Suomi YK:n Kestävän kehityksen asiakirjojen 1992 ja 2015 pihdeissä
Viime kolumnissani kirjoitin miten Itä- ja Pohjois-Suomi ovat menettäneet resurssejaan EU:n jäsenyyskaudellamme Etelä-Suomen ja erityisesti Helsingin seudun hyväksi. Nyt yritän etsiä vastausta tapahtumien syihin. Päälähteenä on kaksi kansainvälistä YK:n asiakirjaa, Agenda 21 vuodelta 1992 ja Agenda 2030 vuodelta 2015.
Suomen ollessa pahimmassa lamassa pidettiin 3.-14. 6. 1992 Rio de Janeirossa Brasiliassa Yhdistyneiden Kansakuntien Ympäristö- ja kehityskonferenssi (United Nations Conference on Environment & Development). Konferenssissa aikaansaadun monisatasivuisen julistuksen Agenda 21 hyväksyi 179 valtiota, niiden joukossa mm. Suomi, Ruotsi, Viro, Islanti, Saksa, Euroopan yhteisö EY. Hyväksyjälistan mukaan Agenda 21 (https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/Agenda21.pdf) ei ole sitova sopimus, vaan yhteisesti hyväksytty julkilausuma (agreement) ympäristöstä ja taloudellisesta kehityksestä 21. vuosisadalle. Ohjelmaa on totuttu nimittämään maailman Kestävän kehityksen ohjelmaksi.
Rion sopimusta solmittaessa oli Suomen tasavallan presidenttinä oli Mauno Koivisto ja pääministerinä Esko Aho (kesk).
Suomen liityttyä 1995 Euroopan Unionin jäseneksi Suomea alettiin sitoa tiiviisti ”luonnon monimuotoisuuteen”, ”monikulttuurisuuteen”, suurten luonnonsuojelualueiden varaamiseen ilmastonsuojelun nimissa, syrjäseutujen ja maaseudun alasajoon, maailman väestön keskittämiseen suurkaupunkeihin ja työnjakoon EU:n valtioiden kesken. EU:n jäsenyys vei Suomen yhä tiiviimmin YK:n Agenda 21:een ja maailmanlaajuiseen luonnonsuojeluun ja luonnon sekä väestön ”monimuotoisuuteen”. Sana agenda (lat. agenda=tehtävät, muistikirja, -almanakka, jumalanpalveluskirja) tuli viralliseen kielenkäyttöön ja se alkoi kuulostaa EU:n nimissä lausuttuna jumalansanalta ja kaikin puolin sitovalta.
Maanomistajille suunnattu ”Natura-2000”-ohjelma tuli monelle jopa pelottavaksi ja ahdistavaksi käskyksi. Luonnon monimuotoisuuden turvaajaksi luotu ohjelma herätti närkästystä mm. siksi ettei se kohdellut kaikkia alueita ja kaikkia maanomistajia tasapuolisesti. Se koettiin myös yksityiseen omistusoikeuteen puuttumiseksi.
Maailmanhallituksen muodostamisasiakirja vuodelta 1992
Agenda 21 (https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/Agenda21.pdf) sisältää 40 laajaa lukua, joista mainittakoon seuraavat asiasisällöt: sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus, kasautuva köyhyys, ihmisten terveyden edistäminen, ilmaston suojelu, ekosysteemi, maatalous ja maaseutu, luonnon monimuotoisuus, merien, rinnikkosetujen ja sisävesien sekä puhtaan veden suojelu, vaarallisten myrkkyjen ja alueiden torjuminen, radioaktiiviset aineet, naisten aseman vahvistaminen, suurempien ihmispopulaatioiden kasvattaminen, lasten ja nuorten aseman vahvistaminen suojelemaan luontoa ja edistämään taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen vahvistamista. Lapsille ja nuorille on tarjottava relevantit (huomattavat, tärkeät) poliittiset ja strategiset mahdollisuudet ympäristön kehittämiseen paikallisella, seudullisella ja kansallisella tasolla mukaanlukien kaikki mikä koskee luonnonlähteitä, taloutta sekä myrkkyjen torjuntaa maaseudulla ja kaupungeissa.
Ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä YK:n erityisjärjestöjen apua. Valtioiden syntyperäinen väestö on saatava mukaan paikallisella, seudullisella ja kansallisella tasolla siksi, että heillä on sukupolvien ja vuosisatojen kokemus elinkeinojen ym. harjoittamisessa. Heidät on vedettävä kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ja päätöksentekoon ymmärtämään luontoa ja ympäristöä (mm. Global Environment Facility ja Tropical Foresty Actian Plan ym. perustetut tai perustettavat YK:n erityissuunnitelmat). YK:n verkostoja on luotava kaikkialle tavoitteiden saavuttamiseksi.
Edelleen korostetaan hallitusten ulkopuolisten organisaatioiden (non-government) merkitystä. YK:n verkostojen kautta on luotava dialogi kaikilla tasoilla. Paikalliset vaikuttajat on vedettävä mukaan, samoin työntekijät ja ammattijärjestöt (ILO ym). Hallitukset ja ay-järjestöt yhteistyöhön tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijäin osallistuminen on tärkeää kansallisiin ja kansainvälisiin sekä alueellisiin organisaatioihin erityisesti YK:n kautta ja kanssa.
Maatalous ja kansallisvaltiot alas – perhe on pahin kehityksen jarru
Maatalous alas, väestö suurkaupunkeihin, uudet sukupolvet luomaan ”Uusi maailmanjärjestys”
Agenda 21:n kautta. ”Maan suojelun” eräs ydinkysymys on peltoalan vähentäminen ja naisten ja lasten valjastaminen globaaliin päätöksentekoon. Koska maanviljely vie Maan pinta-alasta kolmanneksen ja perheviljelmät käyttävät suuren maapallon resursseista, on tähän saatava muutos. Koneistamalla, rationalisoimalla ja teknistämällä saadaan maatalous tehokkaaksi ja kustannuksia laskevaksi. Muutos maaseudulla on maapallon diversiteetin ydinasia. Siksi on varmistettava väestön osallistuminen edistämään maaseudun tulevaisuutta. Vastuu resurssien raaka-aineiden hyödyntämisestä, maan, veden, metsien ja ilman suojelusta on saatava koskemaan koko väestöä. Vastuu luonnosta asetetaan omistajien sijasta koko väestölle, suojelu on siis perustuslaillinen kysymys. Erityisesti naisten osallistumista yhteiskunnan suunnitteluun ja päätöksentekoon laajentaa vastuullisten määrää ja parantaa tuloksia.
Siksi naisten osuutta kaikessa pitää nostaa ja uuden maapallosta vastuullisen väestön kasvattamiseen. Opetukselle ja kasvatukselle asetetaan suuri vastuu. Korostaessaan YK:n ja muiden epävirallisten organisaation osuutta kasvatuksessa Agenda21 suorastaan yllytti rikkomaan kansallisia ja alempia hallinto-organisaatioita. Tämä on löysännyt Suomessa opetusviranomaisten ja opetusammattijärjestön arvovaltaa. Monikulttuurisuuden nimissä ja sekoittamalla ulkomaalaistaustaisia suomalaisten keskuuteen lisätään epäjärjestystä ja heikoimpien syrjäytymistä. Tämä kaikki sopii hyvin Uuden maailmanjärjestyksen pirtaan.
Kritiikki vahvistuu 2010-luvulla sosiaalisen median kautta
Koska Yleisradio, valtakunnalliset, maakunnalliset ja osin paikallisetkin mediat oli Agenda21:n neuvon mukaan vedetty toteuttamaan Agendaa, kritiikki ei päässyt niissä helposti läpi. Valtakunnan mielestäni paras sanomalehti Uusi Suomi oli lopettanut 1991, mutta alkoi ilmestyä verkkojulkaisuna lokakuussa 2007. Tämä antoi väylän myös maahanmuuton ja Agenda21:n arvostelulle. Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa oli keskustelu vilkasta. Poimin siitä muutamia näkökulmia.
Paavo Virtaniemi kuvasi blogissaan 4.7.2011 ”Agenda21-tie orjuuteen” (http://paavovirtaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77350-agenda-21-tie-orjuuteenko) tämän YK:n julkilausuman suunnitelmaksi uutta maailmanjärjestystä varten, kokonaisvaltaiseksi toimeenpanosuunnitelmaksi globaalia, kansallista ja paikallista tasoa varten. Ihmistä pidetään syyllisenä ja syyllisten on vastattava maailman ongelmiin. ”Agenda on filosofia, joka on suunniteltu saattamaan koko ihmiskunta pienen eliitin täydellisen kontrollin alle ja valvonnan alaisuuteen. Se on 40 lukua käsittävä dokumentti koko maailman kontrolloimiseksi ja perustuu täysin sosialistisen kontrollointimekanismin käyttöön”. Virtaniemi jatkoi: Tavoitteisiin kuuluu kansallisen itsemääräämisoikeuden ja yksityisomistuksen lakkauttaminen, perherakenteen hajottaminen sekä liikkumista ja yksilönvapautta koskevien rajoitusten keventäminen. Virtaniemi valotti vihreiden ”kestävän kehityksen” tavoitteita yksityisomaisuuden hävittämisestä, fossiilisten polttoainaiden kieltämisestä, golf-kenttien ja laskettelukeskusten lakkauttamisesta, viljelyn keinokastelun kieltämisestä, asfalttipäällysteisten teiden kieltämisestä, karjan laiduntamisesta ja perheen lopettamisesta. Tavoitteena on sulkea jäljelle jääneet ihmiset vihreisiin kaupunkeihin, joiden hiilijälki on tarkoitus pitää sähköautojen ja -junien ym. ympäristöteknologoiden avulla lähellä nollaa. Luonnonsuojelualueilla eläminen tullaan tekemään laittomaksi. Väkiluku on tarkoitus laskea 80-90 %:iin suosimalla ehkäisyä, sterilointeja, abortteja, homoutta, naisten oikeuksia ja käyttämällä kemikaaleja ruuassa ja rokotteissa ihmisen steriloimiseen tai tappamiseen. Näin siis Paavo Virtaniemi vuonna 2011. Hän mainitsi myös vuoden Agenda2040:n opetussuunitelmasta: ”Oppilaat rakentavat (heidän oman) käsityksensä todellisuudesta ja (huomaavat) että objektiivista todellisuutta on mahdotonta tietää.” Totean, että aika lähellä tätä kaikkea jo olemme.
Haluan viitata myös Riikka Söyringin blogiin US:.ssa 6.12.2010 ”Perhe, ei sallittu = Agenda21” (http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54093-perhe-ei-sallittu-agenda-21). Hän kiteyttää, että huoli ympäristöstä synnyttää ympäristöuskonnon. Perheenjäsenten tiiviit siteet estävät tämän, siksi perheyksiköt täytyy hajottaa. Kirkon mahdollinen kanta ei ole ylittänyt uutiskynnystä. Söyrinki toteaa, että Green goalin, Vihreän päämäärän toteuttaminen merkitsee omaisuuksien vaihtoja ja ihmisten väestösiirtoja ja taloudellisten resurssien uusjakoa. Isot rahat pyörivät kaiken tämän takana. Näin siis Rikka Söyring vuonna 2010.
Agenda 2030 (2015) sitoutti Suomen hallituksen 2016 noudattamaan Agendaa
Globaali, kaikkia YK:n jäsenmaita koskeva kestävän kehityksen toimeenpano-ohjelma Agenda 2030 hyväksyttiin YK:n kestävän kehitysen huippukokouksessa syyskuussa 2015. Ohjelma sisälsi yhteiset tavoitteet seuraaviksi 15 vuodeksi.
Ohjelma ajaa ensi kerran vahvasti muutosta kehitysaluepolitiikkaan ja ”kokonaisvaltaiseen kestävän kehityksen politiikkaan.” Suomessa ohjelman toimeenpano- ja seurantavastuu on hallituksella (https://kestavakehitys.fi/agenda2030/toimeenpano-suomessa). Valtioneuvoston mukaan Suomi on yksi ensimmäisiä maita, jotka raportoivat heinäkuussa 2016 YK:n korkean tason kestävän kehityksen poliittisella foorumilla suunnitelmistaan Agenda 2030:n toimeenpanosta. Hallitus laati hallituspohjelmaan kirjatun sisällön Agenda 2030 toteuttamiseksi. Perustan ohjelman toimenpiteille muodostavat hallituksen politiikka- ja lainsäädäntötoimet sekä Suomea sitovien kansainvälisten ja kansallisten sopimusten ja strategioiden toimeenpano. Eri hallinnonaloilla toimeenpannaan suoraan toteuttavia ja tukevia strategioita, ohjelmia ja toimenpiteitä.
Ohjelmaan perustuen Suomi tarkisti kansallisen kestävän kehityksen indikaattorit syksyllä 2016. Toimintasuunnitelma määrittää Aganda 2030:n tavoitteiden kansallisen toimeenpanon painopisteet ja niiden vaiheistuksen aina 2030 saakka.
Valtioneuvoston kanslia otti v. 2016 alussa vastuun Agenda 2030 kansallisen toimeenpanon koordinaatiosta sekä kansallisen kestävän kehityksen toimineenpanon sihteeristötehtävien kautta. VN:n kansaliaan perustettu koordinaatiosihteeristö suunnittelee, valmistelee ja yhteensovittaa sekä varmistaa Agenda 2030 toimeenpanoa. Ministeriön edustajista koostuva koordinaatioverkosto aloitti työnsä helmikuussa 2016. Toimikunnan tehtäviin kuuluu kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen toimeenpanon edistäminen, seuranta ja tulosten viestiminen. Kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli, jota isännöi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra), valmistelee, valvoo ja arvioi kestävän kehityksen toimikunnan työtä ja yhteiskuntasitoumusten edistymistä.
Sitran johtajan tehtävää hakemaan on ilmoittautunut mm. EU:n komissaari Jyrki Katainen. (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/281357-jyrki-katainen-haen-sitran-johtoon).
Yhteenveto
Yllä olevasta yhteenvetona esitän seuraavaa. Itsenäisen Suomen mukauttaminen ja liittäminen yritykseen muodostaa YK:n ja kansainvälisen pääoman tavoittelemaan Uuteen maailmanjärjestykseen, maailmanhallitukseen, perustuu julistuksiin Agenda 21 ja Agenda 2030. Ensimmäinen vaihe itsenäisen Suomen alasajossa oli ulkomaisen halpakorkoisen velkarahan lainaaminen 1980-luvun lopulla suomalaisille yrityksille, jolloin kotimainen markkapohjainen raha tuli kilpailukyvyttömäksi.
Tästä ja monista muista syistä seurasi Suomen taloudellinen romahdus, markan kallunta, työttömyys ja lama. Muodostettu Esko Ahon (kesk) hallitus liitti Suomen Aganda 21:een ja valmisteli liittymisen EU:hun.
Paavo Lipposen (sdp) hallitus kurmuutti eläkeläiset taitetun indeksin takaamaan köyhyyteen. Vuoden 2015 vaalien jälkeen muodostettu Juha Sipilän (kesk) johtama porvarihallitus (kesk, ps, kok) hajosi kokoomuksen ja keskustan ilmoittamaan epäluottamukseen PS:n uutta puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa kohtaan. Keskeinen hajoamisen syy on ollut hallitsemattomasta maahanmuutosta johtuva erimielisyys ja Sipilän hallituksen toteuttama Agenda 2030:n toimeenpano.
Asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että Suomi sidottiin globaalin maailman rakentamiseen ulkopolitiikasta vastaavien, presidentin ja valtioneuvoston toimin, kansalta asiaa suoraan kysysymättä tai asioista keskustelematta.
Nyt ”agendalla” olevan oikeusvaltiokysymyksen kannalta Suomen kehitys ei ole ollut oikeusvaltiolle kunniaksi. Etenkin presidentti Mauno Koiviston 1992 toteuttama ”Koiviston konklaavi”, jossa hän vallan kolmijaon vastaisesti puuttui riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan, oli pk-yrittäjille tuhoisa ja oikeusvaltioperiaatteen kannalta häpeällinen.
Suomen ollessa pahimmassa lamassa pidettiin 3.-14. 6. 1992 Rio de Janeirossa Brasiliassa Yhdistyneiden Kansakuntien Ympäristö- ja kehityskonferenssi (United Nations Conference on Environment & Development). Konferenssissa aikaansaadun monisatasivuisen julistuksen Agenda 21 hyväksyi 179 valtiota, niiden joukossa mm. Suomi, Ruotsi, Viro, Islanti, Saksa, Euroopan yhteisö EY. Hyväksyjälistan mukaan Agenda 21 (https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/Agenda21.pdf) ei ole sitova sopimus, vaan yhteisesti hyväksytty julkilausuma (agreement) ympäristöstä ja taloudellisesta kehityksestä 21. vuosisadalle. Ohjelmaa on totuttu nimittämään maailman Kestävän kehityksen ohjelmaksi.
Rion sopimusta solmittaessa oli Suomen tasavallan presidenttinä oli Mauno Koivisto ja pääministerinä Esko Aho (kesk).
Suomen liityttyä 1995 Euroopan Unionin jäseneksi Suomea alettiin sitoa tiiviisti ”luonnon monimuotoisuuteen”, ”monikulttuurisuuteen”, suurten luonnonsuojelualueiden varaamiseen ilmastonsuojelun nimissa, syrjäseutujen ja maaseudun alasajoon, maailman väestön keskittämiseen suurkaupunkeihin ja työnjakoon EU:n valtioiden kesken. EU:n jäsenyys vei Suomen yhä tiiviimmin YK:n Agenda 21:een ja maailmanlaajuiseen luonnonsuojeluun ja luonnon sekä väestön ”monimuotoisuuteen”. Sana agenda (lat. agenda=tehtävät, muistikirja, -almanakka, jumalanpalveluskirja) tuli viralliseen kielenkäyttöön ja se alkoi kuulostaa EU:n nimissä lausuttuna jumalansanalta ja kaikin puolin sitovalta.
Maanomistajille suunnattu ”Natura-2000”-ohjelma tuli monelle jopa pelottavaksi ja ahdistavaksi käskyksi. Luonnon monimuotoisuuden turvaajaksi luotu ohjelma herätti närkästystä mm. siksi ettei se kohdellut kaikkia alueita ja kaikkia maanomistajia tasapuolisesti. Se koettiin myös yksityiseen omistusoikeuteen puuttumiseksi.
Maailmanhallituksen muodostamisasiakirja vuodelta 1992
Agenda 21 (https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/Agenda21.pdf) sisältää 40 laajaa lukua, joista mainittakoon seuraavat asiasisällöt: sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus, kasautuva köyhyys, ihmisten terveyden edistäminen, ilmaston suojelu, ekosysteemi, maatalous ja maaseutu, luonnon monimuotoisuus, merien, rinnikkosetujen ja sisävesien sekä puhtaan veden suojelu, vaarallisten myrkkyjen ja alueiden torjuminen, radioaktiiviset aineet, naisten aseman vahvistaminen, suurempien ihmispopulaatioiden kasvattaminen, lasten ja nuorten aseman vahvistaminen suojelemaan luontoa ja edistämään taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen vahvistamista. Lapsille ja nuorille on tarjottava relevantit (huomattavat, tärkeät) poliittiset ja strategiset mahdollisuudet ympäristön kehittämiseen paikallisella, seudullisella ja kansallisella tasolla mukaanlukien kaikki mikä koskee luonnonlähteitä, taloutta sekä myrkkyjen torjuntaa maaseudulla ja kaupungeissa.
Ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä YK:n erityisjärjestöjen apua. Valtioiden syntyperäinen väestö on saatava mukaan paikallisella, seudullisella ja kansallisella tasolla siksi, että heillä on sukupolvien ja vuosisatojen kokemus elinkeinojen ym. harjoittamisessa. Heidät on vedettävä kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön ja päätöksentekoon ymmärtämään luontoa ja ympäristöä (mm. Global Environment Facility ja Tropical Foresty Actian Plan ym. perustetut tai perustettavat YK:n erityissuunnitelmat). YK:n verkostoja on luotava kaikkialle tavoitteiden saavuttamiseksi.
Edelleen korostetaan hallitusten ulkopuolisten organisaatioiden (non-government) merkitystä. YK:n verkostojen kautta on luotava dialogi kaikilla tasoilla. Paikalliset vaikuttajat on vedettävä mukaan, samoin työntekijät ja ammattijärjestöt (ILO ym). Hallitukset ja ay-järjestöt yhteistyöhön tavoitteiden saavuttamiseksi. Työntekijäin osallistuminen on tärkeää kansallisiin ja kansainvälisiin sekä alueellisiin organisaatioihin erityisesti YK:n kautta ja kanssa.
Maatalous ja kansallisvaltiot alas – perhe on pahin kehityksen jarru
Maatalous alas, väestö suurkaupunkeihin, uudet sukupolvet luomaan ”Uusi maailmanjärjestys”
Agenda 21:n kautta. ”Maan suojelun” eräs ydinkysymys on peltoalan vähentäminen ja naisten ja lasten valjastaminen globaaliin päätöksentekoon. Koska maanviljely vie Maan pinta-alasta kolmanneksen ja perheviljelmät käyttävät suuren maapallon resursseista, on tähän saatava muutos. Koneistamalla, rationalisoimalla ja teknistämällä saadaan maatalous tehokkaaksi ja kustannuksia laskevaksi. Muutos maaseudulla on maapallon diversiteetin ydinasia. Siksi on varmistettava väestön osallistuminen edistämään maaseudun tulevaisuutta. Vastuu resurssien raaka-aineiden hyödyntämisestä, maan, veden, metsien ja ilman suojelusta on saatava koskemaan koko väestöä. Vastuu luonnosta asetetaan omistajien sijasta koko väestölle, suojelu on siis perustuslaillinen kysymys. Erityisesti naisten osallistumista yhteiskunnan suunnitteluun ja päätöksentekoon laajentaa vastuullisten määrää ja parantaa tuloksia.
Siksi naisten osuutta kaikessa pitää nostaa ja uuden maapallosta vastuullisen väestön kasvattamiseen. Opetukselle ja kasvatukselle asetetaan suuri vastuu. Korostaessaan YK:n ja muiden epävirallisten organisaation osuutta kasvatuksessa Agenda21 suorastaan yllytti rikkomaan kansallisia ja alempia hallinto-organisaatioita. Tämä on löysännyt Suomessa opetusviranomaisten ja opetusammattijärjestön arvovaltaa. Monikulttuurisuuden nimissä ja sekoittamalla ulkomaalaistaustaisia suomalaisten keskuuteen lisätään epäjärjestystä ja heikoimpien syrjäytymistä. Tämä kaikki sopii hyvin Uuden maailmanjärjestyksen pirtaan.
Kritiikki vahvistuu 2010-luvulla sosiaalisen median kautta
Koska Yleisradio, valtakunnalliset, maakunnalliset ja osin paikallisetkin mediat oli Agenda21:n neuvon mukaan vedetty toteuttamaan Agendaa, kritiikki ei päässyt niissä helposti läpi. Valtakunnan mielestäni paras sanomalehti Uusi Suomi oli lopettanut 1991, mutta alkoi ilmestyä verkkojulkaisuna lokakuussa 2007. Tämä antoi väylän myös maahanmuuton ja Agenda21:n arvostelulle. Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa oli keskustelu vilkasta. Poimin siitä muutamia näkökulmia.
Paavo Virtaniemi kuvasi blogissaan 4.7.2011 ”Agenda21-tie orjuuteen” (http://paavovirtaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77350-agenda-21-tie-orjuuteenko) tämän YK:n julkilausuman suunnitelmaksi uutta maailmanjärjestystä varten, kokonaisvaltaiseksi toimeenpanosuunnitelmaksi globaalia, kansallista ja paikallista tasoa varten. Ihmistä pidetään syyllisenä ja syyllisten on vastattava maailman ongelmiin. ”Agenda on filosofia, joka on suunniteltu saattamaan koko ihmiskunta pienen eliitin täydellisen kontrollin alle ja valvonnan alaisuuteen. Se on 40 lukua käsittävä dokumentti koko maailman kontrolloimiseksi ja perustuu täysin sosialistisen kontrollointimekanismin käyttöön”. Virtaniemi jatkoi: Tavoitteisiin kuuluu kansallisen itsemääräämisoikeuden ja yksityisomistuksen lakkauttaminen, perherakenteen hajottaminen sekä liikkumista ja yksilönvapautta koskevien rajoitusten keventäminen. Virtaniemi valotti vihreiden ”kestävän kehityksen” tavoitteita yksityisomaisuuden hävittämisestä, fossiilisten polttoainaiden kieltämisestä, golf-kenttien ja laskettelukeskusten lakkauttamisesta, viljelyn keinokastelun kieltämisestä, asfalttipäällysteisten teiden kieltämisestä, karjan laiduntamisesta ja perheen lopettamisesta. Tavoitteena on sulkea jäljelle jääneet ihmiset vihreisiin kaupunkeihin, joiden hiilijälki on tarkoitus pitää sähköautojen ja -junien ym. ympäristöteknologoiden avulla lähellä nollaa. Luonnonsuojelualueilla eläminen tullaan tekemään laittomaksi. Väkiluku on tarkoitus laskea 80-90 %:iin suosimalla ehkäisyä, sterilointeja, abortteja, homoutta, naisten oikeuksia ja käyttämällä kemikaaleja ruuassa ja rokotteissa ihmisen steriloimiseen tai tappamiseen. Näin siis Paavo Virtaniemi vuonna 2011. Hän mainitsi myös vuoden Agenda2040:n opetussuunitelmasta: ”Oppilaat rakentavat (heidän oman) käsityksensä todellisuudesta ja (huomaavat) että objektiivista todellisuutta on mahdotonta tietää.” Totean, että aika lähellä tätä kaikkea jo olemme.
Haluan viitata myös Riikka Söyringin blogiin US:.ssa 6.12.2010 ”Perhe, ei sallittu = Agenda21” (http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/54093-perhe-ei-sallittu-agenda-21). Hän kiteyttää, että huoli ympäristöstä synnyttää ympäristöuskonnon. Perheenjäsenten tiiviit siteet estävät tämän, siksi perheyksiköt täytyy hajottaa. Kirkon mahdollinen kanta ei ole ylittänyt uutiskynnystä. Söyrinki toteaa, että Green goalin, Vihreän päämäärän toteuttaminen merkitsee omaisuuksien vaihtoja ja ihmisten väestösiirtoja ja taloudellisten resurssien uusjakoa. Isot rahat pyörivät kaiken tämän takana. Näin siis Rikka Söyring vuonna 2010.
Agenda 2030 (2015) sitoutti Suomen hallituksen 2016 noudattamaan Agendaa
Globaali, kaikkia YK:n jäsenmaita koskeva kestävän kehityksen toimeenpano-ohjelma Agenda 2030 hyväksyttiin YK:n kestävän kehitysen huippukokouksessa syyskuussa 2015. Ohjelma sisälsi yhteiset tavoitteet seuraaviksi 15 vuodeksi.
Ohjelma ajaa ensi kerran vahvasti muutosta kehitysaluepolitiikkaan ja ”kokonaisvaltaiseen kestävän kehityksen politiikkaan.” Suomessa ohjelman toimeenpano- ja seurantavastuu on hallituksella (https://kestavakehitys.fi/agenda2030/toimeenpano-suomessa). Valtioneuvoston mukaan Suomi on yksi ensimmäisiä maita, jotka raportoivat heinäkuussa 2016 YK:n korkean tason kestävän kehityksen poliittisella foorumilla suunnitelmistaan Agenda 2030:n toimeenpanosta. Hallitus laati hallituspohjelmaan kirjatun sisällön Agenda 2030 toteuttamiseksi. Perustan ohjelman toimenpiteille muodostavat hallituksen politiikka- ja lainsäädäntötoimet sekä Suomea sitovien kansainvälisten ja kansallisten sopimusten ja strategioiden toimeenpano. Eri hallinnonaloilla toimeenpannaan suoraan toteuttavia ja tukevia strategioita, ohjelmia ja toimenpiteitä.
Ohjelmaan perustuen Suomi tarkisti kansallisen kestävän kehityksen indikaattorit syksyllä 2016. Toimintasuunnitelma määrittää Aganda 2030:n tavoitteiden kansallisen toimeenpanon painopisteet ja niiden vaiheistuksen aina 2030 saakka.
Valtioneuvoston kanslia otti v. 2016 alussa vastuun Agenda 2030 kansallisen toimeenpanon koordinaatiosta sekä kansallisen kestävän kehityksen toimineenpanon sihteeristötehtävien kautta. VN:n kansaliaan perustettu koordinaatiosihteeristö suunnittelee, valmistelee ja yhteensovittaa sekä varmistaa Agenda 2030 toimeenpanoa. Ministeriön edustajista koostuva koordinaatioverkosto aloitti työnsä helmikuussa 2016. Toimikunnan tehtäviin kuuluu kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen toimeenpanon edistäminen, seuranta ja tulosten viestiminen. Kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli, jota isännöi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra), valmistelee, valvoo ja arvioi kestävän kehityksen toimikunnan työtä ja yhteiskuntasitoumusten edistymistä.
Sitran johtajan tehtävää hakemaan on ilmoittautunut mm. EU:n komissaari Jyrki Katainen. (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/281357-jyrki-katainen-haen-sitran-johtoon).
Yhteenveto
Yllä olevasta yhteenvetona esitän seuraavaa. Itsenäisen Suomen mukauttaminen ja liittäminen yritykseen muodostaa YK:n ja kansainvälisen pääoman tavoittelemaan Uuteen maailmanjärjestykseen, maailmanhallitukseen, perustuu julistuksiin Agenda 21 ja Agenda 2030. Ensimmäinen vaihe itsenäisen Suomen alasajossa oli ulkomaisen halpakorkoisen velkarahan lainaaminen 1980-luvun lopulla suomalaisille yrityksille, jolloin kotimainen markkapohjainen raha tuli kilpailukyvyttömäksi.
Tästä ja monista muista syistä seurasi Suomen taloudellinen romahdus, markan kallunta, työttömyys ja lama. Muodostettu Esko Ahon (kesk) hallitus liitti Suomen Aganda 21:een ja valmisteli liittymisen EU:hun.
Paavo Lipposen (sdp) hallitus kurmuutti eläkeläiset taitetun indeksin takaamaan köyhyyteen. Vuoden 2015 vaalien jälkeen muodostettu Juha Sipilän (kesk) johtama porvarihallitus (kesk, ps, kok) hajosi kokoomuksen ja keskustan ilmoittamaan epäluottamukseen PS:n uutta puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa kohtaan. Keskeinen hajoamisen syy on ollut hallitsemattomasta maahanmuutosta johtuva erimielisyys ja Sipilän hallituksen toteuttama Agenda 2030:n toimeenpano.
Asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että Suomi sidottiin globaalin maailman rakentamiseen ulkopolitiikasta vastaavien, presidentin ja valtioneuvoston toimin, kansalta asiaa suoraan kysysymättä tai asioista keskustelematta.
Nyt ”agendalla” olevan oikeusvaltiokysymyksen kannalta Suomen kehitys ei ole ollut oikeusvaltiolle kunniaksi. Etenkin presidentti Mauno Koiviston 1992 toteuttama ”Koiviston konklaavi”, jossa hän vallan kolmijaon vastaisesti puuttui riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan, oli pk-yrittäjille tuhoisa ja oikeusvaltioperiaatteen kannalta häpeällinen.