pidä syödä
Järkyttävintä on Rinteen hallituksen lupaus, että voimavaroja suunnataan yhä enemmän ulkomaille. Maahanmuuttoa höllennetään. Kehitysapua kasvatetaan ja sosiaalipolitiikan painopiste on enemmän Afrikassa kuin Suomessa. Maahanmuuton ehkäisytoimia ei näy, vaikka maahanmuuton kulut Suomelle ovat kestämättömät, miljardeja euroja vuodessa.

Moni Euroopan maa on ilmoittanut, että ”maa on täynnä”, tänne ei vieraita mahdu. Mutta Suomea tämä ei koske. Houkuttelevuutta ei vähennetä. Jo tähän astinen kokemus muukalaisista Suomessa osoittaa, että täällä olevien kulut jatkavat kasvuaan, ne eivät vähene. Suomen talo on ”täynnä”. Rinteen hallitus ei uskalla katsoa totuutta silmiin, vaan hyppää nelivuotiskautensa yli, on muka rakentavinaan ”uutta tulevaisuuden Suomea”. Tällä menolla Rinteen hallitus tuhoaa sen Suomen perustan, jolle hyvinvoiva Suomi on suomalaisille rakennettu.

Kehitysapua ulkomaille vähennettävä, Suomen aluepolitiikkaa lisättävä
Mitä tehdä? Suomi on väestöllisesti, muukalaisten määrällä ja kustannuksilla mitattuna kuolemansairas. Rinteen hallitusohjelmassa ei näy toimia oman kansan työllistämiseksi, vaikka tekemätöntä työtä maassa on hirvittävästi.

Kun ulkomaille kankkulan kaivoon heitetyt kehitysapurahat ohjataan kotimaahan, saadaan työtä kymmenille tuhansille. Kun kehitysapurahat suunnataan Itä- ja Pohjois-Suomen aluepolitiikkaan, kunnostamaan kouluja ja julkisia rakennuksia, antamaan 1970-luvun aluepolitiikan tapaan aluetukea ja ylimäääisiä poistoja yrityksille ja palkkatukea työttömien työllistämiseen, saadaan Suomen kehitysalueet kukoistamaan.

Syrjä-Suomi on nostettava apatiasta. Ilmastohysterian syöttämisen tilalle on julkisessa mediassa ryhdyttävä rakentamaan luottamusta valtioon, antamaan toivoa ihmisten arkeen, uskoa perheiden perustamiseen ja lasten hankkimiseen.

Toteutuessaan Antti Rinteen hallitusohjelma syöksee Suomen turmioon. Opposition on oltava valppaana, että Suomi saadaan pysymään sillä hyvällä suuntauralla, joka viennissämme ja taloudessamme nyt on.

Hyvää Juhannusta suomalaisille suloisessa suvisessa Suomessamme!