Suomea johdettava suomalaisen kansanenemmistön arvojen perustalta

Perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan. Kantar TSN:n gallupissa (HS 28.12.2019) PS:n kannatus oli 22,7 prosenttia, kokoomuksen 17,2, sosialidemokraattien 15,1, vihreiden 12,5, keskustan 11,1, vasemmistoliiton 8,4, ruotsalaisten 4,5, kristillisdemokraattien 4,0, muut 2,8 ja Liike Nyt 1,7. PS:n kasvu tässä HS:n tilaamassa mittauksessa nousi edellisestä 0,3 prosenttia.

Mikä PS:n kannatusta nostaa? Kaulaa gallupin toiseksi suurimpaan puolueeseen kokoomukseen on 5.5 prosenttiyksikköä, pääministeripuolueeseen SDP:hen eroa on 7,6 prosenttiyksikköä.
Miksi perussuomalainen puolue paisuu ja muut, erityisesti vihervasemmisto ja keskusta, menettävät kannatustaan?

Globalisaatio ajoi kiville - PS puolustaa kansaa ja kansallisvaltiota
Tohtori Jussi Halla-ahon tultua puolueen puheenjohtajaksi kesällä 2017 PS on koko ajan nostanut kannatustaan. Kevään 2019 eduskuntavaaleissa puolue tuli toiseksi SDP:n jälkeen. Antti Rinteen johdolla käydyt hallitusneuvottelut viuhahtivat pikaisesti PS:n ohi. Rinteellä oli kiire muodostamaan viiden puolueen punamultahallitus, jossa keskeisen akselin muodostivat SDP ja Keskusta. Viimeksi mainittu pääsi ”akseliin” vaikka kärsi rökäletappion.
Muodostettua hallitusohjelmaa kehuttiin käänteentekeväksi Suomen viime aikojen politiikassa. Sellainen se on todella ollut. Hallitus havitteli Euroopan ja koko maailman ilmastojohtajuutta ja ihmiskunnan muuttamista kasvissyöjiksi. Ohjelma ei saanut osakseen suomalaisten jakamatonta suosiota. Hallitus kompasteli aikansa, sai vastatakseen välikysymyksen, jota ei ehditty saada äänestykseen, kun Keskusta veti maton Rinteen alta. Saatiin uusi pääministeri SDP:n Sanna Marin. Puheenjohtajat Katri Kulmuni ja Sanna Marin eivät kumpikaan ole saaneet puoluettaan nousuun.

Missä hallituksen ote sakkaa? Suuri ongelma on alkavan vuoden budjetti. Sen tulopohja rakentuu työllisyyden kasvulle ja valtion omaisuuden myynnille. Uutta velkaa suunnitellaan otettavaksi reilu miljardi, mutta tuskin hallituksessakaan kukaan uskoo, että se pysähtyisi siihen. Valtion tulot ja menot on tarkoitus saada tasapainoon vaalikauden lopussa 2023. Työllisyysasteen uskotaan nousevan 75 prosenttiin työvoimasta. Hallitus uskoo ja toivoo työllisyyden paraneven ensi elokuuhun mennessä 30 000 työllisellä. Ellei niin tapahdu, hallitus aikoo ryhtyä toimiin. Miksei toimita jo nyt?

Hallitus kylvää rahaa ulkomaille, vaikka äänestäjät ovat Suomessa
Hallitus suuntaa Suomen valtion voimavaroja suruttomasti ulkomaille. Perussuomalaisten kritiikin pääkohteet ovat haittamaahanmuutto, kehitysapu ja ilmastohysteria. Vuoden 2019 kehitysyhteistyömäärärahat olivat valtion budjetissa 989 miljoonaa euroa. Määrärahat nousevat vuoden 2020 valtion budjetissa 100 miljoonaa euroa (Perussuomalainen -lehti 12/2019). ”Suomi ensin. Kaikessa”, vaatii PS.
Suuria epäluottamuksen nostattajia hallitusta kohtaan olivat Postin lakko ja al-Holin leirillä olevien suomalaislasten ja heidän äitiensä mahdollinen tuominen Suomeen. Ulkoministeri Pekka Haavisto joutui asiassa tulilinjalle. Hallitus pysyi välikysymyksessä hänen takanaan ja Haavisto sai luottamuslauseen. Asia on poliittisesti vielä keskeneräinen. Asiaan liittyy Haaviston tekemäksi väitetty ”pelolla hallitseminen”.

Vuoden 2015 maahanmuuttoryntäys kustannuksineen ja turvallisuuskysymyksineen on ollut Perussuomalaisten keskeinen kritiikin kohde. Kritiikki on ollut voimakasta laajasti Euroopassa. Monet maat ja niiden mediat julkaisevat avoimesti tietoa kustannuksista ja haitoista. Paperittomina tulleiden suuri määrä Suomeen - läpi Euroopan turvallisten maiden - ihmetyttää ja kummastuttaa. Pelotteluja uusista ihmisvyöryistä levitellään. Ruotsin turvattomuutta arvostellaan ja varoitetaan Suomen vajoavan vastaavaan tilanteeseen. Viranomaiset ja liberaalimedia välttävät faktojen kertomista. Salailu ei kuulu avoimen yhteiskunnan periaatteisiin. Nämä kaikki perustellut asioiden nostot tuovat PS:lle kannatusta.

”Oikeuslaitos heikoilla jäillä”- marginaaliryhmien sopeuduttava kantaväestön kulttuuriin, ei päin vastoin
Perussuomalaisten kannattamille asioille löytyy ymmärtämystä myös tieteispiireistä. Hyvin merkittävä puheenvuoron käytti Otavamedian kustantaman kulttuurilehti Kanavan joulukuun numerossa professori emeritus Timo Vihavainen kirjoituksessaan ”Oikeuslaitos heikoilla jäillä” (Kanava 8/2019, 74-75). Nostan siitä esiin muutamia asioita, jotka ovat koko läntisen maailman kokemia ongelmia.

Professori Vihavainen tuo esiin ”näytelmiä”, joissa ihmisiä, etenkin poliitikkoja on tuomittu ”kiihottamisesta kansanryhmä vastaan”. Näitä on tehty jopa sellaisissa tapauksissa, joissa on talonpoikaisjärjellä mahdotonta nähdä minkäänlaista yritystä kiihottaa ketään mihinkään. Lieneekin niin, ettei asian takana ole ollut mikään huolenpito minkään ryhmän turvallisuudesta tai edes kunniasta, vaan poliittinen tarkoituksenmukaisuus.
Vihavainen yhdistää tämän asian historianfilosofi Francis Fukuyaman esiin nostamaan multikulturalismiin, jonka Fukuyama näkee johtaneen demokratian kriisiin. Sellainen ”monikulturalismi”, jossa jokaisella marginaaliryhmällä on oikeus ja suorastaan velvollisuuskin loukkaantua valtaväestön toiminnan takia, ei voi olla kestävällä pohjalla, Vihavainen Fukuyamaan nojaten sanoo ja jatkaa:
”Yhteiskunnan täytyy perustua sellaiselle pohjalle, joka kaikkien on tunnustettava oman ryhmänsä erikoislaadusta riippumatta. Marginaaliryhmät eivät tässä voi ottaa suurelle enemmistölle kuuluvaa roolia. Muussa tapauksessa valtio hukkaa oman tarkoituksensa ja lopulta edessä on sen epäonnistuminen.”
Vihavainen huomauttaa, että kun tullaan tilanteeseen, jossa valtion perinnäistapoja ja instituutioita vaaditaan muuttamaan sen takia, että joku hiljattain maahan saapunut ryhmä saattaisi niistä loukkantua, ollaan absurdin edessä. ”Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että kulttuurisesti kirjavassa valtiossa kaikkien ryhmien uskomukset ja tavat nauttisivat yhtäläistä pyhyyttä ja koskemattomuutta. Suurella enemmistöllä eli kantaväestöllä on sekä oikeus että velvollisuus vaalia omaa kulttuuriaan, joka yhdistää kansakunnan menneet, nykyiset ja tulevat sukupolvet. Marginaaliryhmien velvollisuutena on sopeutua siihen eikä päinvastoin.”

”Enemmistön oikeutta loukattu ja nostettu syytöskirjelmiä enemmistöä vastaan”
Fukuyamaan viitaten professori Vihavainen on huolissaan siitä, että nimenomaan enemmistön arvokkuutta on nykyään usein loukattu ja alettu pitää sitä altavastaajana kaikista yhteiskunnan ongelmista ja epäkohdista puhuttaessa. Jopa kansakunnan historiasta on kyhätty syytöskirjelmiä kansan enemmistöä vastaan. Farssin ainekset Vihavaisen mukaan löytyvät esimerkiksi siitä, että valtakunnansyyttäjä on alkanut tutkia vanhoja Raamattuun viittaavia lausuntoja, jotka periytyvät ajalta, jolloin tutkinnan perusteena olevia määräyksiä ei ollut laissa. Apulaisoikeusasiamiehen tulkinta siitä, että joulujuhlien järjestäminen kirkossa olisi lainvastaista, kuuluu samaan genreen valtakunnansyyttäjän kanssa. Sinne sijoittuu myös sen professorin toiminta, joka kehotti opiskelijoita poistamaan seinältä suurimmaksi kansalliseksi symboliksemme valitun henkilön kuvan. - Vihavainen tiivistää ongelman näin:
”On outoa, että erinäiset oikeusjutut `kiihottamisesta kansanryhmää vastaan` eivät edes ole olleet minkään kansanryhmän edustajien nostamia, vaan yleisen syyttäjän aktiivisuuden tulosta. Aivan järjetöntä ja asiatonta on, kun yleinen syyttäjä alkaa tutkia kansakunnan valtauskonnon pyhien kirjoitusten poliittista korrektiutta.”

Arvostan suuresti professori emeritus Timo Vihavaisen artikkelissaan esiin nostamia asioita ja yhdyn hänen näkemyksiinsä. Se on rohkeaa puhetta aikana, jolloin monet kansakuntien ylimmät, vallassa olevat henkilöt pakoilevat ja ajavat etupäässä omia etujaan.
Lopuksi haluan nostaa esiin professori emeritus Martti Turtolan kirjasta taannehtivan lain kautta tuomitun presidentti Risto Rytin luottavaisia ajatuksia Suomen ja hänen itsensä kohtalon täyttymisen ajalta. (Martti Turtola: Risto Ryti. Elämä isänmaan puolesta. Otava 1994, 290-291):
”Vaikeimpina hetkinäänkin tulee kansan luottaa itseensä, oikeuteen ja isiensä Jumalaan.”
”Puhtain asein oikean asian puolesta taisteleva kansa ei koskaan sorru.”