Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Suomen turvallisuusuhat on päättäväisesti torjuttava

Suomen turvallisuusuhat on päättäväisesti torjuttavaSuomen itsenäisyyspäivän aikaan on syytä pysähtyä kysymään maamme itsenäisyyden, turvallisuuden ja riippumattomuuden perään. Miten kansalaisina koemme tilamme? Millaisen julkisuuskuvan saamme median, eduskunnan ja hallituksen, tuomioistuinten, armeijan, poliisin ja kansakunnan yleisen turvallisuuden näkökulmasta. Muutamia huomioita tästä suuresta asiasta.

Mihin katosi eduskunnan ja hallituksen kansallinen valta?
Ensimmäisenä mieleeni nousee eduskunnan ja hallituksen muuttunut käytös. Vielä edellisellä vaalikaudella hallitus ja eduskunta antoivat median kautta sellaisen osin harhaisen kuvan, että lainsäädäntö- ja hallitusvallalla olisivat Suomen valtion ja kansan ohjat käsissänsä. Harvoin kuuli eduskunnassa sanottavan, että pohdittavana oleva lainsäädäntö- tai hallitusasia olisi määrätty jossain muualla, vaan asia olisi muka ihan Suomen valtaan kuuluva asia. Ei tunnustettu, että EU syö koko ajan Suomen tasavallan valtaa.
Tämän vaalikauden ja tämän hallituksen aikana Suomen oma liikkuma-ala on kadonnut pois. Lainsäädäntövalta, hallitusvalta ja jopa tuomiovaltaa on heikennetty perusteluin, että tapahtuma on EU:n tai YK:n pakkosäädös. Asioista esitellään kuin ne olisivat sitovia lakeja, kun todellisuudessa kyse voi olla vain suosituksesta. Huikeimmin kansallisen liikkuma-alan menetys koskee maahanmuuttoa ja ilmastoa. Vihreät sanelevat 10 prosentin puoluekannatuksen mandaatilla ehdottomia sääntöjä eduskunnalle, hallitukselle ja jopa yksilöimättömiin ”kansainvälisiin sopimuksiin” vedoten. Tuskin koskaan kuulee median edustajan kysyvän, mihin lakiin tämä tai tuo vaatimus perustuu.

Liittovaltiota kohden viedään kuin sokeaa pässiä narusta
Tulen johtopäätökseen, että eduskunnat ja hallitukset ovat vapaaehtoisesti antaneet – kansan tahdostako vai ilman sitä? – itsenäisyytemme kaventua kausi kaudelta syvemmälle ”maakuntahallintoelimen” tasolle, omaa tahtoa vailla oleviksi käskyläisiksi. Liittovaltiotavoitteesta puhutaan kuin sovittuna asiana. Yhteiset velat, yhteinen omaisuus, matalat muurit kamelien ylittää ne ja tulla nauttimaan kansalaisoikeuksista vailla velvollisuuksia; velvollisuudethan kuuluvat elättäjille, kantasuomalaisille, ei tulijoille, ”pakolaisille”.
Tällaiset luottamushenkilöt osoittavat, etteivät he edes uskalla ajatella toimivansa Suomen hyväksi, vaan he käyttäytyvät kuin ”Keskusvallan” käskyläiset ja uskottelevat olevansa ”Uuden Euroopan”, siis liittovaltion rakentajia. Varsinkin Marinin–Saarikon hallitus toimii näin. Tuo hallitus käyttäytyy maakuntahallituksen tavoin. Ahvenanmaallakin näyttää olevan enemmän omaa päätäntävaltaa kuin Suomella.
Olemme siis selkeästi menettäneet kansallista itsenäisyyttämme, kun emme enää kykene itsenäisesti säätämään lakeja emmekä hallitsemaan ja tuskin tuomitsemaankaan omiin kansallisiin lakeihin perustuen. Minulle ainakin ”uussuomalaisten” kohtelu näyttää paremmalta kuin ”kantasuomalaisten”. Maassammehan oleskelee tuhansittain paperittomia ja laittomasti oleskelevia ihmisiä, joille hallitusvallan toimesta ollaan vaatimassa oikeutta kansalaisuuden saamiseen. Tämä on suuri turvallisuuskymys, jota mielestäni ei pidä hyväksyä.

Miljardien lahjoituksia vuosittain muihin kuin oman kansan tarpeisiin
Oma taloudellinen päätäntävaltamme on unionin toimesta vakavasti nujerrettu. Hyvin suuri tähän liittyvä kysymys oli nykyisen Marinin–Saarikon hallituksen esityksestä hyväksytty Euroopan vakaussopimus, jossa Suomi sitoutui ”auttamaan” 6,6 miljardin euron apu- ja lainarahalla Suomea paljon rikkaampia maita selviytymään ”koronataudin” aiheuttamasta lamasta. Suomi saa tuskin kolmannestakaan tästä summasta takaisin. Nyt jo on nähtävissä, että ”nousukausi” jää meillä paljon heikommaksi ja lyhyemmäksi kuin suuren avun saajamaissa. Vihersosialistiset puolueet narauttivan kansaamme ja johtivat pakettia kannattaneen enemmistön harhaan.Pahinta on, ettei tämä jäänyt ainoaksi paketiksi vaikka niin vannottiin tapahtuvan. Nyt ollaan kokoamassa ilmastopakettia ja metsäpakettia, joka on viemässä päätäntävallan Suomen valtiolta ja metsänomistajilta pois. Suomalaisten yksityisomaisuuden loukkaamattomuutta ja Suomen valtion ja metsänomistajien omaisuudensuojaa ollaan rumasti loukkaamassa. Suomen Keskustaa tämä ei kehtys ei näytä häiritsevän.

Sananvapaus uhattuna: ”vihapuhevaino” ei kuulu demokratiaan
Kansanvallan kannalta suuri huolenaihe on sananvapauden kaventuminen. Vaikeasti määriteltävä ja laissakin määrittelemätön ”vihapuhe” on otettu perusteeksi antaa poliittisluonteisia tuomioita vallanpitäjien mielestä ”väärästä äänestyskäyttäytymisestä” tai poliittisesta arviosta toista poliittista henkilöä kohtaan. Luulisi voimassa olevan rikoslain säännöstön riittävän rangaistusten perustaksi. Syynä sananvapauden huonoon kehitykseen on median vallan keskittyminen niin, että monissa maakunnissa yhden ja saman puolueen ketjut omistavat suurimman osan mediavälineistä.
Kun tällainen kehitys, täysin vapaa kilpailu, toisen maailmansodan jälkeen pantiin USA:n toimesta käyntiin esim. Saksassa ja Japanissa, ei mitään poliittista mediatukea ollut. Meillä sen sijaan juuri puoluetuki ja poliittinen lehtituki ovat tehneet mahdolliseksi poliittisten maakuntalehtien kahmia suuri osa alueensa paikallislehdistä pois. Paikallinen ilmaisuvapaus on maakuntapuolueen käsissä.On kiintoisaa nähdä, mikä vaikutus tällä on maakuntavaaleihin, niiden tuloksiin ja ennen kaikkea maakunnissa harjoitettavaan politikkaan ja toisinajattelijain kohtaloon.

Turvallisuus hyvässä armeijassa ja Naton jäsenyydessä
Kokonaisuutena Suomen taloudellinen, poliittinen ja turvallisuuskehitys on menossa hyvin huonoon suuntaan. Eurooppa on sotilaallisesti ja poliittisesti hyvin räjähdysherkkä. Toisen maailmansodan jälkeinen Neuvostoliiton miehitysalueen menetys Itä-Euroopassa jäytää Venäjän nykyjohtoa. Toivottavasti ostetaan parhaat mahdolliset hävittäjät ja liitytään yhdessä Ruotsin kanssa Natoon. Aikamme on sellainen, että jokainen itsestään huolehtiva maa katsoo oman etunsa perään ja huolehtii omasta kansastaan ja vastaa siitä, että maahan muuttaneet mukautetaan maan menoon ja kulttuuriin sekä täyttämään myös velvollisuutensa kansalaisina. Turvallisuusriskiä heistä ei pidä Ruotsin tapaan kasvattaa.