Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


5.12.2013

Vapautetaan työ ja pelastetaan maa

96-vuotias itsenäinen Suomi on vihdoin heräämässä EU-hurmiosta: unionista ei tullutkaan sellaista onnelaa kuin kuviteltiin. Itsemääräämisoikeus on mennyt. Saksa porskuttaa, muu Eurooppa riutuu. Olemme Saksan, Ranskan ja katolisten etelävaltioiden talutusnuorassa paljon pahemmin kuin konsanaan Neuvostoliiton aikana. Työ ja rahat on viety ulkomaille. Velat painavat. Devalvoida ei voida. Palkkoja ei haluta laskea. Saksan kauppatase on ylijäämäinen, muiden maiden pakkasella. Pattitilanne vuosiksi eteenpäin.

Mutta ongelmat on käännettävä voitoksi. Me suomalaiset olemme ahdingossa parhaimmillamme. Korjataan asioita. Pannaan verotus kuntoon. Ei ole oikein, että ansiotyötä tekevä voi nostaa pääomaverotuksen kautta vaikka koko vuosipalkkansa. Pääomaverolle on säädettävä progressio huomioon ottaen kaikki ansiotulot. Ei ole oikein, että ihmisten sairauksilla vaurastuvat kansainväliset firmat vievät voitot suomalaisen verotuksen ulkopuolelle ulkomaille. Sellaisesta unionista, joka tällaisen rosvouksen sallii, pitää erota. Ei ole oikein, ettei valtio palkkaa riittävästi verotus- ja perintävoimaa miljardien eurojen verosaatavien perimiseksi.

Kansaa on johdettava edestä. Menestyksellinen johtaminen sodassa ja rauhassa edellyttää johtajilta hyvää esimerkkiä. Reservinupseereja kaatui viime sodissa suhteellisesti eniten, mutta torjuntavoitto tuli. Presidentti Sauli Niinistö on näyttänyt esimerkkiä palkan alentamisessa. Yksikään poliitikko kansanedustaja Anssi Joutsenlahtea (ps) lukuun ottamatta ei ole häntä seurannut. Kansan kunnioitus on ansaittava. Presidentti on sen ansainnut, kansanedustuslaitos ja hallitus eivät.

Hallitus on istunut tyhjän panttina yli puolet vaalikaudesta. Hallitus lihoo ja harjoittaa itsepetoksellista kvartaalitaloutta: “Ensi kvartaalilla aloitamme“. Raukkamaisesti se kävi Rapa-paketissa heikoimpien kimppuun sen sijaan että olisi aloittanut itsestään ja ensi vuoden budjetin kampaamisesta vanhalla messinkisellä täikammalla.

Suurin ongelmamme on työn puute. Ei ole yrittäjiä. Milloin mennään pk-yrittäjiltä kysymään, millä ehdoilla ja edellytyksillä työllistätte. Monta vuosikymmentä on ajettu työntekijän etua, pienyrittäjien tarpeita ei edes kysytä. Hallitusvalta ja SAK elävät edelleen Neuvostoliiton ja DDR:n aikaa.

Kauhistellaan Pisa-tulosten romahdusta. Tulos ei yllätä. Ei koulu saa olla osalle porukasta lepokoti. Koulu on lasten, nuorten ja opettajien työpaikka. Heidän palkkansa maksavat veronmaksajat. On sosialistiseen Suomeen pyrkimisen jäänne se tavoite, että koulu on rappeutettava, koska siitä alkaa vallankumous. Neuvostoliittoa ei ole, koulupolitiikkaa voidaan muuttaa Idän kurivaltioiden kanssa kilpailukykyiseksi.

Yhtenäinen Eurooppa on hieno asia, mutta velkaantunut Eurooppa tuhoaa itse itsensä. Taloudeltaan alemmat kulttuurit voittavat aina, koska niiden voima on siinä, että niillä on vaurastumisen tahto. Suomen voima oli sotien jälkeen erityisesti pohjoisen ja idän runsaassa, vaurastumaan pyrkivässä hyvin koulutetussa työvoimassa. Nyt tämä voima on hiipunut, koska työ Suomesta on unionin myötä anastettu ja paennut. Vika korjaantuu vain vapauttamalle työmarkkinat ja lopettamalla liian laajaksi paisunut sisäruokinta, koska vasta pikku pakon edessä työ alkaa maistua markkinoiden hinnoilla. Nyt se ei sitä tee. Tällä menolla, makaamalla ja elämällä velaksi, tapamme itsemme ja kulttuurimme.