Vallan kolmijako ongelmissa – ”neljäs valtiomahti” kriisissä

Yle ja koko niin sanottu ”neljäs valtiomahti” eli media näyttäisi olevan kriisissä päätellen mekkalasta, joka on nostatettu pääministeri Juha Sipilän (kesk) mahdollisesta sidonnaisuudesta Terrafamen avustuspäätöksessä. Vaikka Sipilä itse on pyytänyt asian tutkimista ja kaikille asiaa seuraaville lienee tiedossa, että eduskunnan oikeusasiamies tutkii asian ja sen vuoksi on tapana antaa tutkijalle työrauha, jatkoivat huhumyllyn pyöritystä monta päivää sekä eduskunnan oppositio että Ylen ”tutkijayksikkö” tukenaan maamme ”eliittimedia”. Myllyssä on jauhettu sekä pääministeri Sipilää että Ylen päätoimittajaa Atte Jääskeläistä. Kumpikin ovat mielestäni selviytyneet ryöpytys- ja kaatoyrityksestä hyvin. Kun vielä mielestään suuri humoristi Ruben Stiller tosikkomaisesti käsitteli asiaa ohjelmassaan perjantaina, on uskottava että Ylessä vallitsee suuri hätä asemastaan ja uskottavuudestaan.

Kyseessä ei mielestäni ole pelkästään Ylen ongelma, vaan Suomen koko valtakoneiston ja demokraattisen järjestelmän. Näen ongelman seuraavasti.

Länsimainen demokratia perustuu kuten yleisesti tunnetaan, valistusajan aatteisiin ja siinä erityisesti Montesquieun vallan kolmijakoon. Nämä kolme valtakeskiötä ovat lainsäädäntövalta (parlamentti), toimeenpanovalta (hallitus+presidentti) ja tuomiovalta (riippumattomat tuomioistuimet).

Suomen tasavallan perustuslaki säädettiin 1919 K. J. Ståhlbergin valmistelemana ja eduskunnan hyväksymänä. Perustuslaki toimi moitteettomasti tasavallan alkuvuosikymmenet, se kesti lama-ajan ja eurooppalaisen demokratian kriisin 1930-luvulla. Se kesti sotien ajan, sotakorvausten maksun ja jälleenrakennusajan ja neuvostovallan painostuksen. Tämän perustuslain vallitessa Suomi nousi maailman vauraimpien sivistys- ja talousvaltioiden joukkoon. Suomi kykeni hoitamaan suhteensa itään ja länteen ja onnistui, kuten koko Eurooppakin, säilyttämään rauhan. Suomi oli ETYK-prosessin isäntämaa ja arvostettu jäsen YK:ssa ja sen rauhanturvatoiminnassa.

Neuvostoliiton romahdus yhdessä maamme laman kanssa käänsi Suomen suunnan. Lähdimme vauhdilla länteen, liityimme EU:hun, otimme uuden eurooppalaisen rahan ja lähdimme pyrkimään ”päättäjiksi EU:n valtaytimiin” ja muutimme perustuslain vuonna 2000. Sen mukaan presidentin asemaa on ratkaisevasti heikennetty. ”Kaikki valta neuvostoille”, oli Leninin iskulause vallankumouksessa. ”Kaikki valta eduskunnalle”, oli Suomen päättäjien iskulause ”Unionin ytimiin” rynnistettäessä.

Globalisaatio, EU ja euro ovat tuoneet kurjuuden

Yhä useampi suomalainen viimeisten kymmenen vuoden aikana on tullut johtopäätöksiin, että oli virhe mennä unioniin ja vielä suurempi virhe mennä rahaliittoon. Unioni on vienyt lainsäädäntövallan, se on vienyt toimeenpanovallan ja se on vienyt myös tuomiovallan. Jokseenkin turha joukko suomalaisia istuu EU:n parlamentissa. Lainsäädöntövalta ja hallintovalta on isojen käsissä. Oma tuomiovaltakin hiipuu pois. Globalisaation myötä työpaikat ovat valuneet maista pois. Ulkomaalaiset sotaa ja vastuitaan pakenevat terveiden ihmisten joukot ovat vallanneet maamme. Heitä ei saa arvostella ja heitä pitää elättää ja hoivata paremmin kuin omaa kansaa. Oma eliitti moittii ja ohjaa meitä, mutta vieraita ei ohjeisteta olemaan ja elämään maan tavalla. ”Uusi eurooppalainen” ei saa tuntea eikä ilmaista vihaa, mutta hänen on koko sydämestään rakastettava ulkomaalaisia ja koko rahapussillaan maksettava ulkomaalaisten viulut.

Yhteenvetoni vallan kolmijaosta on siis se, että vallan kolmijako ei enää toimi. Parlamentillinen järjestelmä on Euroopassa ja meillä kriisissä ja kulkee kohti kuolemaansa auraten tilaa diktatuurille.

”Eliittimedia” on sulkenut sivuiltaan kansan äänen – ja paisuttanut sosiaalisen median

Entä sanomalehdistö, tuo perinteinen neljäs valtiomahti, mikä on sen tila? Se toimi vanhan perustuslakimme oloissa EU:hun liittymiseen asti. Mutta media, niin graafinen kuin sähköinenkin media, myivät riipumattomuutensa EU-äänestyksen aikana. Medioiden johtoa kuljetetiin koulutukseen Brysselissä. Heitä valistettiin opetuksin, että he kuuluvat ”Uuden Euroopan Eliittiin”, jonka velvollisuus on paimentaa kansa kannattamaan unionia ja pysymään siinä. Yle ja suurimmat sanomalehdet eli ns. valtamedia on estänyt sivuillaan unionin- ja maahanmuuton vastaisen kritiikin. Kaikki valtaeliittiin kuuluvien kritiikki somessa, gallupeissa ja laillisissa vaaleissa on populismia ja rasismia. He eivät tiedä ja jos tietävätkin eivät tunnusta, että he itse ovat toimillaan kaiken aiheuttaneet. Turhaan he siitä tavallista ajattelevaa ja kärsivää kansaa syyttävät. Hyvin toimivassa oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ei vahvaa yhteiskunnan vastaista liikehdintää ole. Kun vääryydet korjataan, kritiikki vaimenee.

Suomen Ylen mediakriisissä on mielestäni kysymys siitä, että kansamme monien muiden kansojen tavoin on noussut vastustamaan globalisaatiota ja eurooppalaista unionia. Globalisaatiota siksi, että sen myötä on siirtynyt valtavat määrät työpaikkoja, kansallisomaisuutta ja rahaa ulkomaisiin käsiin, vieläpä kansallisen verotuksen ulkopuolelle. EU-jäsenyyttä vastaan siksi, että EU on jääräpäisesti ja kansan tahdon vastaisesti ajanut liittovaltiota, pankkiunionia ym. ja se on julkisesti julistanut terveen kansallisaatteen kielletyksi ja kansallisten tunteiden ilmaisemisen rasismiksi. Se on kieltänyt jokseenkin kaikki pyrkimykset pitää yllä arvoja, joilla Euroopan valtiot on rakennettu ja joita viime sodissa asein puolustimme. Kuitenkaan EU ei kykene suojelemaan Euroopan kansoja edes sellaisten perusarvojen kuin toimeentulon ja turvallisuuden takaamisessa.

Ylen ”monikulttuurisuustehtävä” poistettava – oman kansan asiat ykkösasiaksi

Miksi siis Ylessä kuohuu? Siksi, että paine sitä kohtaan kasvaa. Ihmiset ovat kyllästyneet jatkuvaan ohjailuun, moittimisiin ja ohjeistukseen siitä, miten suomalainen saa ja miten hänen pitää Suomessa käyttäytyä. Vuosia on ärsytetty ihmisiä sillä, ettei täällä saa vapaasti viettää omia kansallisia juhlapäiviä eikä täällä saa kouluttaa lapsia vuosisataisen opetusperinteen edellyttämällä tavalla. Kasvattajat vanhempia ja opettajia myöten uuvutetaan jatkuvilla muutos- ja kieltovaatimuksilla.

Tämä kyllästyminen, uupuminen, työttömyys ja näköalattomuus, joka kaikkialla yhteiskunnassa on kauan vallinnut, purkautuu nyt. Vastenmielisten lehtien tilauksen voi lopettaa, mutta Ylen pakkojäsenyyttä ei voi. Tämäkin on vastoin kansalaisoikeuksia tapahtuvaa pakkosyöttöä ja pakkoverotusta.

Kaiken pahan alku ja juuri Ylessä on ns. monikulttuurisuustehtävä. Se on poistettava ja Suomen kansallisten etujen ajaminen on asetettava ykkösasiaksi. Kansainvälisyyttä ei voi olla ilman kansallisvaltioita. Kansat eivät alistu eurooppalaisen saati maailmanhallituksen alle.

Iloitsen, että demokratia toimii. Kansanvalta ei ole kriisissä. Median pakkosyötölle on saatu vastapaino, joka on sosiaalinen media. Se on tavallisen kansan sosiaalinen kirjelaatikko, väline jonka eliitti loi siirtääksen sinne ”palvelunsa”. Viisas kansa on kääntänyt sen ”viekkaita valtiaita” vastaan.

Arvioni on, että pääministeri Juha Sipilä ja hänen myötään terve kansanvalta voittavat ja että Ylen kansanvaltaa kuunteleva päätoimittaja Atte Jääskeläinen pysyy vallassa. Hän on osoittautunut olevansa itsenäinen median johtaja, kansaa kuunteleva päätoimittaja.